Purossa lyllertää maamme suurin jyrsijä, majava. Lapsikin tunnistaa sen talttahampaat.
Huomattavasti hankalampaa on sanoa, onko kyseessä euroopanmajava vai kanadanmajava?
Nenäluu tai DNA paljastavat lajin
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Terhi Iso-Tourun mukaan Suomessa asuvaa kahta majavalajia on käytännössä lähes mahdotonta erottaa toisistaan pelkän ulkonäön perusteella.
– Elävän majavan lajin tunnistaa varmuudella vain dna-tutkimuksella, Iso-Touru sanoo.
Tämä tuottaa paikoin päänvaivaa erityisesti metsästäjille.
Kanadanmajava on vieraslaji ja sitä saa metsästää ilman erillistä pyyntilupaa.
Huomattavasti harvalukuisempaa euroopanmajavaa sen sijaan saa metsästää vain Suomen riistakeskuksen pyynti- tai poikkeusluvalla.
Asuvat paikoin rinnakkain
Ongelmana on, ettei edes euroopan- ja kanadanmajavan levinneisyys ole kaikkialla Suomessa selvä.
Eri majavalajien populaatiot voivat Iso-Tourun mukaan sijaita hyvinkin liki toisiaan.
Esimerkiksi pohjoisessa Länsi-Lappi on vahvempaa euroopanmajavan kotialuetta, kun taas Itä-Lapissa on runsaammin etelästä ja idästä levinnyttä kanadanmajavaa.
Toisaalta Pirkanmaalla ja Länsi-Lapissa on alueita, joilla voi esiintyä molempia majavalajeja.
Luke kerää majavien syöntilastuja
Lajien levinneisyyden selvittämiseksi Luonnonvarakeskus kerää pesien lähellä olevilta tuoreilta majavien syönnöksiltä lastuja.
Niistä voidaan määrittää majavalaji DNA-analyysin avulla.
Iso-Touru tähdentää, että tarkkaa tietoa majavalajeista ei ole kuin niiden vesien osalta, joista näytteitä on lähetetty tai jos alueella on aiemmin tunnistettu majavalajeja esimerkiksi nenäluun perusteella.
Joskus eri lajien reviiriraja voi olla hiuksenhieno.
Esimerkiksi Kittilästä on löytynyt samasta vesistöstä kummankin lajin edustajia.
Sitä kuinka paljon euroopanmajavia metsästetään kanadanmajavina on Luonnonvarakeskuksen mukaan vaikea arvioida.
Eivät risteydy
Vaikka ihminen saattaa hyvinkin erehtyä majavasta, majava itse ei niin tee. Kanadan- ja euroopanmajavat eivät lisäänny keskenään.
Iso-Tourun mukaan lisääntymisesteenä on muun muassa täysin erilainen kromosomiluku.
Tällä hetkellä kanadanmajavia on Suomessa neljä kertaa enemmän kuin euroopanmajavia. Leviämistä on edesauttanut muun muassa se, että kanadanmajava tulee sukukypsäksi hieman aiemmin kuin euroopanmajava ja tekee enemmän poikasia.
Silmälläpidettävä laji
Euroopanmajavan lajikehitys on erikoistutkija Terhi Iso-Tourun mukaan ollut silti myönteistä.
Majavafaktoja
Euroopanmajava voi kasvaa lähes metrin mittaiseksi ja painaa jopa 35 kiloa. 32–38 cm:n pituinen häntä mukaan luettuna kokonaispituutta voi kertyä yli 130 cm.
Etuhampaita majavalla on kaksi sekä ylä- että alaleuassa. Ne kasvavat koko ajan
Etuhampaat voivat kasvaa 15 sentin pituisiksi. Hampaillaan majava voi katkaista kymmensenttisen puun kymmenessä–viidessätoista minuutissa. Etuhampaiden työskennellessä leuat liikkuvat noin kuusi kertaa sekunnissa.
Euroopanmajavalla on 48 kromosomia ja kanadanmajavalla vain 40.
Vuonna 2015 Suomen euroopanmajavakanta muuttui uhanalaisesta "silmälläpidettäväksi". Syksyllä 2020 tehdyn valtakunnallisen majavalaskennnan mukaan euroopanmajavia on nyt arviolta 3700−5000 yksilöä. Kanadanmajavakanta, 10 000–19 000 yksilöä, ei ole muuttunut, mutta alueellisia eroja on: paikoin Itä-Suomessa kanta on hieman pienentynyt ja vastaavasti kasvanut Keski- ja Pohjois-Suomessa.
Norjassa ja Ruotsissa parempi tilanne
Läntisissä naapurimaissa euroopanmajavalla menee silti Suomea paremmin.
Vaikka laji metsästettiin sukupuuttoon myös Ruotsissa, kanta on siellä elinvoimaisempi nyt, sillä kanadanmajavia ei vahinkoistutettu länsinaapuriin.
Norjassa taasen euroopanmajava ei ole ikinä kadonnut lajistosta. Venäjällä kanadanmajava on levinnyt istutusten myötä.
Majavien lempi leiskuu tammi-helmikuussa. Ja juuri se aika kävi niille ammoisina aikoina erityisen kohtalokkaaksi. Vanha kansa oli kertomusten mukaan taitava saalistamaan juuri keväthangilla morsianta etsiviä majavauroksia.
Hangilla kokivat kylmää kyytiä lähinnä ensimmäistä rakkautta etsivät nuorukaiset. Majava on yksiavioinen eikä haahuile toisten kumppanien perään yhden hyvän löydyttyä.
Luultiin samaksi lajiksi
Euroopanmajava maittoi metsästäjille sen turkin ja lihan takia niin hyvin, että se metsästettiin Suomessa sukupuuttoon 1800-luvulla. Ratkaisuksi keksittiin tuoda lisää samannäköisiä otuksia ulkomailta.
Ongelmana vain oli, että alkuperäisen euroopanmajavan sijaan Suomeen tuotiin myös kanadanmajavaa. Talttahampaita kuviteltiin tuolloin yhdeksi ja samaksi lajiksi. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin selvisi, että kyseessä oli kaksi eri majavalajia.
Geneettisesti suppea kanta
Vuosina 1935-1936 Norjasta tuotiin 19 euroopanmajavaa eri puolille Suomea. Niistä hengissä selvisivät vain kaksi koirasta ja yksi naaras. Suomen koko euroopanmajavapopulaatio pohjautuu suurelta osin näihin norjalaismajaviin. Lähinnä Lapissa majavakanta on saanut lisäverta rajan yli muuttaneista ruotsalaismajavista.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Terhi Iso-Tourun mukaan se tekee kannasta haavoittuvaisen.
– Tietty geneettinen suppeus ei juuri kestä ulkoisia paineita. Esimerkiksi jos ilmasto muuttuu kovasti tai tulee jokin tauti, populaatiosta ei löydy variaatioita siitä selviytymiseen.
Majavan dna selville
Luonnonvarakeskuksessa (Luke) kehitetyllä DNA-menetelmällä voidaan selvittää majavan pureskelemasta puulastusta, onko pureskelija euroopan- vai kanadanmajava.
Lastussa olevasta syljestä analysoidaan eläimen perimää, joka määrityksen onnistuessa kertoo lajin sataprosenttisella varmuudella.
Kerättävien lastujen tulee olla mahdollisimman tuoreita ja lisänäytteitä kaivataan ympäri Suomen.