Lintuharrastuksen suosio on kasvanut kovaa vauhtia muiden luontoharrastusten mukana.
Lapin lintutieteellisessä yhdistyksessä buumi näkyy niin jäsenmäärän kasvuna kuin lintuharrastuskurssin osanottajamäärissä.
Yhdistyksen sihteeri Esko Nevala kertoo, että jäsenmäärä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistunut. Jäseniä on nyt reilut 400.
Paraikaa meneillään olevalle lintuharrastuskurssille tuli suoranainen ryntäys. Osanottajia on yli kaksisataa.
– Kurssi on avoin kaikille ja sopii erittäin hyvin aloittelijoille. Osanottajia on Utsjoelta Helsinkiin asti, Nevala kertoo.
Nevala vetää kurssia yhdessä yhdistyksen varapuheenjohtajan Ismo Kreivin kanssa. Kurssilla tutustutaan Lapin linnuston tilanteeseen ja noin sataan lintulajiin.
Talviruokintaa porukalla
Rovaniemeläinen Helena Palojärvi osallistuu kurssille nyt jo kolmatta kertaa. Lintuharrastus tuli Palojärven elämään hiipien ja on sittemmin vienyt mennessään.
– Olen aina kulkenut metsissä. Lapsena seurasin, kun isä kiipeili puihin kiinnittämään kottaraispönttöjä, Palojärvi kertoo.
– 50-vuotislahjaksi sain kiikarit, ja siitä se vähitellen alkoi. Nyt eläkkeellä harrastukseen tuli kunnon hyppäys, ja nykyään tarkkailen lintuja kaikkialla. Viime kesänä poljin melkein tuhat kilometriä pyörällä lintuja katsellen.
Tänä talvena Palojärvi kuuluu siihen seitsemän hengen porukkaan, joka huolehtii Ounasvaaran kahdesta talviruokintapaikasta. Niille tuodaan täydennystä pari kertaa viikossa.
– Pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä, Palojärvi esittelee ämpäreiden sisältöä.
Toinen talviruokintapaikoista sijaitsee Ounasvaaran luontopolun lähtöpaikan läheisyydessä, aivan parkkipaikan kupeessa.
Paikalla pyrähtelee talitiaisia ja hömötiaisia. Näistä jälkimmäiset ovat käyneet Etelä-Suomessa vähiin.
– Lapissa tilanne ei ole niin paha, mutta suunta on täälläkin laskemaan päin. Hömötiainen viihtyy vanhoissa metsissä. Se ei oikein opi talousmetsän tavoille, Nevala sanoo.
Talviruokinnassa linnuille tarjoillaan myös talipalloja ja muita rasvoja. Palojärven mukaan niitä kuluu kuitenkin yllättävän vähän.
Syksyllä kaiken ruuan kulutus oli kovempaa, kun linnut varautuivat tulevaan talveen syömällä ja myös varastoimalla ruokaa.
Silloin Palojärvi ja kumppanit saivat viedä ruokintapaikoille täydennystä harva se päivä.
Kohtaaminen järvellä
Ounasvaaran toisella talviruokintapaikalla käy aamupäivällä vilske.
Pikkulintujen lisäksi puusta toiseen lehahtelee värikkäitä kuukkeleita ja vahvanokkaisia pähkinähakkeja.
Nevalan mukaan pähkinähakki on ”Siperian elukka”, jota Suomessa tavataan melko vähän. Ounasvaaralle on silti asettunut pesivä kanta, jossa on arviolta 20–30 yksilöä.
Käpytikkojen nakutus halkoo ilmaa. Samassa musta-valko-punainen tikka pyrähtää lentoon ja saa peräänsä pari kovaa ääntä pitävää lajitoveria.
– Siellä on jonkinlainen kolmiodraama menossa. Niillä on alkanut jo parin etsintä, Nevala toteaa.
Pitkäoksaisen kuusen alla vilahtelee vikkeläliikkeinen töyhtötiainen – toinen Palojärven lempilinnuista.
– Se on niin pirtsakka, Palojärvi hymyilee.
Toisen suosikkinsa kanssa Palojärvellä on ollut kerran aivan erityinen kohtaaminen.
Se tapahtui eräänä kevättalvena mökillä Sallassa. Palojärvi oli tullut mökille ensi kertaa talven jälkeen, laittanut linnuille ruokaa ja lähtenyt järvelle hiihtämään.
– Yhtäkkiä hömötiainen lensi suoraan minua vastaan. Se jäi hetkeksi räpyttämään siipiään eteeni ja lensi sitten pois. Ihan kuin se olisi tullut kiittämään.
Miten päästä alkuun?
Lintuharrastuksen voi aloittaa vaikka tarkkailemalla kotipihan lintuja ikkunan läpi.
Talviruokintaa suositellaan jatkamaan niin kauan kuin lunta ja pakkasta riittää. Kesällä lintuja ei pidä ruokkia salmonellariskin vuoksi.
Luonnossa liikkuessa kiikari on kätevä apu lintujen bongailuun.
Talvi on hyvä aika aloittaa harrastus, kun lajeja on vähemmän. Kevät- ja syysmuuttojen aikaan liikkeellä oleva lajikirjo on runsaimmillaan. Pesintäaikaan linnut pitää jättää rauhaan.
Apua lajien tunnistukseen saa esimerkiksi osoitteista luontoportti.fi ja tiira.fi.
Lintujen äänten tunnistamiseen voi saada apua erilaisista sovelluksista.
Lapin lintutieteellinen yhdistys järjestää muun muassa linturetkiä ja -kursseja sekä pinnakisoja, joissa harrastajat kilpailevat lintuhavainnoista.
Tammikuussa alkaneelle lintuharrastuskurssille pääsee vielä mukaan. Kurssi sisältää kymmenen luentoa sekä ulkotapahtumia ja retkiä. Luentoja voi seurata myös etänä tai katsoa jälkikäteen tallenteena.
