Pyö­räi­ly­tu­ris­ti­na sa­tu­laan

Ruska on vasta tulollaan, mutta olosuhteet Iso-Syötteen retkeilyalueella ovat jokseenkin täydelliset. Lämpötila on rapiat kymmenen astetta, ei hyttysiä, lehdet vielä enimmäkseen puissa.

Saksalaiset Frank Thurian ja Katrin Spindler ovat lähdössä retkelle. He viipyvät Syötteellä viikon ja jatkavat sitten matkaa Itä-Suomen kautta Helsinkiin. Pohjoisessa he aikovat nauttia pyöräilyn lisäksi maisemista.

Safariopas ja pyörämekaanikko Antti Rahikkala Lapland Bike Hotelin eli Tunturihotelli Iso-Syötteen pyörävuokraamosta laittaa pyöriä lähtökuntoon ja kertoo samalla, että kesän jäljiltä rauhoittunut sesonki ottaa perinteisesti vielä pikkuharppauksen ylös, kun ruska tulee.

Talvisin Tunturihotellilla ei ole vuokrausta. Rahikkala arvelee, että talvella kysyntää voisi olla jonkun verran, mutta vähän.

Hänen mukaansa vuokraamon asiakaskunta on pääosin kotimaista. Kuten mekin. Vuokraamme sähköavusteiset maastopyörät ja lähdemme kierrokselle, sillä haluamme omin lihasvoimin kokeilla, millainen pyöräilymatkailumaa Suomi on.

Pyöräilymatkailukeskuksen tehtävänä on koordinoida alan kehitystä. Kuten koordinaattori Heli Laukkanen sen muotoilee:

– Suomessa pyöräilymatkailun kehittämiseen on käytetty jo yli kymmenen miljoonaa euroa erilaista hankerahaa. Tarkoituksena on viedä osaaminen yhteen ja oppia toisilta, jotta pyörää ei tarvitsisi keksiä aina uudelleen.

Hänen mielestään Suomen pyöräilymatkailu on timantti, jota nyt hiotaan. Kaikkea on paljon mutta haasteena on pirstaleisuus, joka koskee sekä tietoa että reitistöjä.

Laukkanen huomauttaa, että saavutettavuus kuten se, miten julkisilla kulkuvälineillä pääsee reiteille, on yksi osa kokonaisuutta.

Ympäristönäkökulma on toinen. Matkailulla on aina päästönsä, mutta Laukkasen mukaan pyörämatkailu on kestävimmästä ja luontoa säästävimmästä päästä.

Valtavasti potentiaalia

Maastopyöräily, gravel- eli retkipyöräily, pyörävaellus, paikallisreitit, alamäkipyöräily, talvipolut. Pyöräilymatkailutermi kattaa laajan kirjon.

Näistä retkipyöräily on jotain, jossa Suomella on metsäauto- ja hiekkateineen valtavasti potentiaalia kansainvälisiä markkinoita ajatellen, Laukkanen näkee.

Toisekseen Suomessa on valtavasti pyöräteitä, joita ei ole juurikaan vielä hyödynnetty, sekä Euroopan suurin määrä Eurovelo-reittejä, 5 500 kilometriä. Karttaan neljä reittiä on nimetty, mutta tuotteistaminen on vasta alussa.

– Eurovelo-reitit ovat suosittuja Keski-Euroopassa ja niillä reissuilla ollaan yleensä pitkään, Laukkanen valottaa mahdollisuuksia.

Mikko Saarinen kuuluu Kluen suomalais-sveitsiläiseen tiimiin, joka rakentaa pyöräilymatkailun markkinoita. Yritys tekee siinä yhteistyötä sveitsiläisen Allegran kanssa, joka on Kluen verkkosivun mukaan yksi maailman johtavista maastopyöräilyn kehittämiseen erikoistuneista toimijoista.

Saarisen mukaan on jopa hyvä, ettei meillä ole Keski-Euroopan tapaisia vuoria.

– Se on erottumistekijä, hän sanoo.

Kestävät valinnat

Pohjois-Suomen vahvuuksiksi Saarinen luettelee poron, yöttömän yön, omaleimaisen luonnon ja arktisuuden, turvallisuuden, puhtauden ja ruuhkattomuuden sekä näiden ympärille rakennetut reittikokonaisuudet.

Lapissa on ennestään kansainvälisen matkailuliiketoiminnan osaamista.

Perusasiat riittävät pitkälle, vaikka tekemistäkin on.

– Lapin reitistö on vielä puolitiessään, mutta se on tehtävissä oleva juttu, Saarinen arvioi ja nostaa toiseksi kehitettäväksi toimijoiden välisen yhteistyön.

Sitten olisi syytä miettiä, ketä tänne tavoitellaan. Outdoor-henkisen pariskunnan toiveet on helpompi täyttää mutta he ovat vaikeammin tavoitettavissa kuin hardcore -pyöräilijät, Saarinen miettii.

Lahden ympäristössä on jo satsattu gravel-pyöräilyyn. Saarisen mukaan järvi- ja maalaismaisemat sekä turvalliset hiekka- ja soratiet ovat meille perusjuttuja, mutta vahvoja kokemuslupauksia kansainvälisille tulijoille.

Hiljaisia teitä meillä riittää, mutta milloin tie muuttuu reitiksi?

Reitillä on kohderyhmä, ja se on sopivan pituinen, vaihteleva ja maisemiltaan sellainen, että se tuo hymyn huulille. Lisäksi pitää olla palveluita.

Tänne muualta tulevat pyörämatkailijat arvostavat sitä, että elämyksiä ja koettavaa riittää viikon mittaiselle matkalle.

Saarinen nostaa esiin megatrendejä, joita pyöräily buustaa. Pyöräilyn voima on sekä kestävissä valinnoissa että ihmisten halussa pitää huolta itsestään.

Vähän jo kaikkea

Porvoolaiset Paula ja Olli-Pekka Hakkarainen ajavat meitä vastaan Syötteen kierroksella. He ovat tulleet Pohjois-Suomeen juuri pyöräilyn vuoksi ja aikovat Syötteen lisäksi käydä Kuusamossa. Hiihtäminen ja etenkin Levi ovat heille tuttuja ennestään.

Paula Hakkarainen kertoo hurahtaneensa sähköpyöriin ja testaa nyt sellaista maastossa.

– Pohjoisen hienot maastot tuovat haastetta ja täällä on panostettu reittien viittoihin, hän kertoo.

Vuorten perässä Hakkaraiset saattavat suunnata Keski-Eurooppaan joku toinen kerta. Suomen valtteina Paula Hakkarainen pitää huikeita näköaloja, ruskaa ja luonnonrauhaa.

– Eilen maastossa ei ollut ketään muita, hän kertoo Ketun kevennys -lenkistä.

Iso-Syöte on Heli Laukkasen mielestä yksi Pohjois-Suomen kohteista, joilla on potentiaalia myös gravel-pyöräilyssä.

Ylläs on profiililtaan koko kansan retkipyöräilypaikka, jossa pääsee alkuun matalalla kynnyksellä. Pyörävuokraus toimii ympäri vuoden ja sähköpyörällä voi lähteä maastoon sellainenkin, jolle vaeltaminen jalkaisin ei sovi.

Ruka ja Levi ovat lähteneet markkinoille tuntureillaan ja alamäkiajolla. Ja niin edelleen.

– Makuasioista ei voi kiistellä, Laukkanen kuitenkin huomauttaa.

– Joka puolella Suomea pyöräilyä kehitetään ja jokaisessa kohteessa on vähän jo kaikkea.

Riittävästi reittejä

Matkailija miettii, mikä on itselle sopiva reitti, joka tarjoaa riittävästi wow-efektiä. Sitä efektiä mekin metsästämme.

Keskivaativaksi määritelty kierros tarjoaa aloittelijalle siinä määrin haastetta, että enimmäkseen keskittyminen on syytä pitää kivissä ja kannoissa maisemien ihailun sijaan.

Ensimmäinen oivallus, joka tekee matkanteosta heti mukavampaa, on se, ettei joka juurta tarvitse väistää. Pyörä kyllä selviää niistä, kun vain ajaa.

Toisekseen matkanteko helpottuu, kun nostaa katseen. Silloin fokus vaihtuu selviämisestä ja tilanteisiin reagoimisesta ajolinjojen suunnitteluun.

– Reittityö on pitkälti mielletty sellaiseksi, että etsitään metsäpolkuja, jotka olisivat hyvin sovellettavissa mastopyöräilyyn, sanoo Heikki Stöckell, joka työskentelee pyöräilyreittien parissa tällä hetkellä täyspäiväisesti Roll Outdoorsilla.

Oikeastaan asia on päinvastoin, sillä maastopyöräilyreitti pitää pystyä rakentamaan kestävästi. Sen seitsemän vuoden aikana, jonka rovaniemeläinen Stöckell on aiheen parissa toiminut, ala on muuttunut ammattimaisemmaksi.

Osana tätä on juuri kestävyys, joka toistuu hänen puheessaan taajaan.

Hän tietää, miten ympäri Suomen on maastopyöräilybuumin puhki kuluttamaa luontoa. Siksi ihannetilanteessa reittejä on niin, että pyöräilijät pysyvät niillä.

Odotukset korkealla

Hyvän reitin suunnittelu alkaa siitä, mille käyttäjäryhmälle se tehdään, Stökell kertoo.

Helppo vihreä reitti soveltuu kenelle tahansa, mutta edistyminen on yleensä siinä määrin nopeaa, että kysyntää on vaikeammille eli sinisille, punaisille ja mustille reiteille. Stöckellin mukaan ylivoimaisesti suurin osa käyttäjistä haluaa sinisiä reittejä.

Haasteensa tuo, ettei luokitus noudata aina samaa linjaa.

Reitin pitää kestää käyttöä ja olla lähes huoltovapaa.

Stöckell vertaa pyöräilyreitin rakentamista metsäautotiehen. Siihen pitäisi suhtautua samalla vakavuudella kuin tien rakentamiseen ja miettiä, miten sade- ja sulamisvedet johdetaan pois reitiltä ja miten niitä voisi ajella pahemmin jarruttelematta, sillä se kuluttaa nopeasti.

Lisäksi reitin pitää olla hauska ja mukava ajaa. Mutkikkuus ja korkeuserot tuovat vaihtelua.

Stöckell opiskelee tällä hetkellä polunrakennuskoulussa, kuten hän norjalaisen Fagskolen Vikenin järjestämää koulutusta kutsuu. Hän on koulun ainoa suomalainen eli oletettavasti ensimmäinen suomalainen reittisuunnittelija valmistuessaan kesäkuussa.

Hänen mielestään Suomessa on lähdetty tekemiseen markkinointi ja myynti edellä muistamatta sitä, että eurooppalaisten matkailijoiden odotukset reittien tasosta ovat korkealla. Vaelluspolut eivät täytä kriteerejä.

Suomen vahvuuksiksi hän nostaa matkailukohteiden palvelut ja upean luonnon. Infraa eli metsäauto- ja sorateitä gravel-pyöräilyyn on jo olemassa.

– Olosuhteet siihen ovat mielettömän hyvät. Reittejä soratiepyöräilyyn kehitetään kovaa kyytiä.

Kiinnostus kasvaa

Kun pyöräilymatkailu kehittyy, yhteentörmäyksiä tulee, Heli Laukkanen tietää ja muistuttaa maastopyöräilijän etiketistä.

Heikki Stöckellin mukaan suuri osa hänen työstään on perustelua, vakuuttelua ja sen miettimistä, miten yhteisöt saadaan innostumaan reittien kehittämisestä.

– Maastopyöräilijät joka tapauksessa pyöräilevät, joten se kannattaa keskittää tietyille reiteille. Tämä suojelee myös luontoa.

Pyöräilijöiden ja vuokrapyörien määrän kasvu on ollut huimaa, mutta edelleen mietitään, mitä mittareita pitäisi seurata, jotta taloudellisia vaikutuksia voitaisiin arvioida, Heli Laukkanen sanoo.

Hän on kuitenkin vakuuttunut siitä, että kansainvälinen kiinnostus Suomea kohtaan kasvaa.