Jos olisin Suomen rikkain ihminen Antti Herlin, palkkaisin valtavan määrän väkeä, jolle antaisin kaksi tehtävää: ensimmäiseksi heidän pitäisi käydä soittamassa kaikkien suomalaisten ovikelloa. Heidän pitäisi kysyä, onko ihmisillä hallussaan heti tappavia pienpetorautoja. Jos olisi, väkeni ostaisi raudat hyvään hintaan.
Toiseksi lähettäisin väkeni haravoimaan Suomen metsiä. Heidän pitäisi kerätä pois kaikki maastoon jätetyt raudat ja miksei samalla kaikki muukin sinne viskattu romu. Kun tavara olisi saatu kuorma-autojen lavoille, ajattaisin raudat Helsinkiin kuvanveistäjä Villu Jaanisoolle. Hän saisi hitsaisi raudoista kolme jäätävän isoa karhuveistosta.
Veistokset sijoitettaisiin Lieksaan, Sonkajärvelle ja Enoon. Näillä paikkakunnilla karhu sai viime vuonna raudan käpäläänsä ja sitä myöten tappotuomion.
Jos olisin maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä, syöksyisin saman tien virka-autooni. Ajaisin Kesärantaan ja sanoisin pääministeri Sanna Marinille, että hallituksen on tehtävä kaikkensa, jotta kansalaisaloite heti tappavien rautojen kieltämiseksi menisi läpi eduskunnassa.
Muistuttaisin Marinia, että heti tappavia rautoja käytetään Suomessa etenkin minkkien takia. Minkki tuotiin Suomeen 1920-luvulla turkistarhausta varten. Osa elukoista pääsi kuitenkin karkuun, lisääntyi ja levittäytyi koko maahan. Nyt laji uhkaa vesilintukantoja syömällä munia, emoja ja poikasia.
Mutta rautoihin päätyy myös muita eläimiä kuin minkkejä, huutaisin. Lintuja, saukkoja ja erittäin uhanalaisia hillereitä. Jos rautojen suojakotelo on asennettu väärin, kapineeseen voi työntää käpälänsä jopa karhu. Tassu saattaa ruhjoutua niin pahasti, ettei otso enää selviä luonnossa.
Sen takia luvallisiksi saavat jäädä vain saaliin elävänä pyydystävät loukut, toteaisin. Totta kai ne teettävät enemmän töitä, mutta sitä on vastuu, puuskahtaisin vielä ennen paluuta autooni.
Jos olisin myyjänä tavaratalossa, joka myy heti tappavia rautoja, piilottaisin ne pelastusliivien alle. Asiakkaille sanoisin, että ne ovat loppu. Pyytämättä lisäisin, että isossa kuvassa rautojen käyttö on summittaista ja tehotonta.
Siteeraisin luonnonsuojeluliiton ympäristöpäällikkö Tapani Veistolaa, jonka mukaan nykyisellään rautapyynti ei hävitä minkkiä yhtään mihinkään vaan aiheuttaa vain turhaa kärsimystä muille eläimille.
Työajan lopussa kävisin hakemassa raudat pelastusliivien alta ja heittäisin ne metallinkeräykseen.
Jos olisin heti tappavia rautoja käyttävä metsästäjä, keräisin ne pois ja panisin pahvilaatikkoon. Tällöin ne olisi helppo ojentaa Antti Herlinin työntekijälle, kun tämä tulisi ostamaan niitä.
Mutta koska olen aivan tavallinen toimittaja, saatoin vain allekirjoittaa kansalaisaloitteen, kuten olen tehnyt, ja kirjoittaa kolumnin, jossa ilmaisen painokkaan mielipiteeni heti tappavien rautojen kieltämiseksi.
Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija.