Sitruunaperhonen järjesti tammikuun lopulla vantaalaiselle Pasi Johanssonille ja perheen Roope-pojalle yllätyksen ilmestyessään heidän talonsa kodinhoitohuoneeseen.
Johansson seurailee kuntolenkeillään ja kotipihallaan luonnon tapahtumia, mutta kauniin kesäperhosen ilmestyminen lumivaippojen ympäröimään kotipiiriin oli todellinen yllätys.
Perhosilla on elinkaarellaan neljä kehitysvaihetta: muna, toukka, kotelo ja aikuinen. Päiväperhosista aikuisina talvehtivat esimerkiksi sitruunaperhonen, nokkosperhonen, amiraali ja ohdakeperhonen.
Kahdella jälkimmäisellä on se ongelma, että niiltä puuttuu lepovaihe, joten ravintoa pitää saada ympäri vuoden. Sitä ei ole Suomessa talvella saatavilla, joten jo alkusyksystä on edessä vaellus tuhansien kilometrien päähän etelään – jopa Afrikkaan asti.
Ohdakeperhoselta se käy hyvin, sillä laji on perhosmaailman kestävimpiä lentäjiä. Ei amiraalikaan kehno ole pystyessään merten ylityksiin.
Aikuistalvehtiminen ei ole yleisin perhosten talvehtimistapa. Yleisimmin perhoset nukkuvat talven yli koteloissa, jotka ovat hyvässä suojassa lumivaipan alla. Tosin ongelmana on etenkin etelärannikolla lumen vähyys tai jopa lumen puute. Tutut perhosmaailmamme edustajat, ritari ja aurora, ovat kotelotalvehtijoita.
Yli puolet perhosistamme talvehtii toukkana. Toukkavaihe on hyvä tapa kylmäkestävyyttä ajatellen, ja toukkia voi löytää jopa lumipinnan yläpuolelta.
Puiden oksistoon tai rungon rakosiin piiloutuneet toukat eivät kuitenkaan ole täysin turvassa, sillä linnut ovat oppineet napsimaan niitä puiden piilopaikoista. Toukkana talvehtii perhosista muiden muassa Oulun seudulle aste levittäytynyt pikkukultasiipi.
Osa perhosista talvehtii munana. Ryhmään kuuluvat esimerkiksi apollo ja ketosinisiipi. Tämä talven lepotila on menestyksekäs kylmänsietoa ajatellen, sillä perhosen munat kestävät pakkasta jopa 30 astetta. Huono uutinen monille lienee se, että useat ihmisiä kiusaavat lajit kuten hyttyset, paarmat ja mäkärät talvehtivat munina.
Kemin Kalkkinokalla asuva Heikki Jaakkola havaitsi helmikuun alussa kotinsa sisäikkunalla oudon hyönteisen. Se oli pari senttiä pitkä, kaunis hyönteinen upeine kuvioineen ja metallinkiiltoisine silmineen. Jaakkola kuvasi oudon vieraan, ja kuva kävi yksiin talviasuisen harsokorennon kanssa.
Suomen Luonnossa hyönteisasiantuntijana toimiva Ismo Rautiainen viestittää, että kyseisen korennon voi löytää keskellä talvea ikkunalta. Kyseessä on tavallisesti talvehtimispaikastaan eksynyt yksilö.
– Harsokorentoa ei kannata lähestyä sanomalehdestä käärityn pampun kanssa, vaan mieluummin kameran kanssa. Tämä hyönteinen on hyödyllinen syödessään kirvoja, ripsiäisiä ja puutarhatuholaisina kunnostautuneita punkkeja, Rautiainen muistuttaa.
Jaakkolan bongaamassa korennossa riittäisi ainesta potentiaaliseen korentoharrastukseen, sillä jo yksin harsokorentolajeja on maailmassa liki 2000, tosin Suomessa vain 16.
Hyönteistutkija Lars-Henrik Olsen neuvoo meitä tarkastelemaan hyönteistä panemalla sen lasipurkkiin ja tutkimalla vaikkapa suurennuslasilla – ja päästämällä takaisin vapauteen.