Marraskuun keskipäivän aurinko kultaa Isohaaran voimalaitoksen kulmikkaat betoni- ja tiilirakenteet Kemijoen suulla. Lohijokitiimin toiminnanjohtaja Jukka Viitala näyttää valaisinpylvästä Vallitunsaaren kalatien alapäässä.
– Tuosta Pohjolan Voima vei valvontakameramme. Perustelu oli, että siihen ei ole lupaa. Kalastuksen valvontahan tästä kärsii, Viitala ihmettelee.
Tapaus sattui heinäkuussa. Lohijokitiimin Facebook-tilillä kerrottiin tuolloin, että yhdistys on laatinut rikosilmoituksen, koska voimayhtiö oli tunkeutunut yöllä kalatien huoltotiloihin ja sulkenut sen etäkäytön ja hälytysjärjestelmän.
Kamerajupakka kuvaa Kemijokisuun kalateiden ympärillä vellovaa kiistelyä ja osapuolten välisiä suhteita. Lohijokitiimin tilanne näyttää jo huteralta. Yhdistys on menettämässä rahoittajiaan ja ehkä myös asemansa Isohaaran kalateiden operoijana.
– Olemme voimayhtiöille kivi kengässä. Korosta kuitenkin jutussa, että yhteistyötä tässä tarvittaisiin, Viitala pyytää.
Kemi- ja Ounasjokivarren kuntien perustama Lohijokitiimi ry on tehnyt yli 20 vuotta työtä vaelluskalojen palauttamiseksi Kemijokeen. Itsenäisen yhdistyksen taustalla on kuntien lisäksi Lapin kalatalousalueita, ja Metsähallituskin lukeutuu perustajajäseniin.
Isohaarassa on kaksi kalatietä, joiden omistaja on Keminmaan kunta. Vastuu kalateiden kunnossapidosta ja käytöstä on siirretty jo kauan sitten hallinta- ja vuokrasopimuksella Lohijokitiimille.
Kalateiden operoinnin lisäksi Lohijokitiimi on tehnyt vaelluskalojen ylisiirtoja Kemijoen ylävirran rakentamattomille osuuksille. Se on tehnyt myös istutuksia mätirasioiden avulla. Toimilla on tähdätty luontaisesti lisääntyvien kalakantojen luomiseen ja tutkimustiedon saamiseen.
– Parhaimpina vuosina voimalaitosten yli on siirretty toista tuhatta vaelluskalaa. Ei sellaisiin määriin ole tainnut yltää kukaan muu Suomessa, Viitala sanoo.
Pohjolan Voima kertoi pari vuotta sitten haluavansa ostaa Isohaaran kalatiet, jotta se voisi paremmin kehittää niitä. Voimayhtiö on kertonut Keminmaan kunnalle, että se ei suostu tekemään isoja investointeja kalateihin, ellei se saa niitä omistukseensa.
Linja vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta, sillä aluehallintovirasto määräsi viime kesänä Pohjolan Voiman ja Kemijoki oy:n lisäämään velvoiteistutuksia ja suunnittelemaan kalatiet kaikkiin Kemi- ja Iijoen alajuoksun voimalaitoksiin.
Jos vastuu vaelluskaloista on lankeamassa yhä selvemmin voimayhtiöille, niin miksi kuntien tulisi jatkaa kalateiden ja niitä operoivan yhdistyksen rahoittamista? Viitala perustelee asiaa muun muassa sillä, että voimayhtiöiden valitukset lykkäävät uusia velvoitteita vuosilla, ja kalateiden täysi arvo realisoituu vasta siinä vaiheessa.
– Ei ole kuntien edun mukaista myydä kalateitä nyt. Pohjolan Voima ei ole tarjonnut niistä kuin mitättömän verotusarvoon perustuvan hinnan, Viitala sanoo.
Keminmaan kunta on hankalassa tilanteessa, sillä Lohijokitiimiä ei voi ehkä noin vain potkia pois Isohaarasta. Kalateiden vuokrasopimuksessa ei ole erityistä irtisanomisehtoa, ja Lohijokitiimi on kieltäytynyt purkamasta sopimusta vapaaehtoisesti.
– Sopimus on voimassa vuoteen 2032 asti, Viitala sanoo.
Keminmaan kunta pyytää parhaillaan eri tahoilta lausuntoja siitä, mitä kalateiden kanssa olisi viisainta tehdä.
Ainakin Rovaniemi, Kemi ja Tervola ovat jo tehneet omia ratkaisujaan: ne ovat vetäytymässä Isohaaran kalateiden vuosittaisesta rahoittamisesta. Näissä kunnissa katsotaan, että vastuu vaelluskalojen palauttamisesta on siirtynyt yhä selvemmin voimayhtiöille.
Lohijokitiimi on siis menettämässä tuloja, joiden avulla sen tulisi pitää Isohaaran kalatiet kunnossa. Viitalan mukaan Lohijokitiimi pitää rahoituksesta vetäytymistä sopimusrikkomuksena, joten yhdistys aikoo lähettää kunnille ensi vuonnakin laskun kalateiden hoidosta.
Rahallisesti kyse ei ole kovin suurista summista, sillä Lohijokitiimi on saanut jäsenkunniltaan vuosittain noin 30 000 euroa rahaa kalateiden operointiin. Kuntien osuus kuluista vaihtelee. Suurin 40 prosentin osuus on ollut Rovaniemellä.
Lohijokitiimi on jo aiemmin jätetty Lapin liiton vaelluskalatyöryhmän ulkopuolelle. Miksi yhdistys pitää kaikesta huolimatta kynsin ja hampain kiinni asemastaan?
– On tärkeää, että vaelluskalojen palauttamisessa on mukana riippumaton taho, eikä asia jää vain voimayhtiöiden varaan, Viitala perustelee.
Lohijokitiimi katsoo, että se on muutenkin saanut työllään hyviä tuloksia aikaan.
Luonnonvarakeskus tutki kolme vuotta sitten Kemijokisuuhun nousevia lohia. Tulos oli, että jokisuuhun nousi arviolta yli 6 000 istutettua lohta, joista reilut 300 nousi Isohaaran voimalaitoksen ylittäviin kalateihin.
Tutkimuksen suuri yllätys oli, että kalateihin nousi peräti tuhatkunta rasvaevällistä lohta. Lohijokitiimin mielestä nämä villiä alkuperää olevat lohet ovat syntyneet Kemijoessa yhdistyksen ja muiden tahojen tekemien ylisiirtojen ja istutusten tuloksena.
Kemijokeen pyrkivät villilohet voivat kuitenkin olla myös harhailijoita Tornionjoen kannasta. Selvää tutkimustietoa asiasta ei ole, mutta Luonnonvarakeskus pitää todennäköisenä, että villien nousulohien joukossa on sekä harhailijoita että Kemijoessa syntyneitä kaloja.
Kalojen alkuperällä on merkitystä, kun yritetään arvioida sitä, millä keinoin vaelluskalojen palauttamista olisi järkevintä edistää. Lohijokitiimin on helpompaa perustella rooliaan nykyisten kalateiden operoijana, jos ne todella toimivat sillä tavoin kuin on toivottukin.
Kaikki eivät suinkaan usko, että Isohaaran nykyiset kalatiet ovat pitkäaikainen ratkaisu. Keskustelu on alkanut siirtyä voimalaitoksia kiertäviin luonnonuomiin tai vähintään sellaisiin teknisiin ratkaisuihin, joissa olisi kulkisi moninkertainen määrä vettä nykyisiin kalateihin verrattuna.
Joidenkin mielestä Lohijokitiimin keskushahmo Jukka Viitala suojeleekin kalatiekamppailussa lähinnä omaa elantoaan, jota hän saa yhdistyksestä. Viitala röhähtää nauruun väitteen kuullessaan.
– Olen saanut viimeisen 10–15 vuoden aikana Lohijokitiimistä 3–4 kuukauden palkan verran rahaa vuosittain. Että näin tuottoisaa touhua tämä on. Eläkeikäkin on jo lähellä, Viitala vastaa.
Viitalan mukaan Lohijokitiimiä on mustamaalattu niin, että yhdistyksen järjestämä rahankeräyskin piti muutama vuosi sitten keskeyttää tilien tarkastuksen vuoksi. Väärinkäytöksiä ei ole kuitenkaan löytynyt. Viitala kertoo joutuneensa turvautumaan oikeustoimiin omaa mainettaan puolustaakseen.
– Peli on käynyt koko ajan härskimmäksi, hän sanoo.
"Pelissä" on Viitalan mukaan pohjimmiltaan kyse siitä, millä ehdoin voimayhtiöt käyttävät valjastamiaan jokia.
Kun sähkön hinnan heilahtelu lisääntyy, vesivoimaloiden kannattaa säännöstellä tuotantoaan entistä enemmän ja nopeammin. Turbiineja pyritään pyörittämään silloin, kun sähkön hinta on korkeimmillaan, ja vesi yritetään pidättää patoaltaissa, kun sähkön hinta on matala.
Kemijokivarressa on noussut keskustelu siitä, onko vesivoiman suoranainen katkokäyttö lisääntynyt, ja missä sen rajat menevät. Veden pinnan äkilliset nousut ja laskut aiheuttavat haittoja jokivarren asukkaille.
Todennäköisesti voimakas säännöstely heikentää myös kalaportaiden toimintaa, sillä vaelluskalat suunnistavat yläjuoksulle joen virtausta vasten.
Voimayhtiöt pitävät nopean säännöstelyn tietoja liikesalaisuuksinaan, mutta Lohijokitiimi on pitänyt asiaa esillä. Viitalan mielestä yhdistyksen valvontakameran takavarikointi johtui todellisuudessa siitä, että kalateitä valvovan kameran avulla Lohijokitiimi sai tarkkaa tietoa siitä, miten Isohaaran voimalaitosta ajetaan.
Kiistaton fakta on, että vaelluskalojen tulevaisuus Kemijoessa on kiinni Isohaarasta. Ylempiin voimalaitoksiin on turhaa suunnitella kalliita kalateitä, jos lohien ja taimenten tie katkeaa heti jokisuulla.
Viitalan mielestä kaikkien pitäisi nyt vetää henkeä, ja Pohjolan Voiman tulisi ryhtyä käyttämään Isohaaran voimalaitosta sillä tavoin, että joessa säilyisi ekologinen virtaama vaelluskaloja houkuttamassa.
– Katkokäyttö tuhoaa kaloille välttämättömän yhteyden joen ja meren välillä.
Juttua varten on tehty kolme taustahaastattelua eri organisaatioiden edustajien kanssa. Lähteinä on käytetty lisäksi Keminmaan kunnan ja Luonnonvarakeskuksen asiakirjoja.