Tarina seuraa toistaan.
Kerran suuren maailman luksuskäsilaukun mainoskuvauksiin tarvittiin koivikko. Oikeanlaisen löytymiseen meni neljättä viikkoa.
Keväisissä mainoskuvauksissa taas oli tarkoitus grillata mökkipihalla Porvoossa. Toisen kuvauspäivän aamuna odottikin yllätys.
Maassa oli kunnon kerros räntää.
− Menimme sitten merenrantaan, ja siellä oli sen verran lämmintä, että saimme lakaisemalla lumia pois, kuvaustuotantojen location manager Ilkka Mukkala muistelee.
Kolmessakymmenessä vuodessa hänelle on ehtinyt kertyä muistoja odottamattomista tilanteista − ja niiden ratkaisuista.
Kolmannessa tarinassa Lapin arvaamaton luonto oli tehdä tepposet.
Nuorgam pelasti pinteestä
Videolla taitoluistelija Emmi Peltonen luistelee tunturimaisemassa Nuorgamissa, yhteistyökumppanin kanssa toteutettu jäätanssivideo kuvattiin pari vuotta sitten.
Mukkala oli etsinyt videolle kuvauspaikkaa jo aiemmin, kun järvet eivät olleet vielä jäässä. Kuvauspaikaksi valikoitui järvi Ivalon läheltä.
Kävikin niin, että lumet satoivat niin äkkiä jäiden päälle, ettei kunnollista jäätä ehtinyt muodostua ja vesi nousi jään pinnalle.
Luistinkenttä oli mahdoton toteuttaa.
− Kyselin Levit ja kaikki, ja sama ongelma oli hyvin laajassa osassa Lappia. Sitten ehdotin, että mennäänkö Nuorgamiin.
Paikka oli Mukkalalle entuudestaan tuttu. Ivalo-sarjaa oli kuvattu vaaran päällä lähellä järveä.
Nuorgamin Lomakeskuksen väki teki kentän järven jäälle. Ilman heitä olisi ollut hankalaa, Mukkala kiittelee.
Sitten tuli −35 asteen pakkanen, jäähän railoja ja taas vettä jään päälle.
− Hakkasimme porukalla pattia pois jäästä kaksi päivää. Sitten kenttä jäädytettiin uudestaan. Kaikki riskit piti minimoida.
Yhtä kaikki kuvauspaikan muuttuminen kääntyi voitoksi.
− Paikka oli parempi kuin alun perin suunniteltu olisi ollut.
Onnekas vahinko
Kemijärveläislähtöinen Ilkka Mukkala päätyi hommiinsa tavallaan vahingossa 1990-luvun alussa.
Edellisenä vuonna hän oli ollut mainoksessa stunttina – ei sen kummempaa.
Seuraavana vuonna Mukkala työskenteli hiihdonopettajana tunturikeskuksissa, muun muassa Pyhätunturilla.
Kerran sitten tuttu tuotantoyhtiöstä soitti Mukkalalle ja pyysi auttamaan juustomainoksen kuvauksissa Pyhällä.
Kohta Mukkalan apua pyydettiin taas.
– Mainospiirit ovat pienet, hän toteaa.
Ilkka Mukkala, 58.
Asuinpaikka: Porvoo.
Ammatti: Location manager Locationhouse Finland Oy -yrityksessään. Mukkala etsii kuvauspaikkoja mainoksiin, tv-sarjoihin ja elokuviin, minkä jälkeen hän esittelee ehdotuksensa tuottajalle tai ohjaajalle. Lisäksi hän on vastuussa tarvittavista luvista ja on usein myös mukana kuvauksissa.
Mistä tunnetaan? Mukkala on vastannut muun muassa tulevien Sisu-elokuvan, Pohjantähti- ja Poromafia-sarjojen sekä Ivalo-sarjan kuvauspaikkaprosesseista. Hänen kädenjälkensä näkyy myös lukuisissa kansainvälisissä ja kotimaisissa mainostuotannoissa.
Ensimmäiset pari kolme vuotta Mukkala työskenteli pelkästään Lapissa. Sitten hän muutti silloisen vaimonsa kanssa Helsinkiin, missä ainakin riittäisi hommia.
Mukkalan mukaan Lapin houkuttelevuus tuotantojen silmissä aaltoilee.
Erityisesti viime vuosina Lappi on kutsunut Mukkalaa tiuhaan, tuotantojen kiinnostus on selkeästi lisääntynyt.
− Jonakin vuonna Lapissa ei ole juuri mitään keikkaa, ja toisina vuosina taas ihan älyttömästi. Nyt useita tv-sarjoja on tehty Lapissa, ja tehdään lisääkin. Sarjojen tekeminen Suomessa on ylipäänsä lisääntynyt, Mukkala kertoo.
Mykistävät maisemat houkuttelevat
Haastatteluhetkellä Ilkka Mukkala etsii kuvauspaikkoja Inarista Ivalo-sarjan kolmannelle kaudelle.
Miksi Lappia sitten halutaan erilaisiin tuotantoihin? Monesti se on niinkin raadollista, että Lapissa on lunta, Mukkala vastaa.
− Jos talvella kuvataan jotain, ja ei ole yhtään lunta, niin se on tosi tylsää.
Ja koska kuvauksia tehdään niin paljon etelässä, erilainen Lappi myy.
Huikea miljöö pelkästään ei tee hyvää kuvauspaikkaa.
Perille pitää päästä järkevästi, ja kuvaushenkilökuntaa voi olla nelisenkymmentäkin henkilöä. Helpon saatavuutensa ja upeiden maisemiensa vuoksi Nuorgamin alue on Mukkalan suosikkeja.
− Sellainen sääntöhän tässä tavallaan on, että kuvauspaikka pitäisi löytyä niin, että näet sen auton ikkunasta. Silloin kuvaus on tuotannollisesti mahdollista. Toki joskus lähdetään myös kelkoilla, mönkijöillä, traktorilla tai helikopterilla. Se on työlästä, mutta joskus ei auta muu, Mukkala kertoo.
Vaativia tunturikuvauksia tehdään kuitenkin vähän. Rahaa on rajallisesti.
Saman päivän kuvauspaikat pyritään järjestämään niin, että ne olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan. Eikä kaukana yöpaikasta. Lentokenttä on aina kova sana.
− Kompromisseja joudutaan tekemään. Se on väistämätöntä.
Lupahakemuksia vino pino
Lapin luonto asettaa erityiset ehtonsa myös sille, mitä tuotannoissa saa tehdä ja mitä ei.
Kuten, kuka saa ajaa moottorikelkalla ja missä.
Onneksi ei saa elää niin kuin pellossa, Mukkala sanoo.
Kuvausluvat, tieluvat, liikenteen pysäytysluvat, parkkiluvat.
Mukkalan työ on pitkälti myös neuvotteluja viranomaisten kanssa, monenlaisten lupahakemusten tekemistä – ja ratkaisujen odottamista.
− Lupa ei tule niin, että pistät hakemuksen tänään, ja se on huomenna valmis. Lupien myöntäjien pitääkin tehdä työnsä hyvin, jotta ei tule sanomista, miksi joku saa kuvausluvan ja joku toinen ei, Mukkala huomauttaa.
− Ja jos olemme saaneet ELY-keskukselta liikenteen pysäytysluvan kymmeneksi minuutiksi, niin se on kymmenen minuuttia. Vahinkoja saattaa käydä, mutta siihen pyritään, ettei ylilyöntejä tule, hän sanoo.
Tarkkuus lupaprosesseissa onkin yksi syy siihen, miksi Mukkalalla on jo niin pitkä ura takanaan. Jos lupa-asioissa töpeksii, seuraavia tilaisuuksia ei tule.
Odotellessa cappuccinoille Norjaan
Lapissa kuvattaessa pakkanen ei ole Ilkka Mukkalan mukaan ongelma, vaikka hankalaa se onkin.
Ivalon ykköskauden kuvauksissa Sotajoella Inarissa pakkasta oli −30 astetta.
− Kuulee juttuja, että päivätolkulla odotettaisiin jotain auringonpaistetta. Ei odoteta, hän sanoo ja hymähtää.
Yleensä kuvaukset ”runnotaan läpi” kehnommallakin säällä, jos kuvauksissa ei tarvita mitään lentäviä laitteita, Mukkala kertoo.
Tosin yhdet sellaiset Kilpisjärvellä tehdyt still-mainoskuvaukset hän muistaa vuosien takaa, jolloin kuitenkin odotettiin parempaa säätä.
Oli vähän pakko.
− Kävimme ensimmäisenä päivänä katsomassa kuvauspaikkaa, ja oli mahtava ilma. Sitten tuli lumimyräkkä, ja se kesti kuusi päivää. Tunturissa ei nähnyt mitään. Kaikki näytti valkoiselta muovipussilta, Mukkala muistelee.
Odotellessaan tuotantotiimin ohjelmassa oli hiihtokoulua ja pilkkimistä – ja cappuccinot Tromssassa.
Aina lappilainen
Lapin luonnon puhtaus, oikea talvi ja kiireettömyys.
Kaikki tämä vetoaa Ilkka Mukkalaan henkilökohtaisesti.
Hän tuntee itsensä yhä lappilaiseksi, ja juurista on myös hyötyä alueella työskennellessä.
− Kyllä ihmiset ottavat eri lailla, Mukkala toteaa.
Kuvauspaikkojen etsimisessä auttaa myös laaja kontaktiverkosto.
− Nykypäivänä varsinkin etelässä ovelle koputtaminen on aika huono vaihtoehto. Täällä Lapissa sitä pystyy tekemään enemmän, mutta on kuitenkin ammattimaisempaa selvitellä tuttujen kautta, kuka jossain talossa asuu. Joskus jopa se tuttu voi sitten kysyä, saisiko talossa kuvata.
Monesti Mukkala vain ajelee autolla. Pyöriskelee, ihmettelee.
Mutta jäsennellysti.
Hän tietää jo valmiiksi, mistä päin tietyn tyyppisen tien tai kelkkamaiseman löytää. Esimerkiksi, jos halutaan saavuttaa helposti 360 astetta umpivalkoista maisemaa, kannattaa suunnata Kilpisjärvelle.
Pitkästä kokemuksesta onkin Mukkalalle valtava etu.
Käynpä katsomassa tuon vielä. Välillä intuitiokin ohjaa häntä oikeisiin paikkoihin.
− Saatan muistaa jonkin talon jossain ja lähden katsomaan sitä, ja sitten sieltä löytyy toinenkin talo.
Reissuillaan Mukkala kulkee aina kameran kanssa: potentiaaliset kuvauspaikat ovat paitsi muistijälkinä hänen mielessään myös visusti tallessa tietokoneella.
Reikä poroaidassa on kuin rosvo kaupassa
Täydellisen uusia, saavutettavia kohteita tulee vastaan enää harvoin, Ilkka Mukkala toteaa.
Poroerotukset hän on nähnyt kuitenkin vain kaksi kertaa. Ne tulevat vastaan, jos sattuvat tulemaan.
Kanadalais-amerikkalaistuotantoon sattui.
Toisen kuvauspäivän aamuna paikan päällä oli kuitenkin tohina. Poroaidassa oli reikä.
− Selitin, että tämä on nyt samanlainen tilanne kuin, jos kaupassa olisi rosvo. Jos ei soiteta poliisia, rosvo varastaa. Ja jos aidassa on reikä, porot karkaavat. Aita on paikattava ja meidän vain odotettava.
Ja niin odotettiin kiltisti kaksi tuntia.
Jos Mukkala joutuisi työskentelemään pelkästään jonkin tv-sarjan kimpussa Helsingissä, hän ei enää olisi alalla.
Luonnossa oleminen, mukavien ihmisten tapaaminen ja projektien erilaisuus ovat syitä siihen, että olen jaksanut tehdä tätä hommaa, hän sanoo.
− Sitä olen joskus kauan sitten miettinyt, että mitä sitä tekisi isona. Enää en mieti. Tällä mennään loppuun asti.
Tiesitkö tämän Ivalosta?
- Tv-sarja Ivalon ensimmäistä kautta kuvattiin Inarin kunnan lisäksi Norjan rajan pinnassa Utsjoella ja Nuorgamissa. Parina päivänä kuvauksia tehtiin Norjan Lapissa Varanginvuonon pohjoisrannalla.
- Kakkoskausi kuvattiin pääosin Rovaniemellä ja Pyhätunturin alueella.
- Tuotanto sai ykköskauden jälkeen palautetta siitä, että Ivaloa ei ollut kuvattu kovin paljon sarjan nimen mukaisesti Ivalossa. Kolmannen kauden jaksoissa näkyykin paljon paikkoja, jotka löytyvät oikeastikin Inarin kunnan alueelta.
- Ivalo on Elisa Viihde Viaplayn katsotuin kotimainen sarja sekä katsotuin kotimainen tv-sarja Yle Areenassa. Kolmannen kauden julkaisuaikaa ei ole vielä julkistettu.
Muokattu 30. huhtikuuta kello 9.20, 9.52 ja kello 10.18: Korjattu kuvatekstistä muotoilu, että Ivalo-sarja olisi saanut kritiikkiä nimen omaan kakkoskauden maisemista ja eteläisemmässä Lapissa tehdyistä kuvauksista.