Ke­mi­jo­keen nousi viime vuonna noin tuhat villiä lohta: Mistä ne oikein tu­li­vat?

Geneettinen selvitys osoittaa, että Kemijoen alaosan villit lohet olivat lähes poikkeuksetta Tornionjoessa syntyneitä.

Mistä olivat peräisin villit lohet, jotka nousivat viime vuonna mereltä Kemijoen alimman voimalaitoksen yläpuolelle?

Isohaaran kahdessa kalatiessä havaittiin kaikkiaan 1 350 lohta.

Niistä 993:lla oli rasvaevä. Sen perusteella ne olivat luonnossa syntyneitä eivätkä istukkaita, joiden rasvaevä leikataan kalanviljelylaitoksella.

Juuri valmistunut geneettinen selvitys antaa vastauksen näiden mysteerilohien alkuperästä.

Sen mukaan villit näytelohet olivat lähes poikkeuksetta Tornionjoessa syntyneitä, jotka olivat harhautuneet merivaellukseltaan "väärälle" joelle.

Lue myös: Voiko Kemijoesta tulla jälleen lohijoki? Kyllä, mutta se vaatii ihmeellisen hyvät kalatiet, paremmat kuin missään muualla maailmassa

Luonnonvarakeskuksen geneettiseen selvitykseen päätyi suomunäyte 56 rasvaevälliseltä lohelta.

Kalat oli pyydetty Kemijoen kahdelta alimmalta padolta, Isohaaran alta ja Taivalkoskelta. Tutkimuspyyntiä tekivät niin Luonnonvarakeskus kuin Kemijoki Oy.

Lohet olivat enimmäkseen pienehköjä nousulohia, joita kutsutaan myös kosseiksi.

Geneettinen analyysi osoitti, että villeistä näytekaloista 53 oli Tornionjoen luonnonkantaa.

Kahden kohdalla jäi mahdollisuus, että ne olisivat laitoskantaa, jonka alkuperä on Tornionjoessa. Yhden näytelohen arvioitiin olevan Kalixjoen kantaa.

Isohaaran voimalaitoksella on kaksi teknistä kalatietä, uudempi ja vanhempi.
Isohaaran voimalaitoksella on kaksi teknistä kalatietä, uudempi ja vanhempi.
Kuva: Nina Susi

Lohien elinkiertoon kuuluu paluu merivaellukselta samaan jokeen, jossa ne ovat syntyneet.

Tutkimusten mukaan kotipaikkauskollisuus on niin vahvaa, että kalat pyrkivät lisääntymään jopa joen siihen haaraan tai osaan, josta ovat lähteneetkin.

Tuhat Kemijokeen harhautunutta olisi noin prosentti Tornionjoen populaatiosta.

Leimautuminen on todistettu aukottomasti. Sen sijaan lohien suunnistustaidosta on useita teorioita.

Aiemmin lohen uskottiin osaavan kotijokeensa hajun perusteella.

Suomessa merkittyjä lohia on havaittu kuitenkin tuhansien kilometrien päässä, jopa Grönlannin länsipuolella. On arveltu, että ne suunnistaisivat maapallon magneettikenttien perusteella ja turvautuisivat hajuaistiinsa vasta lähempänä kotijokea.

Pieni osa populaatiosta, useimmiten vain yhdestä prosentista muutamaan, eksyy väärään jokeen tai joenuomaan.

Kyseessä on luonnon oma suojelumekanismi. Ilman harhailijoita koko kanta tuhoutuisi äärimmäisissä poikkeustilanteissa, kuten jääkauden aikana.

Kemin edustalta pyydetään sekä luonnossa syntynyttä lohta että istukkaita. Villit kalat tunnistaa pyrstön etupuolella olevasta rasvaevästä, joka leikataan lohenpoikasilta kalanviljelylaitoksella.
Kemin edustalta pyydetään sekä luonnossa syntynyttä lohta että istukkaita. Villit kalat tunnistaa pyrstön etupuolella olevasta rasvaevästä, joka leikataan lohenpoikasilta kalanviljelylaitoksella.
Kuva: Jussi Leinonen/Arkisto

Lohennousu Tornion-Muonionjokeen oli viime vuonna yksi 2000-luvun vilkkaimpia.

Luonnonvarakeskuksen kaikuluotainlaskennassa havaittiin noin 93 000 lohta. Koska seurantapaikka on vasta Ylitornion Kattilakoskella, tutkijat ovat arvioineet, että rajajokeen vaelsi jopa 115 000 lohta.

Tuhat Kemijokeen harhautunutta olisi noin prosentti populaatiosta.

– Se vastaa hyvin tutkimustietoa, joka harhailevista lohista on olemassa, Aki Mäki-Petäys sanoo.

Hän on työskennellyt vuosia aiheen parissa ja toimii nykyään Voimalohi Oy:n johdossa. Yhtiö vastaa voimayhtiöille määrätystä kalanhoitovelvoitteesta Kemi- ja Iijoen vesistöissä sekä Lieksanjoella.

Isohaaran kalateissä havaitut villit lohet herättivät myös kysymyksen, olisivatko lohien ylisiirrot alkaneet tuottaa Kemi-Ounasjoelle luonnonlohta.

Isohaarasta on pyydetty jo vuosien ajan emolohia, jotka on kuljetettu säiliöissä voimalaitosten ohi ja laskettu enimmäkseen Ounasjoen lisääntymisalueille.

Toiminnasta vastaa Lohijokitiimi.

Ylisiirrot ovat puuttuneet kalastuslain mukaisesta, viranomaisen ylläpitämästä istutusrekisteristä. Lohijokitiimi toimitti kuitenkin vastikään raportin viime vuosien ylisiirroista.

Esimerkiksi vuonna 2016, jolloin viime kesän "kossit" olivat syntyneet, Ounasjoen vesistöön sai autokyydin 573 naarasta ja 373 urosta.

Tutkimustietoa Atlantin lohen luontaisen elinkierron vaiheista on niin paljon, että kannan kehitystä pystytään arvioimaan luotettavasti emokalojen määrän perusteella.

Mäki-Petäyksen laskelmien mukaan vuoden 2016 ylisiirroista Ounasjoelle olisi voinut syntyä parhaassa tapauksessa 150 lohta, jotka olisivat selvinneet eri vaiheiden jälkeen mereltä takaisin Isohaaran alle.

Todennäköisemmin luku on paljon pienempi, hän sanoo.

– Lohen populaatiomallit osoittavat, miten rajusti kanta leikkautuu elinkierron eri vaiheissa.

Ilman geneettistä analyysiakin olisi Mäki-Petäyksen mukaan selvää, että kalatien lähes tuhat villiä lohta eivät voi olla ylisiirrettyjen lohien jälkeläisiä.

– Joku voi olla, mutta iso kuva on se, että tornionjokisia pyrki runsaasti myös Kemijokeen.

Ilmoita asiavirheestä