Lähteäkö kylille, ennen kuin kelkkakelit loppuvat kokonaan? Vai jäädä erämaahan kelirikon yli, odottamaan vesireitin aukeamista?
Tiettömien taipaleiden takana Inarijärven itärannalla asuva Petri Kokkonen on valinnan edessä.
Ennen vanhaan vappu ja äitienpäivä olivat paikallisille parasta aikaa suunnata Inarille kevätpilkille.
2000-luvun tilastot kertovat, että jääkausi on lyhentynyt molemmista päistä. Siksi kelkkakeleistä ei ole toukokuun puolella entisenlaisia takeita.
Petri Kokkonen näki sen omakohtaisesti alkuviikosta.
Hän kelkkaili Onnelan erämaatilaltaan Inarin itärantaa pitkin Nellimin kylään ohi Kuortessalmen, joka oli aamulla valkoisena.
Kun hän palasi iltapäivällä, salmi virtasi avoimena pitkältä matkalta.
– Sula oli auennut päivän aikana, vaikka lämpömittari oli nollassa.
Kuortessalmi on yksi kymmenistä talvisulista, joita Inarilta tunnetaan.
Kelkkajälki kulkee rannalla, minkä vuoksi varsinaista vaaraa ei ollut.
Petri Kokkoselle reissu oli silti muistutus kelirikosta, joka voi olla enää päivien päässä.
– Riskit kulkemisessa kasvavat koko ajan. Nellimistä ei pääse enää Lusmanuoran yli turvallisesti järvelle.
Siksi hän luopui asiakkaista, jotka yhden miehen erämatkailuyritys olisi majoittanut Onnelaan täksi viikoksi.
Huhtikuun lopulla somevaikuttaja Inari Fernández piipahti erämaatilalla haastattelemassa isäntää.
Muuten vieraita on käynyt kevättalvella vähän jos ollenkaan. Kelkkaliikennekin hiljeni järvellä jo huhtikuussa.
– Useampi viikko on tainnut mennä niin, etten ole nähnyt ketään.
Erämaatilalla päivät ovat täyttyneet lähinnä puunteosta ja ruuanhankinnasta.
Kokkonen syö Onnelassa kalaa "jokseenkin joka päivä". Keväällä se tarkoittaa ahkeraa pilkkimistä.
Niilläkin reissuilla Kokkonen on havainnut, miten muuttuva ilmasto kohtelee Inaria.
Aiempaa pidempi sulavesijakso on nostanut järven lämpösummaa. Se suosii lämpimämmän veden lajeja, kuten ahventa.
Kokkosen oma pilkkikokemus Inarilta yltää noin 15 vuoden taakse.
– Sinä aikana ahven on yleistynyt selvästi jopa tässä osassa järveä, suurten ja syvien selkien tuntumassa.
– Ennen pilkillä tuli karikoiden reunalta harjusta ja siikaa, mutta nyt myös ahventa.
Petri Kokkonen kuvasi videoita harripilkiltä – jään alta ja päältä.
Onnela on vanha lapintila, jossa ei asunut ketään kymmeniin vuosiin.
Koko viime kesän Kokkonen kunnosti ja rakensi sitä kodikseen ja erämatkailuyrityksensä tukikohdaksi.
Ensimmäinen talvi oli vähäluminen. Onnelan pihaheinikko paljastui hangen alta jo huhtikuun puolivälissä.
Viime viikkoina se on tosin peittynyt uudestaan useamman kerran, kun nollakelit, pakkasyöt ja lumisateet ovat pidätelleet kevättä.
Koleudesta huolimatta luonto on hereillä.
– Ääntä ja elämää riittää aamuvarhaisesta iltamyöhään. Ensimmäiset joutsenet ja kurjet menivät tästä ohi jo aikoja sitten.
– Karhuista en ole nähnyt itse jälkiä, mutta kyliltä kuulin, että hereillä nekin ovat.
Yötön yö alkaa Inarilla kahden viikon kuluttua. Jo nyt päivän pituus ylittää 19 tuntia.
– Eihän siitä voi kuin nauttia, että pitkän ja pimeän talven jälkeen päivänvaloa on kauemmin kuin itse on jalkeilla.
Nellimin reissullaan Kokkonen siirsi satamassa seisseen autonsa lähemmäs Onnelaa, Kessintieltä erkanevien pikkuteiden varteen.
Hän varautuu siihen, että lähtee ensi viikolla pitemmäksi aikaa kylille.
– Viikoksi tai pariksi, riippuen ihan siitä, miten saan asiat hoidettua. On yritykseen liittyvää markkinointia ja monenlaista muuta.
Lopullisesti reissun sinetöi ajankohtainen asia.
– Sain juuri ajan koronarokotukseen. Sen jälkeen on varmempi olla ihmisten ilmoilla vähän aikaa.
Tällä tietoa paluu Onnelaan toteutuu patikoiden: toukokuun loppupuolella ei voi ajaa kelkalla ja tuskin veneelläkään.
