Joonas Hummastenniemi on asentanut keskelle olkijokista metsää riistakameran. Siitä hän seurailee metsään isänsä kanssa istuttaman riistapellon vierailijakuntaa. Viime lauantaina noin puoli kymmenen aikaan illalla paikalle saapui harvinainen vieras, sillä kultasakaali tallentui kameraan.
Tämä oli jo toinen kerta, kun kultasakaali käyskenteli alueella.
– Olin jättänyt huhtikuun alussa kalanperkeitä pellolle, ja ne olivat houkutelleet kultasakaalin paikalle, Hummastenniemi kertoo.
Kultasakaali ei ole mikään yleinen näky Suomen tai varsinkaan Pohjois-Pohjanmaan alueen metsissä. Täälläpäin niitä liikkuu Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojolan tietojen mukaan noin yksi tai kaksi. Hummastenniemen riistakameraan Raahessa tallentunut yksilö vaikuttaisi olevan yksi ja sama.
– Todennäköisesti kultasakaaleja on vain yksi tällä alueella, sanoo Olkijoen alueen petoyhdyshenkilö Teemu Pyhtilä.
Ketun ja suden risteytymältä näyttävä kultasakaali on tulokaslaji eli se on saapunut Suomeen omin jaloin. Ensimmäinen havainto eläimestä tehtiin Kajaanissa vuonna 2018. Luotettavia havaintoja on tehty Suomessa Kojolan mukaan yhteensä seitsemästä yksilöstä.
– Pitkien matkojen vaeltaminen on lajille ominaista. Siksi niitä on myös täällä pohjoisessa, Kojola selventää.
Tällä hetkellä Kojola ja muut yrittävät selvittää, mistä laji on tullut Suomeen.
– On todennäköistä, että ne ovat saapuneet tänne Virosta. Siellä nimittäin sijaitsee lähin pentuja tuottava kultasakaalikanta.
Virossa kultasakaaliperheitä on havaittu yhteensä 27, mutta metsästyksen myötä määrä on vähentynyt kahteenkymmeneen. Suomessa laji on rauhoitettu, minkä vuoksi lajin metsästäminen on täällä kiellettyä.
– Virossakin kanta saattaa palautua nopeasti takaisin alkuperäisiin lukemiin, sillä laji lisääntyy nopeasti, Kojola kertoo.
Kojolan mukaan kultasakaaleista on se hyöty, että ne saalistavat supikoiria. Toisaalta myös vesilinnut voivat päätyä niiden ravinnoksi, mikä nähdään sakaalien aiheuttamana haittavaikutuksena.
Kultasakaali on hieman hankalasti tunnistettava, sillä monesti se sekoitetaan suteen tai kettuun. Kooltaan se sijoittuu kyseisten eläinten välimaastoon. Varma tunnistusmerkki on kuitenkin kultasakaalin omanlainen tassunjälki, jos se vain on jäänyt maastoon.
– Kultasakaalilla kaksi takimmaista varvasanturaa on liimautunut yhteen ja se näkyy jäljessä, Kojola tietää kertoa.