Metsähallitus on alkanut vaatia Lemmenjoen kullankaivajilta käyttöoikeussopimusta kullanhuuhdonta-alueilla oleviin kämppiin.
Metsähallituksen mukaan sopimuksella sovitaan Lemmenjoen kansallispuistossa sijaitsevien rakennusten ja rakennelmien pitämisestä valtion maalla.
Lapin kullankaivajain liitto pitää Metsähallituksen vaatimusta uudesta sopimuksesta laittomana.
– Meidän käsitys on, että sille ei löydy selkänojaa laista. Olemme nähneet, millainen sopimus on ja siinä annetaan Metsähallitukselle kaikki oikeudet, Lapin kullankaivajain liiton puheenjohtaja Antti Peronius sanoo.
Liitto on tehnyt Metsähallituksen Luontopalveluiden menettelystä valituksen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen asianajajansa välityksellä.
–Mikäli asia on hallinto-oikeuden käsiteltävänä, Metsähallitus antaa tarvittavat vastineet asiassa, Luontopalveluiden asiointijohtaja Mikael Nordström kommentoi sähköpostitse antamassaan vastauksessa.
Metsähallituksen mukaan uusi sopimus selkeyttää rakennusten oikeudellista asemaa ja vähentää tarvetta hakea uusia määräaikaisia lupia. Uusi käyttöoikeussopimus voidaan tehdä koko kullanhuuhdontaluvan voimassaoloajaksi, joka on enintään neljä vuotta. Kullanhuuhdontaluvan myöntää Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes).
– Metsähallitus on myöntänyt hakemusten perusteella edellisen 15 vuoden aikana kymmeniä viranomaislupia rakennusten pitämiselle tai rakentamiselle Lemmenjoen kansallispuistoon. Sopimusmenettely siis selkiyttää rakennusten luvitusta, eikä lupia tarvitse uusia kullanhuuhdontaluvan voimassaoloaikana, Nordström perustelee.
Metsähallitus vetoaa myös vuonna 2023 voimaan tulleeseen luonnonsuojelualueita koskevaan erityissääntelyyn. Sen mukaan Lemmenjoen kansallispuistossa kullanhuuhdontaa varten rakennettavat rakennukset edellyttävät Metsähallituksen lupaa.
Lapin kullankaivajain liiton kanta on, että lupa tarvitaan vain uudisrakentamiseen lain voimaantulon jälkeen.
– Ei ole olemassa sellaista pykälää, että jo olemassa olevat kämpät pitäisi uudelleen luvittaa. Jos lainsäätäjä olisi ajatellut sitä, lakiin olisi laitettu lause lisää, Peronius toteaa.
Lemmenjoen kultamaiden vanhimmat kämpät ovat peräisin 1940-luvulta. Lemmenjoen kultaryntäys alkoi sotien jälkeen vuonna 1945. Lemmenjoen kansallispuisto on perustettu vuonna 1956.
Peroniuksen mukaan kullankaivajien ja Metsähallituksen välinen kiistely on jatkunut jo pidempään ja juontaa juurensa siihen, että osa kämpistä on vanhempia kuin kansallispuisto.
– Kukin kämppä on omana aikanaan luvitettu, kuten säännöt ovat kulloinkin määränneet. Ei meidän juristi löytänyt semmoista pykälää, että Metsähallitus olisi velvoitettu hoitamaan kämppäasioita, Peronius sanoo.
Peroniuksen mukaan Lemmenjoen noin 60 kullankaivajasta vain pari, kolme aikoo allekirjoittaa käyttöoikeussopimuksen. Loput vastustavat sitä.
Kaivospiirit lakkautettiin ja sitä myötä koneellinen kullanhuuhdonta kiellettiin Lemmenjoen kansallispuistossa siirtymäajan päätyttyä vuonna 2020. Kullankaivajat saivat menettämälleen kaivospiirille kompensaationa oman kullanhuuhdonta-alueen. Aikoinaan kaivospiireille tehdyt kämpät siirtyivät samalla kullanhuuhdontaluvan haltijoille kaivoslain nojalla.
– Käyttöoikeussopimuksella kämpän olemassaolosta päättäminen olisi jatkossa Metsähallituksen käsissä, Peronius sanoo.
Lapin kullankaivajain liitto on tehnyt Metsähallituksen menettelystä myös rikosilmoituksen poliisille.
– Metsähallituksen sähköpostiviestissä oli loppukaneetti, että jos ei rupea nimiä tulemaan paperiin, poliisille tehdään tutkintapyyntö hallinnan loukkauksesta, Peronius kertoo.
– Meidän juristin mielestä kyseessä on laiton uhkaus.
Metsähallitus ei tarkoita viestejään uhkaukseksi, viestin allekirjoittanut Nordström kommentoi sähköpostitse.
Nordströmin mukaan Metsähallitus on viesteissään tuonut esille ne hallinnolliset ja oikeudelliset keinot, jotka alueen hallinnasta vastaavalla viranomaisella on käytettävissään.
Metsähallitus on antanut kullankaivajille useamman kehotteen saattaa kullanhuuhdonta-alueilla sijaitsevat rakennukset uuden käyttöoikeussopimuksen piiriin. Viimeisimmässä viestissään Metsähallitus kertoi aloittavansa jatkotoimenpiteet sopimuksettomassa tilassa olevien rakennusten poistamiseksi alueelta.
Peronius kokee, että uusi sopimus on vain keino häätää kullankaivajat pois kansallispuistosta. Telttamajoituksessa pitkäkestoinen kullanhuuhdonta on käytännössä mahdotonta.
– Jos kämpät lähtevät, se on kullankaivuun loppu Lemmenjoella.
Kullankaivajia on ihmetyttänyt Metsähallituksen uuden käyttöoikeussopimuksen kohta, jonka mukaan kaivajien on rakennettava valtaukselleen virtsan ja ulosteen erotteleva käymälä. Rakennelmasta on lähetettävä valokuva todisteeksi.
Sopimuksen mukaan kullankaivajien on myös paketoitava jätökset kuljetettavaksi lähimpään loppukäsittelypaikkaan, joka sijaitsee Kittilässä.
– Onhan tässä älyttömyysasteikolla päästy ihan uusille tasoille, Lapin kullankaivajain liiton puheenjohtaja Antti Peronius huokaisee.
Jäteastioiden kuljetus Kittilään tapahtuisi talvella huoltokuljetusten yhteydessä.
– Sitä ei sentään vaadita, että repussa pitäisi kuljettaa kakka pois.
Metsähallituksen mukaan ehdot liittyvät sen velvollisuuteen huomioida kansallispuiston suojelutavoitteet sekä jätehuollon ja ympäristönsuojelun vaatimukset.
– Käymäläjätteiden asianmukaisella käsittelyllä pyritään ehkäisemään ravinne- ja hygieniahaittoja sekä turvaamaan alueen luonnonarvoja, Metsähallituksen Luontopalveluiden asiointijohtaja Mikael Nordström toteaa sähköpostitse.
Peronius arvelee, että taustalla on Metsähallituksen Luontopalveluiden säästöpaineet, joiden seurauksena huollettavien retkeilykohteiden verkostoa on harvennettu ja jätehuoltoa vähennetty.
Lemmenjoen kansallispuistossa siirryttiin roskattomaan retkeilyyn vuoden 2025 alusta. Yleisiä jäteastioita ei enää ole, vaan retkeilijöiden on tuotava itse roskansa pois maastosta.
Nordström kiistää, että säästötoimilla olisi tekemistä uuden kullankaivajia ihmetyttäneen vaatimuksen kanssa. Hänen mukaansa jätehuollon ohjeistus perustuu jätelain velvoitteisiin.
– Tarkoituksena ei ole kattaa Metsähallituksen säästötoimia, vaan varmistaa rakennusten pitämisen oikeudellinen perusta ja kansallispuiston suojelutavoitteiden toteutuminen.