Lämpömittari on vain pari astetta plussan puolella, pohjoisesta käyvä viima on pureva ja vasta hiljattain jäistä vapautunut pikimusta Oulujoki peilaa tasaisen harmaata taivasta. Näissä olosuhteissa harva jaksaa innostua vesiurheilusta, mutta Oulussa Nokkalan laiturilla pyörii kolme poikkeusta.
Alkamassa on melontaseura K&C:n junioritreenit konkarimeloja Sylvain Eckhardtin johdolla. 15-vuotias Pauli Pyykkönen, 14-vuotias Pioni Salo ja 13-vuotias Ruut Rääpysjärvi laskevat koskikajakkinsa vesille ja ryhtyvät tekemään alkulämmittelyä melomalla vuoroin myötä- ja vastavirtaan.
– En tunne kunnolla mun näppejä, Pyykkönen huutaa kesken lämmittelyn ja saa valmentajaltaan ohjeet, kuinka saada veri kiertämään sormissa hyytävän kylmässä kevätsäässä.
Pian treeni jatkuu, ja nuoren melojan räjähtävä energia välittyy rantaan saakka.
– Ihan rauhassa! Muistakaa säästää voimia myös pujotteluradalle, Eckhardt ohjeistaa ja viittoo suuntaan, jossa tapahtuu päivän varsinainen treeni.
Pujottelu eli slalom on yksi koskimelonnan monista alalajeista. Olympialajinakin tunnetussa slalomissa melotaan virallisissa kilpailuissa kahteen kertaan 250–400 metrin mittainen voimakkaasti virtaavaan veteen rakennettu rata, jossa kierretään parikymmentä porttia.
Pauli Pyykkönen on yksi K&C:n junioreista, joka on edennyt lajissa kilpailuihin saakka. Viime vuodelta hänellä on taskussaan SM-hopeaa.
Pyykkösen melontaura alkoi neljä vuotta sitten. 11-vuotias nuorukainen etsiskeli vanhempiensa kanssa itselleen kesälomatekemistä ja kiinnostui junioreiden melontaleiristä. Pyykkösen harmiksi leiri oli jo täynnä, mutta ajatus melontaharrastuksen kokeilemisesta jäi kutkuttamaan mieleen.
– Samalle kesälle ilmoittauduin K&C:n junnuleirille, ja laji tuntui välittömästi omalta jutulta, Pyykkönen muistelee.
Melontaa voi harrastaa lukuisin eri tavoin. Kirkkaasti yleisin harrastusmuoto on retkimelonta, mutta adrenaliininjanoiselle ja kilpailuhenkiselle Pyykköselle pelkkä tasaisessa vedessä lipuminen tuntui liian leppoisalta menolta. Sen sijaan kosken kuohuissa Pyykkönen tunsi heti olevansa kuin kotonaan.
Pyykkönen huomauttaa, että koskimelontakaan ei ole pelkkää kosken kuohuissa hurjastelua. Suurin osa harjoittelusta tapahtuu sileässä vedessä. Talvisin treenit tapahtuvat uimahallissa. Fyysiseen, etenkin ylävartaloa kuormittavaan lajiin kuuluu olennaisena osana myös oheisharjoittelu kuntosalilla.
Alkavaa kisakautta Pauli Pyykkönen odottelee innolla. Uusi kilpakajakki on tilattu kesän koitoksia varten, ja pari uutta sponsoriakin on tukemassa nuoren oululaisurheilijan matkaa. Alkavan kauden tavoitteena Pyykkösellä on paitsi osallistua kotimaan kisoihin, korkata myös ulkomaan kilparadat. Tähtäimessä on ainakin Virossa ja Latviassa järjestettävät Nordic Cupin -osakilpailut.
– Harmittaahan se, että Suomessa on niin vähän kilpailevia junnuja. Lajin pariin pitäisi ehdottomasti saada houkuteltua lisää nuoria, Pyykkönen vetoaa.
Hän toivoo, että edustamansa seuran alkavan kesän junioritoimintaan löytäisi tiensä mahdollisimman paljon uusia kasvoja. Tarjolla on muun muassa koskileiri, melonta- ja koskipujottelukoulu ja koko kesän pyörivä melontakerho.
– Onhan tämä ihan mahtava laji, jota kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos vesielementti tuntuu yhtään kiinnostavalta, Pyykkönen markkinoi.
Sylvain Eckhardt kiirehtii lisäämään, että moni luulee koskimelonnan olevan pelkästään hurjapäitä varten. Todellisuudessa kyseessä on varsin turvallinen laji, jossa tapahtuu vakavia onnettomuuksia hyvin harvoin.
– Tietysti turvallisuus edellyttää sitä, että pohjatyö on tehty kunnolla ja oikein. Myös asianmukaisella varustuksella on merkittävä rooli. Ja mikä tärkeintä, tätä lajia ei tehdä koskaan yksin.
K&C:n lisäksi Oulussa toimii toinenkin melontaseura: Oulun Seudun Melojat OSM. Molemmat seurat tarjoavat toimintaa aina lajiin tutustuvista aloittelijoista ja ”sunnuntaiharrastelijoista” aktiivisiin kilpaurheilijoihin. Seurojen tukikohdat sijaitsevat Nokkalan rannassa vierekkäin, ja seurat tekevät jonkin verran myös yhteistyötä.
K&C:n junioritreenien alkajaisiksi myös OSM:n puheenjohtaja Mikko Pahkala pelmahtaa paikalle. Hän kertoo Ouluun eriytyneen kaksi melonnan erikoisseuraa vuosikymmeniä sitten.
– Eriytymisen taustat ovat meille nykytoimijoille epäselvät. Nykyisin seurat puhaltavat yhteen hiileen oikein hyvässä hengessä, Pahkala ja Eckhardt vakuuttelevat kuin yhdestä suusta.
Asiastaan silmin nähden innostuneiden miesten kertoillessa melonnasta ja sen alalajeista toinen jatkaa sujuvasti siitä, mihin toinen jää.
– Yhteisenä agendanamme on houkutella ihmisiä tämän mahtavan lajin pariin. Retkimelojallehan meillä täällä vedellisessä Oulussa on aivan upeat olosuhteet.
Koskia ei kaupungista löydy kevättulvaisten Koitelin ja Sanginjoen lisäksi, mutta koskimelojalle hyviä harrastuspaikkoja löytyy kuitenkin kohtuullisen ajomatkan päässä. Oululaisia harrastajia käy treenaamassa muun muassa Tornionjoella, Iijoen Kipinänkoskella ja Taivalkoskella, jossa on Suomen ainoa kiinteä pujottelurata.
Tulva-aikaan myös muun muassa Pyhä- ja Siikajoki sekä pohjoisessa Kuiva- ja Simojoki tarjoilevat koskimelojalle sopivia kuohuja.
– Juuri nyt elämme koskimelojan unelma-aikaa. Sitä fiilistä on hankala edes sanoin kuvailla, kun pääsee pitkän talven jälkeen ensimmäisen kerran aaltoon surffiin. Siihen tunteeseen on todella helppo koukuttua, freestylemelontaa harrastava Mikko Pahkala summaa.
Koskimelonta
Vauhdikas melontamuoto, joka on jakautunut alalajeiksi slalom (pujottelu), koskicrossi, freestyle (rodeo) ja koskisyöksy (WWR).
Koskessa voi ”puljata” myös omaksi ilokseen, ja puljaaminen lieneekin suosituin koskimelonnan harrastusmuoto.
Koskimelonta kehittää kajakin hallintaa, sekä opettaa toimimaan virtaavan veden ehdoilla.
Koskikajakki on normaalia kajakkia lyhyempi ja yleensä valmistettu muovista. Kajakin lisäksi muita välttämättömiä varusteita ovat mela, kelluntaliivit, kypärä, aukkopeite sekä säänmukainen pukeutuminen. Kylmän veden aikana suositaan kuivapukua.
Koskimelonta edellyttää melontatekniikoiden harjoittelua sileässä vedessä. Perusteet on suositeltavaa opetella melontaseuran tai -yrityksen järjestämällä kurssilla.