Visit Ylläksen toimitusjohtaja Kati Vehmas tunnetaan kovatasoisena seikkailu-urheilijana, jolle vuorokausien mittainen koettelemus on elämän parasta aikaa
– Olen sellainen tekevä ja toimelias, helposti innostuva tornionjokilaaksolainen nainen, kuvailee Kati Vehmas itseään.
”Tekevä ja toimelias” tuntuu varsin vaatimattomalta ilmaisulta Vehmaasta puhuttaessa. Paitsi äiti, vaimo ja koiranomistaja, hänet tunnetaan myös muun muassa Visit Ylläksen nykyisenä toimitusjohtajana sekä kovan tason seikkailu-urheilijana.
Ylläs tuttu lapsuudesta
Työnsä Visit Ylläksellä elokuussa aloittanut Vehmas muutti loppukesällä takaisin Suomeen Portugalista, missä hän ehti asua perheensä kanssa kolme vuotta.
– Portugalilainen elämäntyyli yllätti minut positiivisesti, vaikka rantalomat tai etelän aurinko eivät ole koskaan kuuluneet haavelistalleni. Olen talvi-ihminen, jonka mielestä aina voisi olla kylmää, lunta ja pakkasta, Vehmas naureskelee.
Ylläs on ollut Pellosta kotoisin olevalle Vehmaalle tuttu ja merkityksellinen paikka lapsuudesta saakka. Vuosien varrella tunturi on toiminut olennaisena tapahtumapaikkana niin lomailun, hiihtoleirien kuin omien häiden merkeissä.
Ei ole siis mikään ihme, että Ylläs tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta myös työn puolesta.
– Koen työnkuvan olevan sopiva yhdistelmä uusia haasteita sekä aiempia osaamisalueitani. Myös sillä, että paikka oli auki nimenomaan Ylläksellä, oli kieltämättä suuri rooli päätöksenteossani, nauraa Vehmas.
Koulutukseltaan Vehmas on yhteiskuntatieteiden ja taiteen maisteri. Hän on toiminut erilaisissa pienten yritysten kehittämishankkeissa Lapin ja Oulun yliopistoissa, urheiluopiston palvelupäällikkönä sekä matkailusivuston tuottajana. Työkokemusta on kertynyt erityisesti sähköisen markkinoinnin parissa.
– Tarkoituksenani on keskittyä nykyisessä työssäni vastuullisuustyöhön sekä kommunikointiin yritysten kanssa. Myös markkinoinnin saralla tiedossa on uusia kuvioita, vaikka alueen markkinointi onkin jo valmiiksi hyvällä mallilla. Tästä olen todella innoissani, hän kertoo.
Urheilu-ura alkoi 2-vuotiaana
Vehmaksen sydän on sykkinyt liikunnalle ja luonnolle pienestä pitäen. Hän aloitti urheilu-uransa kaksivuotiaana seurakunnan hiihtokisoissa ja on sittemmin kilpaillut hiihdon lisäksi myös juoksussa, suunnistuksessa, jääkiekossa sekä maastopyöräilyssä.
Se, miten hänestä tuli nimenomaan seikkailu-urheilija, on naiselle itselleenkin arvoitus.
– Kai se oli sitä, etten ollut missään lajissa ylivoimainen, mutta pärjäsin kuitenkin kaikessa hyvin, Vehmas hymyilee.
Ensimmäinen kosketus seikkailu-urheilukisoihin tapahtui Pyhätunturilla vuonna 2001. Hän on kisannut yhteensä 16 pitkää kansainvälistä kisaa yli kymmenessä maassa. Tämän lisäksi vuosien varrelle on kertynyt kymmeniä vuorokauden mittaisia kisoja Suomessa ja ulkomailla.
Monen vuorokauden mittaiset kisat ovat rankkoja, mutta antoisia kokemuksia.
Unet jäävät vähiin
Seikkailu-urheilun ydinajatus on varsin yksinkertainen. Alku- ja loppupisteen välillä kulkee reitti, jonka läpi joukkue suunnistaa maastossa mahdollisimman nopeasti juosten, pyöräillen, meloen ja kiipeillen.
Siihen yksinkertaisuus sitten loppuukin. Tyypillisimmillään seikkailu-urheilukisat kestävät muutaman vuorokauden, jonka aikana kilpailijat nukkuvat korkeintaan tunnin vuorokaudessa.
Parhaassa tapauksessa silmiä pääsee ummistamaan hetkeksi urheiluhallin lattialle. Tätä tavanomaisempia torkkupaikkoja ovat kuitenkin esimerkiksi bussipysäkit ja sillanalukset.
– Muistan erään ystävällisen rouvan päästäneen meidät nukkumaan hetkeksi omaan varastoonsa. Kerran puolestaan jouduimme ottamaan lepohetken vilkkaasti liikennöidyn tien reunassa, muistelee Vehmas.
Kisat ovat joukkueen jäsenille fyysisesti ja henkisesti raskas koettelemus, jonka aikana perhettä tai omaa sänkyä ei parane miettiä. Rankkuudestaan huolimatta kilpailut ovat kuitenkin lajin suola.
– Etenkin kisaöissä ja yleisessä fiiliksessä kilpailun aikana on sellaista tunnelmaa, jota on vaikeaa pukea sanoiksi. Niiden ainutlaatuisuus täytyy vain kokea, hymyilee Vehmas.
Seikkailu-urheilu toimii myös eräänlaisena matkailun muotona, sillä kisat vievät lajin harrastajia mitä moninaisempiin kohteisiin ympäri maapalloa.
Vehmas kertoo oman kisakalenterinsa sisällön määräytyvän pitkälti kilpailupaikkojen sijainnin ja ympäristön mukaan. Mielenkiintoinen luonto houkuttelee aina urbaania ympäristöä enemmän ja kisojen perässä tulee matkustettua moniin sellaisiinkin kohteisiin, joihin ei muuten tulisi lähdettyä.
– Upeita luontokohteita löytyy joka puolelta maailmaa, toisinaan hieman yllättävistäkin paikoista.
Kaikki on kiinni asenteesta
Fyysisen kunnon ohella hyvistä hermoista ja ratkaisukeskeisyydestä on seikkailu-urheilijalle paljon hyötyä. Koska kyseessä on pohjimmiltaan suunnistuskisa, on reitin sisältö joukkueen jäsenille aina yllätys eikä liiallisesta etukäteissuunnittelusta ole hyötyä.
– Tulevia koitoksia ei kannata murehtia liikaa etukäteen, vaan tilanteisiin täytyy pystyä reagoimaan niiden vaatimalla tavalla. Kilpailunhalua täytyy myös löytyä.
Reiluun kahteenkymmeneen seikkailuvuoteen on mahtunut monenlaisia muistoja ja hetkiä. Vehmas muistelee naureskellen muutaman vuoden takaisia kisoja, joissa erään joukkueen jäsenen pyörän polkimet yllättäen hävisivät kesken kisan.
– Siinä tilanteessa keskeyttäminen kävi kieltämättä mielessä, mutta loppujen lopuksi päätimme kaikesta huolimatta yrittää, selviäisimmekö kaikesta huolimatta maaliin.
Loppujen lopuksi polkimensa kadottanut kisaaja päätyi taittamaan koko pyöräilyosuuden ilman polkimia. Alamäistä hän selvisi laskemalla, ylämäet taittuivat puolestaan juosten pyörän kulkiessa vierellä talutuksessa. Tasaisella maalla pyörää ja pyöräilijää vedettiin kahden muun joukkueen jäsenen väliin viritetyn kuminauhan avulla eteenpäin.
– Tällä tyylillä pyöräilimme lopulta 120 kilometriä ja saimme kisassa jopa sijoituksen, Vehmas naurahtaa.
Asennelaji. Sitä seikkailu-urheilu toden totta on.
