Mikä yhdistää Lumenen kosmetiikkaa, Fazerin karkkeja ja Oulun yliopistoa? Oikea vastaus on puolukka. Vastaukseksi kelpaa myös BIO4P-tutkimushanke, jossa ovat mukana edellä mainittujen lisäksi myös Aalto-yliopisto ja Luonnonvarakeskus.
Hankkeessa uutetaan puolukasta vahaa kosmetiikka- ja elintarviketeollisuuden tarpeisiin ja yleisemmin kehitetään prosessimenetelmiä ja rakennetaan liiketoimintaekosysteemiä metsä- ja elintarviketeollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen luonnonvahojen ja arvokemikaalien tuotannossa.
Oulun yliopistossa on tutkittu vahojen uuttamista marjateollisuudessa syntyvistä puristekakuista. Oulun yliopiston Materiaalianalyysikeskuksen laboratorioinsinööri, projektipäällikkö Petri Sundqvist esittelee isoa pussillista kuivattua puolukkaa ja siitä uutettua valkoista vahaa.
– Aalto-yliopiston kanssa yhteistyössä etsimme prosessimenetelmiä, joilla saataisiin eniten arvoaineita käyttöön, Sundqvist kertoo.
– Lumene on kiinnostunut siitä, miten kosmetiikkatuotteiden rakennetta voitaisiin parantaa vahoilla, akatemiatutkija Soile Jokipii-Lukkari kertoo esimerkin luonnonvahojen käytöstä.
Vahoja käytetään myös makeisten pinnoitteena.
Nykyiset luonnonvahat tulevat ulkomailta
– Teollisuus käyttää vahoja paljon, mutta ne tehdään lähes kaikki fossiilisista raaka-aineista eli öljystä, Oulun yliopiston Materiaalianalyysikeskuksen johtaja Janne Remes kertoo.
Vähät luonnonvahat tulevat Remeksen mukaan tällä hetkellä lähinnä Brasiliasta ja Meksikosta ja niiden tuotantoon liittyy monia ongelmia.
– Jos kotimainen vaihtoehto löytyisi, se voisi korvata nyt käytössä olevia, Remes pohtii.
Plussaa tulisi vielä siitä, että puolukan vahoja voitaisiin uuttaa käytännössä jätteestä. Marjayrityksissä syntyy vuosittain satoja tonneja puristekakkuja, jotka sopisivat raaka-aineeksi vahojen, luonnonöljyjen ja fenolisten yhdisteiden tuotantoon. Testeihin Oulun yliopiston tutkijat ovat saaneet materiaalia Limingassa marjoja jalostavalta Marjarannikolta.
Remeksen mukaan hankkeessa haetaan marjoista uutettaville aineille myös kokonaan uusia käyttökohteita, joita voi löytyä esimerkiksi biolääketieteestä.
– Yksi tavoite on saada marjojen jalostusarvoa nostettua, Remes painottaa.
Hankkeessa tutkitaan marjojen ohella vahojen uuttamista havupuiden neulasista. Ne voisivat sopia autonvahoihin.
– Myös kuminaa ja korianteria tutkitaan, Jokipii-Lukkari lisää.
Väärennökset pitää tunnistaa, sillä ne ovat iso ongelma
Tuoteväärennösten havaitsemiseen Luonnonvarakeskus kehittää hankkeessa hyperspektrikuvaukseen ja koneoppimiseen perustuvaa menetelmää. Tämän taustalla on se, että tuoteväärennökset ja raaka-aineiden heikko jäljitettävyys ovat merkittäviä ongelmia luonnontuotealalla.
Business Finland on myöntänyt yhteensä 2,2 miljoonan euron tuen BIO4P-tutkimushankkeeseen. Viime syksynä alkaneen ja maaliskuussa 2026 päättyvän hankekokonaisuuden kustannusarvio on yhteensä 4,7 miljoonaa euroa.
Omilla tuotekehitysprojekteillaan hankekokonaisuudessa ovat mukana Lumene Oy ja Caraway Finland Oy. Fazer Makeiset Oy testaa kehitettäviä raaka-aineita makeistuotannossa.
– Tämä soveltuu atomirakenteen näkemiseen, projektipäällikkö Santtu Heinilehto esittelee Oulun yliopiston Materiaalianalyysikeskuksen uutta hankintaa.
Keskuksen tiloissa tehdään parhaillaan testejä laitteella, jolla on pitkä ja hankala nimi: yksikideröntgendiffraktometri. Lyhyemmin SCXRD. 550 000 euron mittalaite on hankittu Pohjois-Pohjanmaan liiton rahoittamassa aluekehityshankkeessa.
Marjatutkimuksessakin laitetta voi teoriassa käyttää, mutta Heinilehdon mukaan pääasiallinen käyttö on eräänlaisessa laaduntarkkailussa.
– Tyypillisesti halutaan syntetisoida jotain, ja lopputulos todennetaan sitten tällä. Varsinainen käyttö on uusien materiaalien kehittämisessä, Heinilehto selittää.
Suurin käyttäjäryhmä ovat Heinilehdon mukaan synteettisen kemian alan tutkijat.
Ulottuvuuksiltaan pari metriä kanttiinsa olevan, muodoltaan kuutiomaisen laitteen sisään tarvitaan vain noin sadan mikrometrin eli millimetrin kymmenesosan kokoinen näyte.
Käyttöinsinööri Marcin Selent asettaa mikroskooppisen näytteen laitteeseen ja kohta tietokoneen näytölle ilmestyy tarkasteltavaksi peruskoulun kemiantunneilta tuttu atomimalli.
– Tämä on materiaalitieteen syvää päätä, Heinilehto toteaa.
Hänen mukaansa Suomessa on vastaavanlaisia instrumentteja vain kymmenkunta.
