On napakka helmikuinen pakkaspäivä, lämpömittari huitelee –15 asteen tuntumassa. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta.
Jussi Niukkala seisoo Ilmajoen Alajoen avarassa maisemassa. Katse pyyhkii ohuen lumikerroksen verhoamien peltojen yli.
Niukkala osoittaa muutaman kivenheiton päässä kohoavaa latoa. Se on heikossa kunnossa. Kattopelti repsottaa. Seinät kallistelevat uhkaavasti. Latovanhus sinnittelee kuitenkin vielä, vaikka moni muu lähellä on jo luovuttanut.
–Tänä talvena myrsky kaatoi taas yhden ladon, jota olen käynyt usein valokuvaamassa, Niukkala sanoo.
– Ja tästä noin kilometrin päässä oli ennen todella kuvauksellinen pyöröhirsilato. Sitäkään ei enää ole.
Lakeuskuvaajan maisemat
Ilmajokelainen Niukkala on ottanut Alajoen peltolakeudesta valtavan määrän kuvia, ehkä enemmän kuin kukaan muu. Yli viidentoista vuoden aikana kovalevyille on kertynyt tuhansittain otoksia näistä samoista maisemista.
Niukkala kertoo, että valtaosa kuvista on otettu joen pohjoispuolelta Lähtelän Kytötien ja Laivanpääntien varrelta, jossa nyt ollaan.
– Minulla on neljä, viisi sellaista paikkaa, jossa pysähdyn melkein aina kuvaamaan. Tämä on yksi niistä. Osa on joen toisella puolella Laivanpäänmukan kohdalla. Siellä perinnealueella on hyviä kuvauskohteita.
Suosittu somessa
Niukkalan kuvilla on sosiaalisessa mediassa iso yleisö. Hänen jussiniukfishfotos-nimeä kantavalla Instagram-tilillään on yli 16 300 seuraajaa. Suosituimmalla kuvalla on lähes 100 000 katselukertaa, jokunen yltää yli 70 000:een.
Niukkala julkaisee valokuviaan myös Facebookiin, mutta Instagramissa hän jakaa pääasiassa Alajoki-maisemia.
Niukkalan tunnelmallisissa kuvissa peltolakeus usein näyttäytyy taianomaisena, melkein mystisenä paikkana. Maisemat kylpevät pastellisävyissä tai auringonlaskun kullansävyissä. Joskus harvoin kuvissa on jokin elollinen olento: ladon katolle istahtanut lintu, maatilan isäntä ajamassa traktoria.
Niukkala näyttää kännykän ruudulta viimeksi jakamansa valokuvan. Siinä kuu lepää kylläisen keltaisena horisontissa olevien puidenlatvojen yllä. Maata verhoaa sumuvaippa. Etualalla olevan koivun paljaat oksat kurottavat kuuta kohti.
– Otin tämän kuvan useita vuosia sitten, mutta jaoin sen vasta nyt, Niukkala kertoo.
Hän sanoo, että hyvässä kuvassa on usein jotain, joka antaa sille syvyysvaikutelmaa.
– Lakeudella se ei ole niin helppoa. Jos lato on etualalla, se peittää usein liikaa.
Oikea hetki
Niukkala sanoo, että hänet houkuttelee Alajoelle kerta toisensa jälkeen se, miten erilaiselta lakeus näyttää eri vuodenaikoina. Hän paljastaa etsivänsä hetkeä, jolloin lakeus näyttää kaikkein parhaimmat puolensa.
Toisinaan se on harvinaisen hieno auringonlasku. Toisinaan se on peltojen ylle laskeutuva sumu, joka kietoo kaiken syleilyynsä. Joskus taas tuo hetki on kesäinen täydenkuun nousu, kun kuu ei ole vielä aivan täysi, mutta melkein.
– Silloin kuu nousee hieman ennen kuin aurinko laskee. Pidän siitä, että kuun pinnanmuodot näkyvät kuvassa eivätkä ole puhkipalaneet.
Niukkala kertoo tarkistavansa yleensä etukäteen netistä, mihin aikaan kuu on nousemassa, että osaa ajoittaa kuvausreissunsa h-hetkeen.
Erityisesti Niukkalan silmää miellyttävä elementti on sumu, mutta hän pitää myös toukokuun lopun ja kesäkuun alun sävyistä, kun pelto on alkanut itää ja on jo täysin vihreä.
– Toisaalta viljapelloilta löytyy hienoja sävyjä myös puinnin jälkeen.
Valtaosa Niukkalan Instagram-seuraajista on ulkomaalaisia, muun muassa amerikkalaisia ja intialaisia. Hän kertoo, että ehkä siksi eniten tykkäyksiä keräävät talviset otokset. Monien silmissä lakeusmaisemassa on eksotiikkaa.
Joskus suosikeiksi nousevat yllättävät otokset. Tältä vuodelta eräs sellainen on Niukkalan pari viikkoa sitten ottama lintukuva, jonka hän julkaisi Facebookiin. Hän havaitsi lakeudella toistasataa lintua käsittävän, levottomasti lentävän lintuparven ja suuntasi kameransa sitä kohti.
Hän hieraisi silmiään. Linnut näyttivät pulmusilta.
– Olin kuvitellut, että pulmusia on vasta keväällä, koska ne ovat muuttolintuja. Pulmusia ne kuitenkin olivat. Facebookin keskusteluista kävi ilmi, että niistä oli tehty useampikin havainto.
Ajatukset lepäävät
Niukkala hurahti valokuvaukseen vasta melko kypsällä iällä.
Reilu vuosi sitten eläkkeelle jäänyt Niukkala teki työuransa Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupassa. Valokuvauksen hän löysi toden teolla 2010-luvun taitteessa.
Sysäys tuli Ilmajoki-aiheisesta kirjasta, johon Niukkala lupautui ottamaan valokuvia. Noihin aikoihin hän hankki myös ensimmäisen järjestelmäkameransa.
– Sen jälkeen se oli menoa.
Vaikka Niukkala kuvaa muutakin kuin Alajokea, hän huomasi pääsevänsä parhaiten irti arkisista työasioista lakeusmaisemissa.
– Täällä mieli rauhoittuu ja ajatukset lepäävät.
Nykyään Niukkalan kalustoon kuuluu myös drooni. Se on tuonut lakeuskuviin uudenlaista näkökulmaa. Yläilmoista myös lakeuden muutoksen näkee kouriintuntuvasti.
– Latoja on kadonnut paljon tänä aikana, kun olen kuvannut.
Niukkala kertoo, että saa kulkea lakeudella yleensä yksin ja häiriintymättä. Muita kulkijoita tulee vastaan harvoin.
– Joskus kun on oikein hieno auringonlasku niin ihmettelen, miksei täällä ole muita.
