Sallassa, Värriötunturin vuotuisessa keräkurmitsakävelyssä ei havaittu tänäkään vuonna yhtään keräkurmitsaa, kertoo Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasema.
Tilanne on sama jo toista vuotta peräkkäin. Viimeisen neljän vuoden aikana alueella on havaittu vain kaksi yksilöä kesän 2023 kurmitsakävelyssä.
Värriötunturin alueella on tehty kurmitsaseurantaa osana ekologista tutkimustyötä 1970-luvulta lähtien. Kanta on pienentynyt tasaisesti 1900-luvun lopulta.
Alueen tunnuslintuna tunnetun keräkurmitsan historia Värriötunturilla näyttää tulleen päätökseensä, todetaan tutkimusaseman tiedotteessa.
Keräkurmitsa (Charadrius morinellus) on tyypillinen tunturipaljakan laji, joka on sopeutunut karuun, avoimeen ympäristöön. Värriötunturi on ollut sen pesimäympäristöä vielä muutama vuosikymmen sitten.
Suomen pesimäkannaksi on arvioitu noin 1 500–3 000 paria. Laji on luokiteltu Suomen uhanalaislistauksessa vaarantuneeksi lintulajiksi.
Yksiselitteistä syytä ei tiedetä
Keräkurmitsan katoaminen saattaa johtua ilmastonmuutoksen vaikutuksista arktisiin ja subarktisiin ekosysteemeihin, arvioi professori Mikko Sipilä Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasemalta.
Skandien vuoristossa keräkurmitsat ovat norjalaistutkimuksen mukaan siirtyneet 1970-luvulta alkaen lähes sata metriä ylöspäin vuorten rinteillä kohti viileämpiä alueita. Värriötuntureilla ei korkeus tahdo riittää vastaavaan nousuun, joten linnut katoavat, kertoo Sipilä.
Ilmastonmuutoksen myötä myös puuraja on noussut ja avoimet paljakat metsittyvät. Se tarkoittaa, että keräkurmitsalle sopivaa avointa elinympäristöä on yhä vähemmän.
Yksiselitteistä syytä kurmitsan katoamiseen sen eteläisimmältä pesimäalueelta Suomessa ei kuitenkaan ole osoitettu. Ilmastonmuutoksen lisäksi muutokset lajien välisessä kilpailussa ja saalistuspaineessa voivat vaikuttaa lajin ahdinkoon.
Muuttolintujen kohdalla myös olosuhteiden muutokset sekä talvehtimisseuduilla että muuttoreitin varrella voivat vaikuttaa kantoihin, jos aikuiset linnut katoavat talvehtimismatkallaan.