Reilu vuosi sitten professori Matti Nojonen istui Tervolan kunnantalolla ja ihmetteli. Ja sitten kauhisteli.
Nojonen oli saapunut kunnantalolle kuuntelemaan Suhangon kaivoshankkeen esittelyä. Hän odotti tilaisuuden tarjoavan faktoja, joiden perusteella kuulijat voisivat muodostaa oman mielipiteensä asiasta.
Kävi aivan toisin.
Kaivoksesta puhuttiin Nojosen mukaan tilaisuudessa pelkkää hyvää ja kaunista, täysin vailla objektiivista näkökulmaa.
– Se oli aivan luokattoman manipulatiivisesti järjestetty tilaisuus. Aloin miettimään, että eihän nämä asiat näin voi mennä.
Nojonen työskentelee Lapin yliopistolla Kiinan yhteiskunnan ja kulttuurin professorina. Hän on keskittynyt tutkimaan muun muassa päätöksentekoa ja korruptiota Kiinassa.
– Siellä kunnantalolla ajattelin, että tämä menohan on pahempaa kuin Kiinassa, Nojonen sanoo.
Yksi ainoa kysymys
Professori esitti kaivoshanketta esitelleille konsulteille yhden kysymyksen.
– Kysyin, että miksi minun pitäisi luottaa konsulttien tuottamaan tietoon, kun tiedän, että heidän palkkansa maksaa kaivosyhtiö. Miksi minun pitäisi tutkijana luottaa tietoon, jota ei ole tuottanut riippumaton taho, ja joka ei ole millään tavalla vertaisarvioitua? Kysyin, luottaisivatko he itse sellaiseen tietoon?
Vastausta ei herunut. Se sai Nojosen heräämään, ja kaivamaan lisätietoa.
– En lähtökohtaisesti vastusta kaivoksia. Haluan kuitenkin puuttua prosesseihin, jotka ovat epäoikeudenmukaisia.
Uusi, huono kaivoslaki
Tervolan kunnantalolla vietetyn illan jälkeen Nojonen otti kaivosasioista selvää – ja perusti yhdessä muutaman aktiivin kanssa Rajat Lapin kaivoksille -yhdistyksen. Nojonen toimii yhdistyksen puheenjohtajana.
Suomen kaivostilannetta tai sen valmisteluprosesseja ei Nojosen mukaan pelasta edes uusi kaivoslaki, eikä ainakaan se.
– Laki on aivan poskettoman huono, Lapin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa työskentelevä Nojonen sanoo.
Kaivosten yhteisvaikutukset piilossa
Uusi kaivoslaki on Nojoselle tuttu, sillä hän oli itse mukana sen kuulemiskierroksella.
– Jos vertaa uutta lakia vaikkapa Kanadan ja Ruotsin vastaavaan, se on todella huono, sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta.
Yksi lain lukuisista puutteista Nojosen mukaan on, ettei viranomaisten ei tarvitse arvioida esimerkiksi kaivostoiminnan kumulatiivisia vaikutuksia vesistöihin.
Se tarkoittaa, että kaivosyhtiöt voivat pilkkoa lupahakemuksensa, eikä kenelläkään ole käsitystä kaikkien toimien yhteisvaikutuksesta ympäristöön.
Epäselvät selvitykset
Nojonen mainitsee esimerkiksi ksantaatin, kemikaalin, jota kaivokset käyttävät metallien rikastusvaiheessa.
– Kaivosten YVA-selvityksissä sanotaan, että ksantaatti hajoaa vesistössä nopeasti ja häviää näin kokonaan.
Jos perehtyy YVA-selvityksen viittaamiin alkuperäisiin tutkimuksiin, niistä Nojosen mukaan selviää, että jotta ksantaatti hajoaisi veden lämpötilan pitää olla yli 15 asteista ja ultraviolettivalon voimakasta.
– Ei meillä Lapissa ole sellaisia olosuhteita kuin pari kuukautta vuodessa. Se tarkoittaa, ettei aine häviä vesistä koskaan. En ymmärrä, miksi viranomaiset uskovat näitä selvityksiä.
Suomalaista kaivoskorruptiota
Nojosen mukaan läheiset välit kaivosyhtiöiden ja lupa-asioista päättävien viranomaisten välillä eivät herätä luottamusta suomalaisen päätöksenteon puolueettomuuteen.
Ilmiö muistuttaa Nojosen mukaan Kiinan päätöksentekoa, jossa asiat hoidetaan usein hyvä veli -verkoston avulla.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (AVI) sai muutama vuosi sitten apulaisoikeusasiamieheltä moitteet, kun selvisi, että päättäville viranhaltijoille oli myönnetty pitkiä virkavapauksia, joiden aikana he työskentelivät kaivosyhtiöissä.
Kyse on Nojosen mukaan perustuvanlaatuisista asioista, jotka horjuttavat uskoa kaivosasioiden läpinäkyvyyteen ja rapauttavat uskoa viranomaisten puolueettomuuteen.
– Se saa karvat pystyyn, kun miettii, miten leväperäisiä YVA-raportteja viranomaiset päästävät yhä läpi. Varsinkin kun tiedetään, ettei Suomessa ole yhtäkään suljettua kaivosta, joka ei vuotaisi.
Riippumaton instituutio arvioimaan?
Ratkaisuna Nojonen esittäisi täysin riippumatonta instituutiota, joka arvioisi kaivosten ympäristövaikutukset ja tekisi vertaisarviointia.
Tällä hetkellä koko kaivosala Suomessa on Nojosen mukaan villiä länttä, jota poliitikot ja media tukevat.
– Kaivoksen elinikä on 20 vuotta ja se jättää ongelmia tuhansiksi vuosiksi. Se on poskettoman lyhytjänteistä.
Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Rovaniemen torilla puhutaan kaivoksista – mahdollisimman monipuolisesti, sanoo professori Matti Nojonen, tänä vuonna perustetun Rajat Lapin kaivoksille -yhdistyksen puheenjohtaja.
Nojosen mukaan suomalaisesta kaivoskeskustelusta puuttuu tällä hetkellä täysin objektiivisesti punnittu, oikea tieto.
– Kaivosbuumin keskellä päättäjät ja viranomaiset ovat usein vain yritysten tarjoaman tiedon varassa, eivätkä ymmärrä toiminnan todellisia uhkia ja moninkertaisia vaikutuksia, Nojonen sanoo.
Maamme rikkaudet 2022: Minne menette, mitä meille jää? -tapahtumaa alettiin organisoida viime toukokuussa. Tuolloin tapahtuman järjestäjät Rajat Lapin kaivoksille ry ja Saimaa ilman kaivoksia ry lähettivät kutsun tilaisuuteen myös kaikille Lapissa toimiville kaivosyhtiöille.
Yhtiöille tarjottiin omaa 20 minuutin puheenvuoroa sekä paikkoja paneelikeskusteluissa.
– Kultakin yhtiöltä pyydettiin 2500 euron osallistumismaksua, jolla olisimme kattaneet järjestyskuluja. Kommunikaation perusteella hinta ei ollut yhtiöille ongelma.
Yksikään kaivosyhtiöistä ei halunnut lopulta osallistua tilaisuuteen, vaikka paneeleihin osallistuminen olisi ollut ilmaista.
– Tarkempaa syytä ei yksikään kertonut. Ehkä se vain kertoo, etteivät yhtiöt uskaltaneet tulla mukaan.
Tapahtumaan yritettiin Nojosen mukaan saada myös terveydenhuoltoalan ammattilaisia puhumaan kaivosten mahdollisista työterveysriskeistä.
– Otimme yhteyttä sosiaali- ja terveysministeriöön, Työterveyslaitokseen, Työturvallisuuskeskukseen, Lapin aluehallintovirastoon ja kaikkiin terveysasemiin, jotka hoitavat kaivosyhtiöiden työterveyshuoltoa.
Mikään näistä ei tärpännyt, ja myös etäosallistumisesta Nojosen mukaan kieltäydyttiin.
– Työterveyslaitoksen asiantuntija ennätti jo lupautua puhumaan, mutta perui tulonsa. Selityksiä oli monenlaisia, mutta kaikki kieltäytyivät tai eivät vastanneet toistuviin kyselyihimme. Mietin, että mistähän tämä kertoo?
Maamme rikkaudet 2022 -toritapahtuma
Rovaniemen torilla 2.–3.9. 2022.
Toritapahtuman pääpuhuja on europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.
Paneelikeskusteluissa on mukana Lapin kansanedustajia ja paikallispoliitikkoja. Myös työelämäprofessori Hannele Pokka osallistuu tapahtumaan.
Lisäksi kuullaan matkailu- ja luontaiselinkeinojen harjoittajia, kansalaisliikkeiden aktiiveja, viranomaisia ja asiantuntijoita muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitosta sekä maa- ja metsätalousministeriöstä.
Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela edustaa kaivosteollisuuden ääntä.