Joukko yksityishenkilöitä on perustanut someen Suuri marjatempaus 2026 -kansanliikkeen, jonka tavoitteena on vastustaa poimijoiden riistoa, herättää keskustelua marja-alan eettisistä ongelmista ja innostaa ihmisiä poimimaan marjansa itse.
Päätapahtumapäivää vietetään sunnuntaina 2. elokuuta 2026. Silloin kaikkia kannustetaan menemään metsään ja poimimaan marjoja sekä lähettämään marjaretkistä kuvia tempauksen some-kanaville.
Tempauksen järjestäjät kannustavat ihmisiä myös ottamaan yhteyttä marjoja käyttäviin yrityksiin ja kysymään marjojen alkuperää.
Kansanliikkeen taustalla on halu tervehdyttää suomalainen luonnonmarja-ala, joka vuodesta toiseen on nojannut ulkomaisiin poimijoihin. Poimijoiden työehdot, palkat ja puutteellinen majoitus ovat herättäneet vakavaa huolta.
Kampanjaa pyöritetään Facebookissa ja Instagramissa viiden naisen voimin. Yksi heistä on kotitarvemarjastaja, kuusamolainen kirjailija Minna Rytisalo.
– Tempaus sai alkunsa leikkimielisestä jutustelusta somessa, kun kirjailijakollegani Hanna Weselius puuskahti, että jonkun pitäisi järjestää tempaus reilun marjanpoiminnan puolesta. Huikkasin heti, että olen mukana, Rytisalo vastaa.
Rytisalo kertoo tulleensa tietoiseksi marjabisneksen laittomuuksista viimeistään siinä vaiheessa, kun hän luki Paavo Teittisen viime vuoden Tieto-Finlandian voittaneen Pitkä vuoro -teoksen.
Siinä kerrotaan seikkaperäisesti modernista orjatyöstä, jota muun muassa marjayrittäjät ovat teettäneet Suomessa.
– Nythän tästä tuli ihmiskauppatuomioita, eikä hintakartelliepäilykään kovin nättiä kuvaa alasta anna, Rytisalo sanoo.
Tempauksen suojelijoiksi on saatu muun muassa presidentti Tarja Halonen sekä kirjailijat Satu Rämö ja Anni Kytömäki sekä toimittaja Paavo Teittinen ja toimittaja–kirjailija Julia Thurén.
Rytisalon mukaan kampanja saa tukea poliittisen kentän kaikilta laidoilta. Hän mainitsee esimerkiksi Oulun Vasemmiston osallistuvan Suureen marjatempaukseen järjestämällä marjaretken päätapahtumapäivänä 2. elokuuta.
– Helsingin Sanomissa kansanedustaja Henrik Vuornos (kok.) kirjoitti vastikään mielipidepalstalla, että marjabisneksessä ihmiskauppa ei ole sivuasia. Riistomarjat eivät kuulu suomalaiseen puuroon, kaikki ovat varmasti tästä samaa mieltä.
Rytisalo viittaa kansainvälisen työjärjestön ILO:n ohjeisiin, eli EPP-periaatteen ( Employer Pays Principle) noudattamiseen, joka tarkoittaa, että työntekijän maahan tuova tai rekrytoiva yritys vastaa kaikista rekrytoinnista ja matkoista aiheutuvista kustannuksista.
Periaatteen tavoitteena on estää työntekijöiden velkaantuminen ja pakkotyön kaltaiset olot.
– Reilun kaupan luonnonmarjasertifiointi nostaisi rimaa niin, että vastuullinen toiminta olisi sääntö eikä poikkeus. Kampanjallamme haluamme palauttaa suomalaisen luonnonmarjan maineen, Rytisalo sanoo.
Rytisalo uskoo, että jos marjayritykset maksaisivat kotimaisille marjanpoimijoille riittävän korvauksen luonnonmarjojen poimimisesta, ihmiset lähtisivät metsään ja soille.
– Tempauksen myötä tietooni tuli, että tätä on kokeiltu ja siinä on onnistuttu.
Pohjoisesta luonnosta Oy:n Tiia Muotkavaara oli perustamassa reilua marjatukkua keruukaudella 2023. He olisivat saaneet tukia, jos olisivat tuoneet poimijoita ulkomailta, mutta he halusivat perustaa nimenomaan paikallisen poimijaringin.
Isot ketjut valitsivat kuitenkin halvempien toimittajien marjat.
– Reiluudesta ei haluttu maksaa. Nyt tiedämme, miksi toisten yrittäjien hinnat olivat niin paljon halvempia, Rytisalo sanoo.
Rytisalo sanoo marjan liikkuvan Kuusamossa paljon myyjältä suoraan ostajalle eri palstojen kautta.
– Sitä on kiva seurata. Lisäksi on upeaa, että jotkut paikalliset yritykset ostavat käyttämänsä marjat paikallisilta marjastajilta ilman välikäsiä. Yhtenä tavoitteena meillä onkin tempauksessa saada ihmiset miettimään, mistä oman jugurtin, jäätelön tai piirakan marjat tulevat ja kysyä tätä tuotteen valmistuneelta yritykseltä.
Rytisalo kertoo olevansa kotitarvemarjastaja.
– Minut on viety jo pienenä marjaan, ja ne retket olivat rasittavia. Isä harppoi suolla pitkin askelin, sääsket ja paarmat kiusasivat, kaikki oli kauheaa. Parikymppisenä tapahtui käänne, kun poimin melkein vahingossa ämpärillisen puolukoita. Siitä tämä lähti, Rytisalo selvittää.
Hänen poimintakautensa alkaa hillasta ja päättyy karpaloon.
– Neljä kuukautta käyn joka viikko metsässä varmaan neljä kertaa. Poimin marjoja myös iäkkäille vanhemmilleni, mieheni vanhemmille, pian 90 vuotta täyttävälle ystävälleni, tilauksesta myös ystävän äidille ja aiemmin enolleni.
Suolla samoilun ja metsissä kulkemisen Rytisalo sanoo tekevän hyvää ihmiselle, sillä missään ei hänen mielestään mieli rauhoitu niin kuin marjoja poimiessa.
– On todellista luksusta kerätä herkulliset ja terveelliset marjat omalta pihalta ja omista lähimetsistä.
Suuri marjatempaus 2026
Suuri marjatempaus on sitoutumaton, yksityisten kansalaisten järjestämä sometapahtuma, joka levittää marjastamisen ja luonnossa liikkumisen iloa ja kannustaa kaikkia ikään, sukupuoleen tai kulttuuriperimään katsomatta nauttimaan jokaisenoikeudesta.
Tempaukseen voi osallistua kuka tahansa menemällä metsään ja postaamalla kuvan tai videon marjanpoiminnasta tai vaikka piirakanleivonnasta.
Suuri marjatempaus haluaa haastaa marjayrittäjät pohtimaan uusia ja kestävämpiä tapoja hankkia marjoja.
Tapahtumaan voi liittyä ja lähettää kuvia tai videoita Facebookissa (Suuri marjatempaus 2026) ja Instagramissa (suuri_marjatempaus_2026).