Ensi vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun kiljuhanhen pesintä varmistettiin edellisen kerran Suomessa. Jos kuvitellaan tuon pesijän ensi vuonna palaavan tunturiin, se voisi havaita luonnon muuttuneen monilta osin.
Kiljuhanhi ei elä yli 30-vuotiaaksi, mutta tutkijoilta löytyy tuoretta aineistoa kertomaan, mitä lintu voisi nähdä.
– Tunturikankaat ovat suurelta osin voimakkaasti kuluneita ja ensisijainen syy on voimakas poronlaidunnus, luonnonsuojelun erikoissuunnittelija Anna Tammilehto Metsähallituksen luontopalveluista kertoo yhden suurimmista muutoksista.
Tammilehto on ollut tekemässä tänä vuonna valmistunutta Ylä-Lapin luonnon kaukokartoitushanketta. Hankkeessa kartoitettiin lähes kolme miljoonaa hehtaaria Ylä-Lapin luonnonsuojelu- ja erämaa-alueita vuosien 2020–2023 aikana.
Kartoitus ei erityisesti ottanut huomioon kiljuhanhen pesimäympäristöjä, mutta hankkeessa tuotetulla tiedolla päivitettiin alueelta nimenomaan 1990-luvulla, kiljuhanhen esiintymisen viimeisenä vuosikymmenenä, kerätty luontotyyppiaineisto.
– Tuntureiden jäkäliköt kuluvat varsinkin tallauksen vuoksi, mutta toki etenkin talvella jäkälä on porolle myös tärkeää ravintoa, Tammilehto lisää tunturikankaiden kulumisesta.
Poroilla on kuitenkin Tammilehdon mukaan myös se vaikutus, että ne hidastavat pensoittumista, joka puolestaan on ilmastonmuutoksen seurausta.
– Porot siis pitävät myös alueita avoimina, Tammilehto kertoo.
Ilmastonmuutos aiheuttaa myös puurajan nousua aiempaa ylemmäksi.
– Mänty on nousemassa tunturiin, sitä poro ei syö, Tammilehto kertoo, mutta lisää metsänrajan muutosten tarvitsevan lisää tutkimusta.
– Ilmastonmuutos ja voimakas poronlaidunnus sekä niiden yhteisvaikutukset, Tammilehto tiivistää keskeisimmät tunturiluontotyyppien uhanalaistumisen aiheuttajat.
– Suot ovat verraten hyvässä tilassa palsasoita lukuun ottamatta. Palsat sulavat todella nopeasti, Tammilehti kertoo.
Karkean arvion mukaan kolmannes 1990-luvulla tunnetusti palsoista on kadonnut 2020-luvun alkuun tultaessa. Palsasoiden suurin uhkatekijä on ilmaston lämpeneminen.
Kartoitusraportin mukaan nykyisen ilmastokehityksen jatkuessa on epätodennäköistä, että uusia palsoja voisi enää lähitulevaisuudessa syntyä alueille, joilta palsat ovat hävinneet.
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös vuodenaikoihin. Kiljuhanhen kannalta merkitystä voisi olla esimerkiksi vesistöjen jäänlähdön tai kasvukauden ajoittumisen muutoksilla, mutta näitä ei Ylä-Lapin luonnon kaukokartoitushankkeessa tutkittu.
Muuttolintuna kiljuhanheen vaikuttavat myös elinympäristöjen muutokset talvehtimisseuduilla ja muuttoreittien varren levähdysalueilla. Pohjolan kiljuhanhet talvehtivat Pohjois-Kreikassa.
Tammilehto kertoo luontotyyppien tilasta kiljuhanhen elinympäristöissä Ylä-Lapissa WWF:n kiljuhanhityöryhmän 40-vuotisseminaarissa Liminganlahden luontokeskuksessa lauantaina 26.10. Seminaari on kaikille avoin.
40 vuotta kiljuhanhen suojelua
Kiljuhanhi on Pohjoismaiden uhanalaisimpia pesimälintuja. Laji on uhanalainen koko levinneisyysalueellaan, joka ulottuu Pohjoismaista Itä-Siperiaan saakka.
Kiljuhanhi pesii tunturialueilla. Lajin ainoat tunnetut pesimäalueet Pohjoismaissa ovat Norjassa.
WWF:n kiljuhanhityöryhmä perustettiin vuonna 1984. Se toimii edelleen ja tekee tiivistä yhteistyötä Norjan lintutieteellisen yhdistyksen kiljuhanhityöryhmän kanssa.
Ryhmä on myös mukana kansainvälisessä Kiljuhanhi EU LIFE -hankkeessa, joka suojelee hanhia koko niiden Euroopan muuttoreitin matkalla.
Työryhmä seuraa kevätmuutolla levähtäviä kiljuhanhia Perämeren rannikolla. Vuonna 1985 aloitettu kevätseuranta Oulun seudulla on maailman pisin seuranta-aineisto lajista.
Muuta toimintaa ovat muun muassa kouluttaminen lajin inventointiin ja suojeluun, kiljuhanhien tutkimus satelliittilähettimien avulla sekä potentiaalisten pesimäalueiden inventointi Pohjois-Lapissa.
Työryhmä myös torjuu kiljuhanhen metsästystä ja valistaa lajin suojelun tärkeydestä.