Sodankylän Viiankiaavan kaivoshanke on edennyt niin pitkälle, että se alkaa kiinnostaa kansanedustajiakin. Eduskunnan ympäristövaliokunta matkasi syksyn istuntokauden alkajaisiksi tutustumaan kiisteltyyn malmialueeseen paikan päällä.
Valiokunnan puheenjohtajan, kansanedustaja Jenni Pitkon (vihr.) mukaan vierailu ennakoi tulevaa päätöksentekoa.
– Tämä kaivoskysymys on varmasti yksi niistä isoista ympäristökysymyksistä, mitä tällä eduskunta- ja hallituskaudella tulee päättäjien eteen, Pitko sanoo.
Valiokunnan 17 kansanedustajasta paikalla oli 12. Heidän eteensä Viiankiaavan kaivoshanke tulee todennäköisesti soidensuojelulain muutosesityksenä. Jos hallitus päättää esittää eduskunnalle lakimuutosta, ympäristövaliokunta valmistelee sen äänestystä varten.
Kaivosyhtiö AA Sakatti Mining tarvitsee lakimuutoksen, koska malmio lepää osin soidensuojelualueen alla. Lapin ely-keskuksen mukaan kaivosta ei voi tehdä nykylain puitteissa, koska laki kieltää suon vesitasapainon muuttamisen sekä maa- ja kallioperän vahingoittamisen.
Viiankiaapa kuuluu lisäksi EU:n Natura-suojeluohjelmaan. Sen ohittamiseen kaivosyhtiö tarvinnee valtioneuvostolta eli hallitukselta poikkeamisluvan.
Periaatteellinen kysymys
Luonnonsuojelualueen purkaminen on iso periaatteellinen kysymys, ja osalla ympäristövaliokunnan jäsenistä onkin jo selkeä näkemys Viiankiaavalle suunnitellusta kaivoksesta. Puheenjohtaja Pitko kuuluu hankkeen vastustajiin eikä usko mielipiteensä enää muuttuvan. Hänen mukaansa luonnonsuojelualueet on tarkoitettu pysyviksi.
Myös keskustalainen Vesa Kallio sanoo olevansa hankkeesta kriittinen. Hän pitää Natura-suojelun purkamista isona periaatteellisena kysymyksenä.
– Jos sitä (Naturaa) aletaan purkamaan, eihän se voi olla vain täällä joku kaivoshanke tai muu yksittäinen. Se pitäisi tarkastella isona kokonaisuutena läpi, hän sanoo.
Eteläsavolainen Kallio huomauttaa, että kyse on koko Suomea koskevasta asiasta, sillä EU:n kaipaamia kriittisiä raaka-aineita eli esimerkiksi harvinaisia maametalleja löytyy erityisesti Suomesta. Niitä myös etsitään parhaillaan aktiivisesti eri puolilta maata.
Kriittiset raaka-aineet olivatkin yksi syy kansanedustajien Lapin-matkalle, sillä tänä vuonna säädetty EU:n kriittisten raaka-aineiden asetus velvoittaa Suomeakin toimimaan monin eri tavoin sen hyväksi, että Eurooppa olisi vähemmän riippuvainen muiden maiden tuotannosta. Eduskunnalle uusi asetus tarkoittaa ainakin luvituksen sujuvoittamista. Siitäkin kansanedustajat keskustelivat isojen hankkeiden Lapissa muun muassa Lapin liiton edustajien kanssa.
Vesa Kallio on kriittinen koko asetusta kohtaan.
– Kriittisistä mineraaleista iso osa löytyy Suomesta. Emmehän voi laskea sen varaan, että Suomi hoitaa koko Euroopan Kiina-riippuvuuden, hän toteaa.
Jos luonnonsuojelualue on periaatekysymys, sitä tuntuu olevan myös kriittisten raaka-aineiden turvaaminen. Ympäristövaliokunnan perussuomalaiset jäsenet Sara Seppänen, Jorma Piisinen ja Petri Huru totesivat Viiankiaavan reunalla, ettei suojelualue ole kaivoksen este, kunhan luontoa ei pilata.
Porilaisen Hurun mukaan kaivosyhtiö AA Sakatti Miningin suunnitelmat Viiankiaavalle kuulostavat hyviltä.
– En näe ongelmana, että mennään maan alle, jos se kestävästi pystytään tekemään. Jos me haluamme idän riippuvuudesta ja Kiina-riippuvuudesta irti, meidän pitää saada kotimaassa hyödyntää näitä, Huru sanoo.
Tavoitteena EU-hanke
AA Sakatti Miningin toimitusjohtaja Pertti Lamberg otti lainsäätäjät mielellään vastaan. Aloite vierailuun tuli eduskunnasta, mutta Lamberg koki tärkeäksi esitellä hanketta. Erityisesti hän halusi oikaista mielikuvaa siitä, että kaivos tulisi koko suojellun aapasuon alle. Vastuullisuusjohtaja Ulla Syrjälä jakoikin kansanedustajille isoja laminoituja karttoja, joissa näkyi sekä suojelualueen että suunnitellun kaivosalueen rajat.
Sakatin malmioksi kutsuttu esiintymä on Viiankiaavan laitamilla, osin suojelualueen sisällä ja osin sen ulkopuolella. Suunnitelmissa on louhia malmia maan alla siten, että kaivokseen johtaisi tunneli suojelualueen ulkopuolelta.
– Alue, jossa malmi on, on puoliksi metsää, Lamberg esittelee.
Koska Sakatin malmio sisältää EU:n havittelemia kriittisiä raaka-aineita, kaivoshanke voi saada hyvinkin pian vetoapua EU:sta. Tuoreen asetuksen myötä yhtiö voi nimittäin hakea EU-komissiolta strategisen hankkeen asemaa, mikä tarkoittaisi muun muassa tavanomaista sutjakampaa lupaprosessia.
Hankehaku on jo käynnissä, ja Suomestakin on tiettävästi jätetty hakemuksia, mutta niitä ei ole julkistettu. Lamberg ei vielä paljasta, havitteleeko Sakatti strategisen hankkeen asemaa.
– Sen verran voin vahvistaa, että asia on harkinnassa, toimitusjohtaja sanoo.
Kriittiset raaka-aineet
Euroopan unioni hyväksyi viime keväänä kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen.
Kriittiset raaka-aineet ovat metalleja, mineraaleja ja luonnonmateriaaleja, joita tarvitaan moniin perusasioihin ja joihin liittyy saatavuusriski. Koronakriisi ja Venäjän hyökkäys osoittivat, että Eurooppa on niiden suhteen hyvin riippuvainen muusta maailmasta.
Asetuksella kehitetään louhintaa, jalostusta, kierrätystä, toimitusketjuja ja korvaavien ratkaisujen löytämistä.
Asetus sisältää paljon velvoitteita EU:n jäsenmaille. Ensimmäiset määräajat umpeutuvat jo vuonna 2025.
Monia velvollisuuksia
Jäsenmaiden pitää laatia laatia kriittisten raaka-aineiden etsintäohjelma. Lisäksi pitää hankkia ja julkaista tietoa strategisista raaka-aineista ja strategisesta teollisuudesta, jotta tietoisuus kasvaa.
Kierrätystä ja raaka-aineiden käyttöä pitää tehostaa. Esimerkiksi kestomagneeteissa pitää olla tietty määrä kierrätysraaka-ainetta.
Käytöstä poistetut jätealueet pitää koota tietokantaan. Kaivannaisjätteitä pitää arvioida jatkossa myös taloudellisesti eikä vain ympäristöriskinä.
Kriittisten raaka-aineiden hankkeiden luvitusta pitää edistää ja sujuvoittaa.
EU myöntää hankkeita
EU edistää tavoitteitaan strategisilla hankkeilla. Hankehakemus tehdään suoraan EU-komissiolle. Jäsenvaltio voi vastustaa hanketta ja estää sen.
Strategisilla hankkeilla on etuja mm. rahoituksessa ja luvituksessa.
Tavoitteita vuoteen 2030
10 % EU:n kulutuksesta pystytään louhimaan EU:ssa.
40 % EU:n kulutuksesta pystytään jalostamaan EU:ssa.
25 % EU:n kulutuksesta pystytään saamaan kierrätyksestä.
Yli 65 % minkään strategisen raaka-aineen tuonnista ei saa olla peräisin yksittäisestä kolmannesta maasta.