Luistelusuksiin piti saada nousukarvat. Koska sellaisia ei myydä kaupoissa, Oskari Hanninen kavereineen askarteli skinit itse.
– Metritavarana ostettiin 62-senttiä leveää nousukarvaa. Leikattiin se puoliksi ja ommeltiin kärkikiinnikkeet kiinni. Saatiin ihan toimivanoloiset karvat, oululainen Hanninen kertoo.
Luistelusuksiin tuunatut skinit ovat lauantaina Ylläksellä järjestetyn 7 Summits -tapahtuman erikoisuus. Seikkailutapahtumassa joukkueet kiertävät Ylläksen seitsemän tunturin huiput mahdollisimman nopeasti. Suoritusaikaa on enintään 12 tuntia.
Koska tuntureiden välissä mutkittelee kattava latuverkosto, moni osallistuja päätyy luistelusuksiin. Huipuille kiivetään itse askarrelluilla tai tuunatuilla nousukarvoilla toivoen, että hanki kantaa kapeaa suksea. Pitkät siirtymät pystyy luistelemaan latuja, joita pääsee vähintään jokaisen tunturin juurelle.
– Me uskomme, että se on nopein tapa edetä. Taistellaan huonot kohdat rinteessä ja yritetään selvitä hengissä alas. Sitten jatketaan matkaa, Hanninen sanoo.
Hanninen ja hänen viiden hengen kaveriporukkansa osallistuivat tapahtumaan ensimmäistä kertaa. Lauantaina moni muukin oli päätynyt samaan varusteratkaisuun, eli latusuksiin nousukarvoilla.
Kaikilla skinien tuunaus ei ollut täysin onnistunut: Esimerkiksi Otso Roine huomasi Kesängin nousussa, että toinen karva ei pysy kiinni suksessa. Hän lähti jatkamaan matkaa yhden skinin turvin.
Nousussa: Leveiden suksien randosarja
7 Summitsissa kaikki suksiratkaisut ovat kuitenkin sallittuja, ja lähtöpaikalla näkyi varusteita joka lähtöön. Nousukarvojen sijaan osa latusuksilla liikkuneista joukkueista turvautui repussa kulkeviin lumikenkiin.
Tapahtumassa on kaksi sarjaa: Avoin ja randosarja. Jälkimmäisessä suksien täytyy olla vähintään 60 milliä leveät.
Tapahtumaa järjestävä Antti Vainio kertoo, että randosarja on tänä vuonna nousussa: Siihen ilmoittautui yhtä paljon tai jopa enemmän joukkueita kuin avoimeen sarjaan, kun aiemmin latusukset ovat olleet yleisin väline.
Sarjoja on kaksi siksi, että osallistua voisi niillä välineillä millä kukin haluaa mieluiten lähteä tunturikierrokselle. Tapahtumasta ei haluta hiihtolajien välistä kilpailua.
"Tuntureilla pitää mennä tunturisuksilla"
Randosarjaan osallistuvat espoolaiset Pasi Laaksonen ja Reima Harju olivat valinneet välineiksi ski touring -sukset. Jos 7 Summits pitäisi luokitella urheilulajiksi, niin se olisi luultavasti juuri ski touringia eli vuorihiihtoa. Hieman yllättäen ski touring -sukset eivät kaksikon mukaan ole ihanteelliset kaikkiin tilanteisiin.
– Nämä ovat ylämäkeen parhaat. Alastulo on näiden heikkous, mutta ne ovat siihen paljon paremmat kuin normisukset.
Suurin osa matkasta on ski touring -suksillakin luistelua ja tasatyöntöä, johon ne ovat selvästi huonommat kuin luistelusukset. Varustevalinta oli kuitenkin selkeä:
– Kun mennään tuntureilla, pitää mennä tunturisuksilla, Harju sanoo.
Tapahtumalla ei tavoitteena kasvaa määräänsä enempää
Antti Vainion mukaan tapahtumaa on järjestetty vuodesta 2016 alkaen. Tapahtuman taustalla on kuitenkin Ylläksellä pidempään jatkunut perinne.
– Viikonloppuisin ”tosimiehet” kävivät huiputtamassa kaikki seitsemän tunturia. Tapahtuma on syntynyt sen ympärille.
Alkuun 7 Summitsia järjestettiin kaveriporukan voimin, mutta vuonna 2019 se siirtyi urheilutapahtumia järjestävälle Liikup -yritykselle, jonka toimitusjohtaja Vainio on. Tänä vuonna ilmoittautuneita oli 140, joka on Vainion mukaan suurin määrä tähän asti. Tosin osa ilmoittautuneista joutui jättämään tapahtuman väliin koronapandemian vuoksi.
Vainio kuvailee tapahtumaa pieneksi ja intiimiksi, eikä sen ole tarkoituskaan kasvaa määräänsä enempää. Osallistujilta vaaditaan retkeilytaitoja, suunnistamista ja kykyä selvitä hiihto-osuuksista.
– En sanoisi, että tapahtuma on vaarallinen, mutta tietty turvallisuusaspekti siinä on. Emme haluaisikaan massoja erämaahan, vaan sellaisia lajista kiinnostuneita, jotka osaavat laskea tunturilta alas.
Varusteiden ja reittien suunnitteleminen iso osa viehätystä
Oskari Hannisen mukaan viiden hengen kaveriporukka päätti lähteä matkaan latusuksilla siksi, ettei kaikilta löytynyt rando- tai muita umpihankivälineitä.
– Todettiin, että on parempi lähteä yhtenäisellä varustuksella.
Hannisen askartelemia nousukarvoja käytiin testaamassa sulkemisajan jälkeen Ruskotunturilla otsalamppujen valossa. Ruskotunturi on Oulussa entisen kaatopaikan jätevuoren päälle rakennettu laskettelukeskus.
Tuleeko sulkemisajan jälkeen Ruskotunturia noustessa mietittyä, onko hommassa mitään järkeä?
– On sitä vaikea selittää itselleen, mitä järkeä tässä on. Sitä tykkää haastaa itsensä ja tällaisesta innostuu helposti.
Vaikka nyt oltiin ensimmäistä kertaa suksilla, Hanninen kavereineen on kiertänyt muita seikkailu-urheilutapahtumia kuten rogainingia ja multisportia. Hanninen myöntää, että varusteiden ja reittien miettiminen on iso osa lajien viehätystä.
– Jossain maratonissa tai triatlonissa on valmiiksi merkattu reitti ja vain se ratkaisee, että on hyvässä kunnossa. Älyllinen puoli tuo lisäsyvyyttä lajiin ja itseäni se innostaa ja motivoi kovasti.
Tänä vuonna olosuhteet näyttivät suosivan latusuksilla liikkuvia: Hankikanto oli monin paikoin hyvä ja perjantai-illan lumisateet jäivät Ylläksen alueella vähäisiksi. Nopeimmin radan suoritti kuitenkin randojoukkue Häpeälliset Ryypijät ajassa 6.20:50. Nopein avoimen sarjan joukkue RT Hyvinvointipalvelut vietti kierroksella yli 1,5 tuntia pidempään.
Juttua korjattu 27.3. kello 18.29: Suksien minimileveys randosarjassa on 60 milliä, ei 60 senttiä.