Kymmenittäin polkupyöriä, mönkijän osia, pakettiauton ovi, ostoskärryt, pyöräteline, huoltoaseman metallisia roskakoreja.
Kempeleen Kalliomontusta nousi kaikenlaista vuosikymmenten aikaan pohjaan kertynyttä romua. Asia nousi julkisuuteen tammikuussa urheilusukeltaja Tomi Weckmanin montun pohjalta ottaman videomateriaalin kautta.
Pian Kempeleen kunta sopi Oulun Urheilusukeltajien kanssa suositun uimapaikan puhdistamisesta. Hedelmät kerättiin tiistaina.
Weckman ja Seppo Takalo tekivät reilun sadan tunnin työn niputtaessaan talvella jään alla romua yhteen. He sukelsivat kymmenen kertaa ja olivat kerrallaan pinnan alla tunnista puoleentoista.
He kiinnittivät nostonarun valmiiksi metalliseen verkkoon ja sitoivat romut siihen. Nippuja syntyi kaikkiaan neljä. Pyöriä oli yhdessä viidestä kymmeneen.
– Kaikki ovat täysin arvottomia. Kun renkaasta otti kiinni ja veti, niin vanne irtosi. Pyöriä on selvästi heitelty monttuun yli kymmenen vuoden ajan, Takalo miettii.
Pyörät ja muu romu päätyvät metallinkeräykseen. Tämä on ollut myös poliisin kanta.
Sukeltajakaksikolle Kalliomontun puhdistaminen kahdeksan metrin syvyydessä oli mielenkiintoista luolasukellustreeniä. Erityisen tyytyväisiä he ovat siitä, että suositun uimarannan hyppypaikan alusta on nyt puhdistettu.
Takalo kertoo pyörä- ja muun romun löytyneen pääosin 20 metrin matkalta viereisen Ouluntullin Nesteen puoleiselta alueelta. Hän epäileekin, että pyöriä on varastettu huoltoaseman pyörätelineestä ja ne on joko heitetty tai ajettu pomppulaudalta monttuun.
– Sukeltajalle on mielenkiintoista nähdä pinnan alla romua, mutta nämä eivät ole vahingossa veteen päätyneet. Kyse on roskaamisesta, enkä sellaista mielelläni näkisi, hän tuumaa.
Oulun Urheilusukeltajien puheenjohtaja Markku Heiskari sanoo sukeltaneensa Kalliomontulla ensimmäisen kerran jo 90-luvun puolivälissä. Tuolloinkin pohjalla oli romua.
– Jopa moottoripyöriä, mutta ne on nostettu jossain vaiheessa pois.
Myös hän oli tyytyväinen paikan puhdistumisesta.
– Vaikka talviaikaan tämä on hyvä sukelluspaikka, niin en kaipaa sinne romua. Zeniitin alueelle meille on tulossa hyvä harjoittelupaikka, kun Aurinkojärvi valmistuu. Sinne on tarkoituksella sijoitettu erilaista taidetta sukeltajien iloksi. Toivottavasti siellä vesi on kirkkaampaa kuin täällä.
Urheilusukeltajille tulee siivouspyyntöjä silloin tällöin. Kaikkia yhdistys ei ota vastaan.
– Esimerkiksi jos näkyvyys on nolla ja paikassa on kova virtaus. Kalliomontun puhdistaminen oli suhteellisen simppeli operaatio, vaikka sukeltajilla pitikin olla luolakoulutus.
Hän sanoo Suomen vesistöjen olevan paremmassa kunnossa kuin esimerkiksi Norjan rannikkovedet. Jäämerta on Heiskarin mukaan roskitettu takavuosina urakalla.
– Meillä romua päätyy torinrantojen ja siltojen läheisyyteen. Polkupyörien lisäksi vedestä löytyy skuutteja.
Heiskari muistelee, että neljännesvuosisata sitten Kalliomontusta nostettiin lohia. Ne olivat tosin kuolleita.
– Niitä oli istutettu monttuun ja talvi ruokittu, vaikka eivät pysyneetkään hengissä. Mädänneet kalat nostettiin sitten ylös. Laituri haisi koko kesän.
Kalaa montussa on tosin edelleen. Tomi Weckman kertoo vedessä elävän pari haukea, lahna, kuha ja mateita.
– Tosin viimeisimmällä sukelluksella huomasin mateiden kuolleen. Kuhakaan en löytänyt, mutta lahnan näin kerran. Lisäksi montussa on jokirapuja ja järvisimpukoita.
Seppo Takalo on puolestaan nähnyt pieniä rapuja, joihin ei ole aiemmin luonnonvesissä törmännyt.
– Olisikohan ne joku tahallaan sinne istuttanut?
Kalliomonttu on nyt puhdas, mutta jatkuuko roskaaminen? Uimaranta montulla on ollut 1990-luvulta saakka, jolloin louhostoiminta päättyi.
Kunnanjohtaja Tuomas Lohi sanoo kunnan nyt seuraavan säännöllisesti montun olosuhteita. Hän kuitenkin epäilee roskaamisen estämisen kokonaan olevan haastavaa.
– Valistusta täytyy tehdä. Ehkä julkisuus on nyt vaikuttanut asiaan?
Kunnan liikuntapaikkamestari Heino Peteri tuumaa ainoan ratkaisun olevan kansakunnan viisastuminen. Roskaaminen on törkeä teko.
– Viisastuminen on pitkä tie. Sitä on harjoiteltu jo monta tuhatta vuotta.
Oululaiset Anna Ilvesluoto ja Samuli Kaakinen olivat varautuneet painumaan pinnan alle, jos romuerien nostossa olisi tarvittu apua. Kaksikko pysyi kuitenkin kuivana.
Kaakinen on sukeltanut romua Oulun torinrannassa vuosia sitten. Hänkin on huomannut, että Norjassa meri on kerännyt enemmän roskaa kuin Suomessa.
– Syrjemmällä olevissa vesistöissä on meillä aika puhdasta. Kyllä sieltä joitain pyöriä löytyy. On harmi, että pyöriä varastetaan ja hävitetään näin. Ehkä se on jännää katsoa, kun pyörä tippuu kalliolta alas, Ilvesluoto pohtii.
Hän on sukeltanut vuodesta 2015, Kaakisella kokemusta on jo yli kymmenen vuotta. Mikä pinnan alle saa menemään?
Anna Ilvesluoto tuumaa, että kokemusta on vaikea selittää. Hän vertaa sitä vierailuun rinnakkaiseen maailmaan.
– Pinnan alle kun menee, niin unohtuu arkielämä, stressi ja huolet. Se on mielelle ihana ja hyvin puhdistava hetki.
Samuli Kaakinen nyökkää. Hän on Kempeleen Kalliomontulla sukeltaessaan nähnyt pinnan alla paljon elämää. Mateita, kiiskiä, kuhaa. Ilvesluoto kertoo rapuja olevan yllättävän paljon.
– Eivät ne kiinni iske, mutta saksien kanssa tuijottelevat, että mikä kaveri tänne sukeltelee, hän hymyilee.