Vene pujottelee kaislikkosaarekkeiden lomassa. Kun katseen nostaa, näky on suorastaan eriskummallinen. Keskellä merenlahtea törröttää kiviröykkiöiden päälle rakennettuja pikkuruisia mökkejä. Merikämppiä.
On vaikea uskoa olevansa Suomessa, saati aivan Oulun vieressä.
Olemme matkanneet Liminganlahden eteläosaan. Veneellä tänne pääseminen ei ole aivan yksinkertaista, sillä lahti on maankohoamisen vuoksi niin matala, että veden riittävä korkeus on syytä tarkistaa ennen lähtöä.
Nyt vedenkorkeus on +35 senttimetriä. Se on hyvä, toteaa veneen omistaja ja kuljettaja, liminkalainen Juho Rantapelkonen.
Silti matkan kestosta ei voi koskaan tietää etukäteen. Kivikkoisella reitillä veneestä voi mennä vaikkapa potkuri, kuten Rantapelkoselle taannoin kävi.
– Liminganlahti on aina oma seikkailunsa.
Päämääränämme on merikämppä Virkkulan lintutornin edustalla lahden pohjukassa. Kämpälle asennetaan kamera, joka kuvaa lahden eteläosassa levähtävien muuttolintujen elämää.
Kipparin, toimittajan ja kuvaajan lisäksi veneen kyydissä on WWF:n kehityspäällikkö Justus Hyvärinen. Hänen työpisteensä on yleensä järjestön toimistolla Helsingissä. Tänään se on Liminganlahdella.
Livelähetyksessä tarkoitus on välittää sekä kuvaa että äänimaisemaa, Hyvärinen sanoo.
– En ole itse sitä kuullut, mutta olen ymmärtänyt, että on ihan uskomaton äänimassa, kun linnut liikkuvat tästä suurella joukolla yli.
Liminganlahden luontolive alla.
Uhanalaista kiljuhanhea toivotaan taas vieraaksi
Kamerassa pääosassa tulevat olemaan metsähanhet ja kurjet, toteaa WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen. Molempia kerääntyy Liminganlahdelle syyskuussa suuria määriä. Lisäksi alueella voidaan nähdä pieniä määriä valkoposkihanhia, tundrahanhia ja kiljuhanhia.
Liminganlahdelle hanhet tulevat syksyllä levähtämään matkallaan etelään. Vilkkain hanhiaika lahdella on syyskuun loppupuolelta lokakuun alkupuolelle.
Kurjilla ja metsähanhilla syysmuutto etelään käynnistyy jälleen, kun tulee ensimmäinen kylmemmän ilman purkaus. Se tapahtuu yleensä lokakuussa, Tolvanen sanoo.
Äärimmäisen uhanalainen ja rauhoitettu kiljuhanhi nähtiin Liminganlahdella syysmuutolla vuonna 2020 ensimmäistä kertaa noin 50 vuoteen. Sen jälkeen kiljuhanhi on palannut lahdelle joka syksy viime vuotta lukuun ottamatta.
Historiallisesti alue on ollut tärkeä kiljuhanhen muutonaikainen levähdyspaikka, mutta syysmuuton aikaiset havainnot loppuivat lajin ollessa harvinaisimmillaan. Kevätmuutolla laji on pysähtynyt Liminganlahden alueella aina.
Metsästäjäjärjestöjen kanssa on tehty hyvää yhteistyötä, Tolvanen sanoo. Kun kiljuhanhia vuonna 2020 havaittiin, metsästäjiä pyydettiin pidättäytymään kaikkien hanhien metsästyksestä lahdella niin kauan kuin kiljuhanhet olivat paikalla, jotta lajin edustajia ei vahingossakaan tulisi ammutuiksi.
Alueella levähtäville linnuille suuri merkitys on ollut lahdelle alun perin vuonna 1998 perustetulla metsästysrajoitusalueella, joita on sittemmin perustettu lisää. Vesilintujen metsästys on nykyään kiellettyä noin 2 000 hehtaarin alueella, joka kattaa lähes neljänneksen Liminganlahdesta.
Hyvin on toiminut myös vapaaehtoinen varoitusjärjestelmä. WWF:n kiljuhanhitarkkailijat ilmoittavat sen kautta metsästäjille, millä alueella kiljuhanhia kulloinkin havaitaan, Tolvanen kertoo.
Livelähetyksen tarkoituksena on osaltaan kertoa ihmisille Liminganlahden ja metsästysrajoitusalueen merkityksestä linnustolle ylipäätään. Liminganlahti on Suomen tärkein lintukosteikko, Tolvanen toteaa. Samalla tuodaan tietoisuutta myös kiljuhanhen tilanteesta.
Vielä ei tiedetä, miten kiljuhanhen pesintä on tänä kesänä onnistunut. Tolvanen on kuitenkin toiveikas sen suhteen, että kiljuhanhet palaavat Liminganlahdelle tänäkin syksynä. Sellaisen näkeminen livelähetyksessä olisi lottovoitto, Tolvanen sanoo.
– Se on teoriassa mahdollista, mutta se vaatisi ihan äärimmäistä tuuria.
Merikämppiä käytetään metsästykseen ja kalastukseen
Tähän mennessä matka on sujunut matkustajan näkökulmasta ongelmitta, joskin aallot ovat vastatuuleen matkatessa pärskyneet veneeseen niin, että kuivana pysyminen on ollut mahdotonta. Kova tuuli myös hankaloittaa veneen ohjaamista.
Rantaniityillä näkyy lehmiä laiduntamassa. Öisin tyynellä säällä meteli lahdella voi olla kauhea, kun lehmät pitävät ääntä, Juho Rantapelkonen toteaa.
Hän kertoo liikkuneensa Liminganlahdella pikkupojasta asti. Yksi lahden merikämpistä kuului hänen papalleen, joka oli innokas metsästäjä ja kalastaja. Myöhemmin pappa luovutti 1970-luvulla rakennetun kämpän omistuksen Rantapelkoselle.
– Olen jatkanut hänen perintöään.
Nykyään kämpällä tulee käytyä kymmenisen kertaa vuodessa. Käynneille on kuitenkin nykyään vaikea löytää aikaa, yrittäjänä toimiva Rantapelkonen harmittelee.
Eniten kämpällä käydään keväisin. Myös silloin voi nähdä muuttolintuja joukoittain. Talvella lahdella pääsee hiihtämään, ja syksyllä houkuttaa vesilintujen metsästys.
– Kesällä täällä ei oikein ole mitään nähtävää, kun kaikki linnut ovat pesimässä ja on hiljaista. Toki jos haluaa käydä ottamassa aurinkoa kämpän terassilla, sitä voi tehdä, Rantapelkonen naurahtaa.
Auringonotto ei taida täällä kuulua mökkeilyn perustarkoituksiin. Kämpät on rakennettu metsästämistä ja kalastamista varten, ja sitä tarkoitusta varten niitä käytetään edelleen.
Rantapelkosen juttuja kuunnellessa käy selväksi, että kerrottavaa kämppäreissuista riittää: milloin kämpälle on jumituttu päiväksi matalan veden takia, milloin koko lahti onkin yllättäen jäätynyt yhdessä yössä.
Vuoden 2011 joulukuussa riehunut myrsky taas oli omaa luokkaansa. Silloin jäät kaatoivat Virkkulan lintutornin, ja lähes kaikki lahden merikämpät lähtivät pois paikaltaan.
Rantapelkosen kämppä säilyi. Useimmat lahden nykyisistä kämpistä on rakennettu myrskyn jälkeen. Muutamia kiviröykkiöitä on jäänyt paikalleen ilman kämppää.
Nettiyhteys toimii oman antennin turvin
Kyltein varustetut merkit meressä kertovat, että olemme siirtyneet metsästysrajoitusalueelle. Rantapelkosen kämppä jää juuri alueen ulkopuolelle.
Kaislikkojen seassa näkyy jo määränpäänämme oleva keltainen merikämppä. Lähemmäksi tultaessa näemme, että sen katolla seisoo merikotka.
Kun venematka Temmesjoen venesatamasta on kestänyt noin tunnin, saavumme lopulta kämpälle.
Vesirajassa kasvaa maitohorsmaa ja meripeltovalvattia. Terassilta ja maasta löytyy pikkulinnun luurankoja. Arvelemme merikotkan käyneen täällä lounaalla.
Mökki terasseineen on sään piiskaama. Sekin on rakennettu vuoden 2011 myrskyn jälkeen, mutta ulkopuolen kunnon perusteella sillä voisi kuvitella olevan ikää huomattavasti enemmän.
Lahden pohjukassa sijaitseva kämppä valikoitui kameran asennuspaikaksi sen vuoksi, että se on paras mahdollisuus päästä lähelle lintuja, kertoo Limingan kunnan viestintäpäällikkö Katariina Huikari. Myös kämpän omistaja suhtautui hankkeeseen suopeasti.
On aika tyhjentää täpötäysi vene tarvikkeista. Mukana ovat kameran lisäksi aurinkopaneelit, joilla kameran akkuja ladataan, antenni vakaan nettiyhteyden varmistamiseksi ja puutavaraa kaiken tämän kiinnittämistä varten.
Hyvärinen ja Rantapelkonen ryhtyvät hommiin. Myös kuvaaja kunnostautuu asennuspuuhissa, toimittaja jää tarkkailemaan tilannetta.
WWF:llä luontokohteita kuvaavia kameroita on kesäaikaan useita, ja Hyvärisen työhön kuuluu niistä vastaaminen ja niiden asentaminen. Yleensä mukana kohteessa on yhteistyökumppanin edustaja avustamassa kohteeseen pääsyssä, mutta asennustyö on yksin Hyvärisen vastuulla.
– Tässäkään tapauksessa ei oletettu, että kukaan muu alkaisi laittaa näitä paikalleen. Mutta tämä säätäminen on hidasta ja monesti on käynyt niin, että jos joku on paikalla ja turhautuu odottelemiseen, niin tulee jeesaamaan, Hyvärinen sanoo.
Terassilla seisoessa tuuli käy kovana. Antenni täytyy asentaa lujasti paikoilleen, jotta se kestää kaikki säät.
Antennille löydetään hyvä suunta ensimmäisellä yrittämällä. Yhteydet toimivat hienosti, Hyvärinen ilmoittaa tyytyväisenä.
– Tämä on vähän sellaista hommaa niin kuin laitettaisiin johonkin omakotitaloon laajakaistaa. Ei tämä yleensä ole tällaista, sillä yleensä mennään johonkin pöpelikköön.
Kamera välittää pienen palan todellisuutta
Noin kolmen tunnin puurtamisen jälkeen tulee valmista. Aurinkopaneelit ja kamera on kiinnitetty kämpän seinään, ja videokuva saadaan näkyviin. Kameran kuvakulmaa voi säätää jälkikäteen myös etänä. Sitä varten ei tarvitse tulla paikan päälle.
Lokakuun alkupuolella kamera on tarkoitus hakea pois.
Nyt kotimatka saa alkaa. Myötätuulessa veneen ohjaaminen on helpompaa kuin menomatkalla. Vesi on noussut entisestään.
Vähän väliä kaislikosta nousee lintuja lentoon.
Temmesjokisuun lähestyessä pääsee jo ajamaan kovaa. Kastuminen on jälleen väistämätöntä.
Joen löytäminen ei ole aivan yksinkertaista, Juho Rantapelkonen sanoo. Ja toden totta: maallikon silmiin jokisuu katoaa täysin kaislikkoon.
Silti Rantapelkonen ohjaa veneen asiantuntevasti juuri oikeasta kohdasta. Pian olemme jälleen venesatamassa.
Rantapelkoselle aukesi ulottuvuus lintujen maailmaan, kun hän kävi tutun luontokuvaajan kanssa kämpällään katsomassa lintuja.
– Hän ihasteli jotain suokukkoja, että täälläkö näitä on. Olin, että no iät ja ajat tässä on jotakin pörriäisiä vetänyt.
Syksyllä linnut lentävät kämpän vierestä joka puolelta. Sitä on hienoa seurata iltaisin, Rantapelkonen sanoo.
– Se on ihan mieletöntä luonnon näytelmää.
Hyvärisen mukaan live-lähetyksellä halutaan välittää ihmisille elämys. Kameroita viedään sellaisiin paikkoihin, joihin kovin moni ei itse pääse.
– Kameralla saadaan jonkinlainen kapea aavistus siitä, mitä täällä on livenä.
Ympäristöjärjestö WWF:n, Limingan kunnan ja Liminganlahden luontokeskuksen yhteistyössä toteuttamaa livelähetystä voi seurata syyskuun lopulle saakka.
