Kas­vi­mu­seon johtaja tes­ta­ment­ta­si ke­rää­män­sä kas­vi­näyt­teet yli­opis­tol­le – Kun ko­koel­ma käytiin ha­ke­mas­sa, muut­to­laa­ti­koi­ta tuli yli 70

Aspi, kasvimuseon dosentti Ari-Pekka Huhta ja tutkimusteknikko Jari Ylönen kävivät alkukeväästä noutamassa kokoelman pakettiautolla Turusta.

– Vähän yli 70 muuttolaatikollista, Aspi havainnollistaa pakkaus- ja autonlastausurakkaa.

Mäkinen oli Turun yliopiston apulaisprofessori, mutta hän vaihtoi virkansa Turun yliopiston kasvimuseon johtajaksi. Hän oli siis työnsä puolesta tekemisissä kasvinäytteiden kanssa, mutta keräsi myös oman mittavan kokoelman.

Mäkinen jatkoi tutkimustyötä eläkkeelle jäätyään kotonaan. Hän kuoli 87-vuotiaana vuonna 2019.

– Mäkisten kerrostalohuoneistossa Yrjö Mäkisellä oli oma työhuone, johon oli näytteiden säilytykseen rakennettu kiinteä 24 kaapin kaapisto, Aspi kertoo.

Mutta miksi Turun yliopiston tutkija halusi lahjoittaa kokoelmansa Ouluun?

– Aineistossa on paljon pohjoista lajistoa. Mäkinen teki muun muassa Inarin Lapin kasvillisuuskartoitusta, Aspi kertoo.

Aspin mukaan Mäkisellä oli siteitä Ouluun myös sieltä kotoisin olevan vaimonsa kautta.

Näytteitä ei voi lisätä yliopiston kasvimuseon kokoelmiin saman tien, sillä kaikki museolle tuleva materiaali pitää käsitellä siten, ettei näytteiden mukana kulkeudu museoon kokoelmia tuhoavia ötököitä.

– Laatikko kerrallaan ja pakastimen kautta, Aspi suunnittelee.

– Sarat voisi ottaa ensin, niistä on meillä vähän keräyksiä, Huhta pohtii laatikkojen sisältöä tutkiessaan.

– Meillä on noin 300 000 putkilokasvinäytettä, joten onhan tämä siihen verrattuna iso lahjoitus ja urakka. Kasvien osalta tämä taitaa olla suurin yksittäisen henkilön lahjoitus, minkä Oulun yliopisto on saanut, Aspi arvioi.

Hyönteislahjoituksia on tullut näytemäärillä laskettuna suurempiakin, mutta Mäkisen kasvio on ollut tilaa vievin.

Kokoelmassa on paljon eksoottista lajistoa muun muassa Välimeren alueelta, Havaijilta ja Eteläiseltä Tyyneltämereltä, mutta myös Grönlannista ja Labradorista Pohjois-Kanadasta. Havaijilta on näytteitä jo 1960-luvulta, jolloin matkailu ei ollut nykyisissä mitoissaan.

– Nämä ovat uraauurtavia keräyksiä, Huhta toteaa.

Ulkomaan näytteiden kohtalosta ei Aspin mukaan ole vielä päätetty, mutta lahjoitus muihin yliopistoihin on yksi mahdollisuus.

Huhdan mukaan Etelä-Amerikan näytteet Mäkinen lahjoitti jo Turun yliopistolle, missä on pitkään tutkittu Amazonian kasvillisuutta.

– Pääosa näytteistä on kuitenkin Suomen lajistoa, Huhta kertoo.

Mäkisen lahjoitus on Aspin mukaan tieteellisesti arvokas. Kasvit ovat ammattimaisesti kiinnitetty pahviarkeille ja keräysten mukana on runsaasti hyödyllistä ja tarpeellista tietoa muun muassa kasvupaikoista.

– Herbaariot ovat nousseet arvoon arvaamattomaan, Aspi kuvaa vanhojen näytteiden merkityksen korostumista.

Mäkisen näytteet on tarkoitus digitoida ja siirtää tietokantoihin, jotta ne ovat tutkijoiden saatavilla.

– Nykyisin on paljon tieteenaloja, jotka hyödyntävät digitoitua aineistoa, Aspi kertoo.

Aspin mukaan vanhojen näytteiden avulla voidaan selvittää esimerkiksi levinneisyyteen, vuodenaikaisvaihteluun tai vieraslajien esiintymiseen liittyviä tutkimuskysymyksiä.

Myös systematiikan ja taksonomian eli lajien sukulaisuussuhteiden tutkimus hyötyvät Aspin mukaan vanhoista näytteistä.

Luonnontieteellisen keskusmuseon tiedotuslehdessä julkaistussa Mäkisen muistokirjoituksessa Mäkisen ja monen muun kasvitieteilijän keräämän Inarin Lapin aineiston kiitellään olevan "erittäin arvokas, koska sen pohjalta voidaan seurata pohjoisen herkässä luonnossa tapahtuvia muutoksia esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena".