Raahessa asuva Saara-Maija Saarenpää huomasi tiistaina koiriensa haudalla jotain kummallista. Kynttilää oli syöty ja lyhdyn jalka oli väännetty mutkalle.
Lisäksi hautojen vieressä oli iso painauma heinikossa. Haudat sijaitsevat aivan Saarenpään kotitalon vieressä, muutaman kymmenen metrin päässä.
– Ajattelin, että mikä tämä on täällä. Mietin ensin, onko se ollut hirvi tai kauris, mutta sitten aloin katsoa hampaanjälkiä. Nyt pitää tarkistaa kamerat, onko tullut kuva, Saarenpää kertaa ajatuksiaan.
Saarenpäällä on toisella puolen taloa riistakamera, koska alueella on ennenkin ollut vilkasta luontoelämää. Lokakuussa siellä näkyi villisika ja Saarenpää kertoo nähneensä pihalla joko omalla silmällä tai kameran läpi käytännössä kaikki Suomen metsän eläimet. Vain ahma ja supikoira puuttuvat värisuorasta.
– Sitten seuraavaksi pitää odottaa tiikereitä ja leijonia, Saarenpää nauraa.
Hän otti kameran kortin ja alkoi käydä menneitä päiviä läpi. Sieltä paljastuikin varsin iso yllätys, sillä pihalla oli vieraillut lauantai-iltana ennen yhdeksää isokokoinen karhu. Saarenpää oli kotona, mutta hän ei ollut nähnyt karhua ikkunasta, vaikka se oli kulkenut aivan talon vierestä.
Eikä hän lämmittänyt sinä lauantaina poikkeuksellisesti pihasaunaa. Silloin olisi saattanut tulla yhteentörmäys mesikämmenen kanssa.
Karhu oli tallustellut pihalla ja tutkinut muun muassa riistakameraa ja sen vieressä olevaa suolakiveä. Otso oli käynyt tutkimassa hampaillaan koirien hautapaikan irtaimistoa ja kellahtanut sen jälkeen levähtelemään hautojen viereen.
Saarenpää miettii, olisiko kyseessä sama karhu, jonka hän näki muutama vuosi sitten saunansa takana.
Pelottaako tällaisen jälkeen liikkua luonnossa?
– Kyllä se vähän pelotti mennä koiran haudalle sen jälkeen, että kuuluuko täällä ääniä. Joku kysyikin, miten uskallat asua täällä. Tähän vaan pitää tottua. Kun lähden marjaan, otan monesti mukaan jotain, mistä kuuluu ääntä, koska ääntähän ne pelkäävät. Ei tämä vaikuta minun elämääni, Saarenpää sanoo.