Mitä tarkoittaa ”olla luonnonsuojelija”?
Tätä kysymystä toimittaja, tietokirjailija Juha Kauppinen selvittää Heräämisiä-kirjassaan runsaan 400 sivun verran.
Kauppinen perehtyy suomalaisen ympäristöliikkeen ja luonnonsuojelun historiaan ja pohtii samalla oman luontosuhteensa muotoutumista.
Ja kysymyksiä riittää: Kenellä saa olla tunteita luontoa kohtaan? Miksi luonto tuhoutuu? Miksi asiaa ei saada korjattua?
Nämä ovat hyviä ja tärkeitä kysymyksiä.
Kauppinen käsittelee myös luonnonsuojeluun liittyvää häpeää. Luonnonsuojelijoita on vihattu ja heille on naurettu, mikä on osaltaan vaikuttanut siten, etteivät kaikki ole uskaltaneet tuoda omia ajatuksiaan julki.
Luonnonsuojelija-lehdessä Kauppinen kertoo halunneensa kirjallaan saamaan ihmiset ymmärtämään, että luonnonsuojelussa ja luonnonsuojelijoissa ei ole mitään pahaa.
Perustelu on pysäyttävä ja paljastava: luonnonsuojelu on joillekin niin punainen vaate, että se oikeuttaa solvaamaan, pilkkaamaan tai pahempaankin. Ilmiö ei ole kadonnut minnekään, minkä voi todeta vaikka sosiaalisen median keskusteluista.
– Isoille eturyhmille on ollut bisneksen jatkumisen kannalta tärkeää, että luonnonsuojelijat nähdään huonossa valossa, Kauppinen toteaa lehden haastattelussa.
Maantieteellisesti Kauppinen käsittelee aihettaan etelärannikolta Inariin.
Pohjoisen näkökulmasta erityisen kiinnostava on kirjan pisin luku, Jokisoturit, joka sijoittuu vahvasti Iijoelle.
Myös Kainuun ja Etelä-Lapin metsien hakkuita sekä Talvivaaran kaivoskatastrofia teoksessa sivutaan.
Omana teemanaan läpi kirjan kulkee luonnonsuojelukysymysten ja suojeluaatteen käsittely mediassa sekä järjestöjen ja yritysten viestinnässä.
Kirjan alaotsikko jo vihjaa, mihin lopputulemaan Kauppinen omalta osaltaan tulee, mutta matka tähän päätelmään on monipolvinen, kiinnostava ja taitavasti nivottu luonnonsuojeluaatteen yleiseen kehitykseen.
Heräämisiä on vaikuttava puheenvuoro luonnon ja luonnonsuojelun puolesta.