Anglo American -yhtiö valmistelee parhaillaan maa-alueiden ostamista sekä kaivostoimintaa että suojelua varten. Suota suojelemalla kompensoitaisiin kaivoksen ympäristöhaittoja.
Hankintojen aikataulu riippuu luvituksesta, mutta ajatuksena on, että kaivosalueen maiden jälkeen Anglo American ostaa tuntuvan määrän suomaata jostain lähistöltä.
– Ihmiset ovat tarjonneet meille jo paljon sellaisia alueita, joiden ajattelevat sopivan suojeluun, kertoo AA Sakatti Mining Oy:n vastuullisuusjohtaja Ulla Syrjälä.
Ongelmana on, että suojeluun tarjotut alueet ovat hajallaan. Parasta olisi, jos suojeltavaksi löytyisi sopivan yhtenäisiä alueita tai jopa yksi riittävän suuri suo.
– Puhutaan useista sadoista hehtaareista, Syrjälä määrittelee.
Suojeltavaksi hankittavan suon ei tarvitse olla luonnontilaista. Kaivosyhtiölle kelpaa ojitettukin suo, jota voidaan ennallistaa tukkimalla ojia ja poistamalla puustoa.
Ennallistamisella Anglo American voi varmistaa, että suojelutoimet todella lisäävät biodiversiteettiä eli luonnon monimuotoisuutta. Ympäri maailmaa toimiva kaivosyhtiö on sitoutunut ylikompensoimaan kaikkien uusien hankkeidensa ympäristövaikutukset. Menetettävät luontoarvot siis korvataan korkojen kanssa.
– Maailman biodiversiteetti vähenee, Syrjälä perustelee työnantajansa linjaa.
Sakatin kaivoshanke vaikuttaa toteutuessaan metsä- ja suoluontoon. Kaivosalueen pinta-alaksi suunnitellaan noin kolmea tuhatta hehtaaria.
– Suurin osa meidän kaivosalueestamme on metsätalousmetsää, Syrjälä kertoo.
Vaikutuksia metsäluontoon Anglo American on jo kompensoinut. Kaivosyhtiö osti toissa vuonna Inarin yhteismetsältä 10,4 miljoonalla eurolla 2910 hehtaaria koskemattomaksi luokiteltua metsää.
Lapin ely-keskus antoi suojelupäätöksen Hammastunturin erämaa-alueen kupeessa olevalle metsälle reilu kuukausi sitten. Kyseessä oli suurin Suomessa tähän mennessä toteutettu ekologinen kompensaatio.
Jos Anglo American suojelee seuraavaksi suota vähintään sadoilla hehtaareilla, nousee yhtiön suojelutoimien pinta-ala laajemmaksi kuin Sakattiin suunniteltu kaivosalue. Ylikompensoinnilla korvataan muun muassa pohjaveden arvioitua alenemista sekä sellaisia pölyn, melun ja valon vaikutuksia, jotka ulottuvat varsinaisen kaivosalueen ulkopuolelle.
Kaivosyhtiö etsii suojeltavaksi suomaata, jolla kukoistavat samanlaiset kasvi- ja eläinlajit kuin Viiankiaavalla.
– Tarkoitus on suojella luontotyyppiä kokonaisuutena. Suojeluarvoja ei tässä tapauksessa ole mielekästä tarkastella yksittäisen kasvin tai eläinlajin tasolla. Silloin suojelu olisi hyvin pirstaleista, eikä se edistä luontotyyppien säilyttämistä, Syrjälä selittää.
Anglo Americanin suojelutoimet ovat yhtiön omaa vapaaehtoista politiikkaa, jota se toteuttaa omilla mittaustavoillaan. Näillä toimilla ei ole vaikutusta siihen, miten kiistellyn Sakatin kaivoksen luvitusta käsitellään.
Lainsäädäntöön vapaaehtoisen ekologisen kompensaation mahdollisuus lisättiin reilu vuosi sitten. Ajatuksena on hälventää huolia viherpesusta, kun luontohyvitykselle on määritelty yhtenäiset laskentatavat.
Viranomaiset voivat soveltaa luonnonsuojelulakiin kirjattua menettelyä viimeisenä keinona luontokadon torjumiseen, jos ympäristöä heikentävien hankkeiden vaikutuksia ei saada mitenkään muuten ratkaistua. Yhtään luonnonsuojelulain mukaista vapaaehtoista kompensaatiota ei ole tiettävästi vielä toteutettu.
Natura-alueilla on vielä omat sääntönsä. Sakatin malmi louhittaisiin maanalaisen tunnelin kautta Viiankiaavan alta. Viiankiaapa on suojeltu sekä EU:n Natura-verkoston että kansallisen soidensuojeluohjelman kautta.
Etenkin pohjavesivaikutusten vuoksi näyttää siltä, että Sakatin kaivoksen rakentamiseen tarvitaan Natura-poikkeuslupa valtioneuvostolta. Jos poikkeuslupa myönnetään, on valtioneuvoston määrättävä samalla kaivosyhtiö kustantamaan Natura-verkoston yhtenäisyyttä parantavia toimenpiteitä. Anglo American varautuu myös tähän Natura-kompensointiin.
– Vapaaehtoisella ekologisella kompensaatiollamme ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tämän Natura-kompensaation kanssa, Ulla Syrjälä painottaa.
Natura-poikkeuslupaa varten valtioneuvoston on pyydettävä lausunto EU-komissiolta. Anglo Americanin mielestä muualla EU:ssa jo myönnetyt poikkeusluvat tukevat Sakatin kaivoshanketta.
Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon seuraavan viiden vuoden kuluessa.
Tavoite on maailman yhteinen, sillä siitä on sovittu YK:ssa ja EU:ssa.
Luontokadon pysäyttäminen edellyttää elinympäristöjen suojelemista ja ennallistamista. Samaan aikaan on selvää, etteivät kiertotalous ja vihreä siirtymäkään pyöri ilman raaka-aineita.
Onko ympäristöhaittojen kompensointi sellainen hopealuoti, jonka avulla talous ja luontoarvot voidaan sovittaa yhteen? Näyttääkö Anglo American Lapissa sellaista esimerkkiä, jota seurataan jatkossa kaikkialla maassa?
Kysyimme näkemystä asiaan ympäristöneuvos Olli Ojalalta ympäristöministeriöstä. Ojala osallistuu aiheeseen liittyvän lainsäädännön valmisteluun ja hän on aiemmin toiminut muun muassa Suomen Luontopaneelin pääsihteerinä.
– Ekologinen kompensointi on tarpeellinen keino, mutta yksinään se ei missään nimessä riitä luontokadon pysäyttämiseen, Ojala sanoo.
Ojala ryhtyy puhumaan sukupuuttovelasta. Se tarkoittaa, että lajien sukupuutot jatkuvat vielä pitkään, vaikka niiden elinympäristöjen heikentäminen loppuisi tässä ja nyt.
– Monien lajien elinympäristöt ovat jo heikentyneet niin, että ne sinnittelevät vielä, mutta ovat vaarassa hävitä. Siksi elinympäristöjä pitää palauttaa ennalleen, Ojala selittää.
– Näen kompensaation roolin perälautana, joka estää heikentämästä elinympäristöjä enempää. Kompensaatioiden pitäisi kuitenkin olla nykyistä velvoittavampia, että ne toimisivat näin, Ojala jatkaa.
Luontokadon pysäyttäminen on niin vaikeaa, että siihen tarvitaan Ojalan mukaan kompensaatioiden ja ennallistamisen lisäksi muita perinteisiä keinoja, kuten uusien suojelualueiden perustamista.
Tarvitaan myös monia isoja järjestelmätason muutoksia. Esimerkiksi metsätaloudessa luontoarvot tulisi huomioida nykyistä paremmin, ja ihmisen aiheuttama ilmastonmuutoskin täytyy pysäyttää, sillä se horjuttaa muutenkin koville joutuneita elinympäristöjä globaalisti.
– Alueiden käytön lisäksi pitäisi puuttua tehokkaammin luontokadon juurisyihin, eli kulutukseen ja tuotantoon, Ojala summaa.