Ympäristönäytteenottaja Vesa Martin valmistautuu kenttätöihin noutamalla pakettiauton perään moottoriveneen.
Mukana kulkee laboratoriotarvikkeita, kylmälaukkuja, pelastusliivit, kypärä, navigointilaitteita ja hyvät eväät.
– Grillattua perunaa ja itse savustettua kirjolohta, kahvia ja paljon juotavaa, hän luettelee.
Martinin tavoitteena on käydä heti aamusta ottamassa vesinäytteet Kemijärven Jumiskonselältä ja Lehtosalmen sillan vierestä. Iltapäivästä matka jatkuu muihin tehtäviin Posiolle pienemmille järville.
Martin on paluumuuttaja. Hän on asunut Etelä-Pohjanmaalla vietettyjen vuosien jälkeen jo yli kolmen vuoden ajan Pelkosenniemen Kairalassa. Työmaa levittäytyy laajalle Porttipahdan altaalta Kainuun maakunnan rajalle asti.
Martin on työskennellyt Eurofinsille eri tehtävissä vuodesta 2018 lähtien, välillä muissa töissä ja kentällä jälleen noin viiden vuoden ajan.
– Näillä keleillähän tämä on makeaa hommaa, mutta kun syksyn räntäsateet saapuvat ja pitäisi lähteä järvelle, hän puistelee päätään.
Tuoreimmassa valmistuneessa, vuodelta 2024 olevassa raportissa kerrotaan, että Kemijoen laaja vesistöalue on erinomaisessa kunnossa. Veden tila on todettu erinomaiseksi pois lukien Keminmaan Isohaara, jossa veden laatu on hyvän ja tyydyttävän rajalla.
Suljetuissa järvissä tila on ollut hyvä tai tyydyttävä lukuun ottamatta Kemijärvellä sijaitsevaa Pöyliöjärveä. Siellä arvosana on välttävä, koska rehevyyttä aiheuttavia lehtivihreällisiä planktonleviä on ollut paljon.
Pitkä seuranta
Veden laatua on tarkkailtu Kemijoella 50 vuoden ajan.
Joen alaosassa toimenpiteet käynnistettiin vuonna 1976 ja neljän vuoden kuluttua ohjelmaa laajennettiin koskemaan myös Kemijärven aluetta.
Kemijoen Vesiensuojeluyhdistys ry toteuttaa tänä vuonna laajan tarkkailun, joka tehdään kolmen vuoden välein.
Näytteillä pyritään selvittämään jätevesikuormituksen ja säännöstelyn vaikutuksia vedenlaatuun. Suljetuissa Pöyliö-, Severi-, Kostamo-, Luusua- ja Neitijärvissä tarkkaillaan happitilannetta ja rehevyyttä.
Vähentyneet ojitukset näkyvät
Kuinka Kemijoki voi ja mitkä tekijät uhkaavat veden erinomaista tilaa?
Kemijärven vesiensuojeluyhdistyksen sivutoiminen toiminnanjohtaja Harri Katainen työskentelee Rovaniemen ympäristötarkastajana. Hän ei halua antaa kysymykseen suoraa vastausta. Hän myös toteaa, että vuosittain raportoidut erot ovat pieniä.
Vesistön ravinnekuormituksesta yli 60 prosenttia muodostuu luonnonhuuhtoumasta, johon vaikuttavat sateet ja haihdunta.
– Metsätaloudessa ojittaminen on vähentynyt, ja se rupeaa näkymään veden laadussa pitkässä juoksussa. Maataloutta on vähän, eivätkä vaikutukset ole suuria. Osalla turvetuotantoalueita on jälkihoitovelvoite määräyksineen, eikä uusia avata, hän summaa.
Turvetta tuotettiin vuonna 2024 Kemijoen valuma-alueella viidellä alueella eli 562 hehtaarin alalla.
Velvoiteistutuksissa ja kalankasvatuslaitoksilla käytetään Kataisen mukaan nykyään rehua säästeliäästi. Raportin mukaan laitosten fosforikuormitus oli kaksinkertainen jätevedenpuhdistamoihin verrattuna. Eniten sitä tuottaa Vanttauskoskella toimiva Napapiirin Kala oy.
1960-luku oli Kataisen mukaan Kemijoelle pahinta aikaa. Silloin Kemijärven sellutehdas aloitti toimintansa. Kotitalouksien ja maatilojen jätevedet virtasivat jokeen, hakkuiden määrät kasvoivat ja puuta kulki uittamalla.
Koiratarhat paikallisesti iso riski
Raportit eivät ennusta, että Kemi- tai Ounasjoen veden tila muuttuisi nopeasti huonompaan. Tilannetta seurataan silti aktiivisesti näytteiden avulla.
Isoja hankkeita alueella ovat Sodankylän Sakatti ja Savukoskella Sokli oy, jonka tavoitteena on jättää YVA-ohjelma Lupa- ja valvontavirastolle syksyllä.
Paikallisesti vesistöihin vaikuttavia uusia uhkia ovat isot koiratarhat.
– Rovaniemellä niitä on ollut jo 25 vuoden ajan, mutta nyt on kymmenkunta yli 80 koiran tarhaa. Ongelmahan on koiran pissa ja kakka ja vaikutuksia niillä on ainakin lähivesistöön, Katainen sanoo.
Hän uskoo, että lähivuosina tarhoilta saatetaan rakennusluvan lisäksi vaatia ympäristölupaa.
Vedestä tutkitaan useita asioita
Vesa Martin peruuttaa tottuneesti venetrailerin vesirajaan ja laskee yrityksen alumiinisen Hanhi-veneen vesille. Matka syvänteen reunalle kestää alle vartin, mutta tarkan paikan löytämiseen tarvitaan hidasta ajoa ja navigointia.
– Asiakas antaa meille koordinaatit. Tänään tarvitsen loppukuun näytteen syvänteestä, sillä sinne tahtoo kertyä kaikki, Martin kertoo.
Paikka löytyy. Alla on vettä noin 19 metriä.
Vaijerikela valmiuteen ja läpinäkyvä kannellinen pönttö eli limnos heilahtaa laidan yli veteen. Oikeassa syvyydessä Martin päästää metallisen punnuksen liukumaan vaijeria pitkin alas sulkeakseen astian kannen.
Näytepönttö nostetaan veneeseen. Vettä lorotetaan pulloihin, joiden kyljissä olevilla viivakoodeilla näytteet liitetään suoraan järjestelmään.
Vedestä tutkitaan muiden muassa happipitoisuus, sähkönjohtavuus, kokonaisfosfori, rauta, kloridi ja natrium.
Näytteet analysoidaan Rovaniemellä
Vesa Martin määrittää Jumiskonselän näkösyvyydeksi 2,3 metriä.
Hän kirjaa ylös kellonajat ja lämpötilat. Pintavesi on noin 16-asteista, kun syvänteessä jäädään 12,2 asteeseen. Kemijärvellä syvin kohta, 24 metriä, sijaitsee Tossanselällä, mutta keskisyvyys järvialueella vain alle kuusi metriä.
Martin tuskailee veneessä kymmenien pullojen ja pussien kanssa. Hän toteaa tuottavansa paljon muovijätettä. Osaa näytepulloista kierrätetään, mutta suurin osa on edelleen kertakäyttöisiä.
Martin toimittaa kylmälaukun sisältöineen kuriirille ennen päivän päättymistä. Kuriiri kuljettaa sen Rovaniemelle laboratorioon analysoitavaksi.
Martin tuntee seudun vesistöt melko hyvin, koska hän harrastaa monipuolisesti kalastusta. Levien kasvu on hänen mukaansa näkynyt pintavesissä yllättävän aikaisin ja Kemijärvessäkin ilmiö on nähtävissä paljaalla silmällä. Kemijoen ja suljettujen järvien kaikki 18 näytteenottopaikkaa kierretään elokuussa.
Ajokilometrejä Martinille kertyy vuodessa 30–40 000. Kemijärvelle hän palaa jo seuraavalla viikolla ottamaan uusia näytteitä.
Kemijärven tila on parantunut monella mittarilla Stora Enson sellutehtaan tuotannon päättymisen jälkeen, eli vuodesta 2008 lähtien.
Yhtiö on edelleen Kemijoen Vesistönsuojeluyhdistyksen jäsen, sillä tehdasalueella on jäljellä entisen kaatopaikan suoto- ja valumavesiä käsittelevä jätevedenpuhdistamo ja kenttä, jonne jälkilammikon myrkyllistä lietettä on säilötty.
Kemijärven kaupungin ympäristöterveyslautakunta valitti huhtikuun lopulla Lupa- ja valvontaviraston päätöksestä, jossa muutettiin entisen tehtaan ympäristölupia ja annettiin yhtiölle lupa hyödyntää puhdistamon betonirakenteita käytöstä poistettavien altaiden täytössä.
Stora Enson suunnitelmana on hakemuksen mukaan sulkea puhdistamo, rakentaa uusi puhdistamo laimeille kaatopaikkavesille ja johtaa jälkilammikon vedet Kemijärveen käsittelemättömänä.
Lautakunta vaatii päätöksen kumoamista ja alueelle varastoidun lietteen aiheuttamien riskien arvioimista uudelleen. Valituksessa muistutetaan, että lietteiden käsittely on edelleen vireillä erillisenä hakemuksena, johon yhtiö on hakenut lisäaikaa, koska sopivaa jatkokäsittelymenetelmää ei ole löydetty.
Yhtiö jatkaa myös yhdistyksen jäsenenä, sillä Lupa- ja valvontavirasto ei poistanut velvollisuutta osallistua vesistön yhteistarkkailuun.