Torniossa Karungin kylän yläpäässä, Hoolinpään kohdilla, on matala, tulvan alle jäävä saari. Tornionjoen saaren nimi on Likasaari, ja se tuli tutuksi laajemminkin koko maassa lauantaina 18. huhtikuuta kulopolton jälkeen.
Kymmenien Karungin, Vojakkalan ja Korpikylän tilojen yhteisomistuksessa oleva Tornionjoen saari on perinteisesti kulotettu vapun tienoilla. Saari käy kevättulvassa yleensä kokonaan upoksissa, joten se kerää paljon tulvaroskaa ja pusikoituu helposti.
Aiemmin saari oli paikallisten maanviljelijöiden lisäheinän niittopaikka, josta eläimille tehtiin heinää varastoon.
– Nimensä mukaisesti Likasaari on likainen, eli sinne on tulvissa tullut paljon hiekkaa. Eläimille niitetty heinä korjattiin viikatteella, eikä heinää katkaistu aivan juuresta, vaan puhtaammasta kohdasta, muistaa Likasaaren kohdalla vanhaa kotipaikkaansa ylläpitävä Pekka Pelttari.
Likasaaresta ei ole tehty heinää enää viimeisten vuosien aikana, vaan saari on saanut mennä luonnontilaan.
1,5 kilometriä pitkässä saaressa ei ole mitään rakennuksia.
– Ei siellä voi olla edes latoja, tai ne olisivat lähteneet kulkemaan jäiden tai tulvan mukana. Heinät koottiin aiemmin suovan sisään, josta ne haettiin jäiden aikana hevoskyydillä pois.
Lauantaina laajasti huomiota saanut saaren palo ei yllättänyt Pekka Pelttaria.
–Vuosikymmenien ajan Likasaari on kulotettu. Ajankohta on ollut ennen vappua ja jäiden lähtöä. Nyt kevät tuli tavallista aiemmin.
Pelttari oli lauantaina Karungin pihalla töissä. Hän sanoo huomanneensa Likasaaren syttymisen kolmen neljän aikoihin.
– En tiedä kuka tai miten se käytiin sytyttämässä. Vielä ei ole veneitä juurikaan joella ja jäät meni tästä meidän kohdalta juuri lauantaina. Tuli lähti liikkeelle Ruotsin puolelta saarta.
Likasaaren kulotus on paikallisten vinkkelistä järkevä ratkaisu, jolla estetään saaren kasvaminen umpeen.
– Saareen on yleensä kulotuksen jälkeen päässyt lintuja pesimään ja maisema joelle on avautunut koko rannalle, Pelttari kuvaa.
Lauantaille ajoittunut kulotus ei ollut laillinen ratkaisu tulen sytyttäjältä, sillä alueella oli voimassa maastopalovaroitus.
Lapin pelastuslaitoksen Pellon ja Ylitornion palomestari Ilkka Koskela on tehnyt aiemmin pitkään töitä Torniossa.
– Muistan, että siellä oli tapana useampia saaria kulottaa. Palokunnalle tuli joskus tieto kulotuksesta etukäteen. Karungin VPK oli myös varmistamassa, ettei palo leviä.
Koskela tuumaa kevään tulleen jokivarren kulottajille aikaisin.
– Maastopalovaroitus on voimassa, eikä kulottaminen ole sallittua. Vielä 1990-luvulla maataloudessa hoidettiin peltoja kulottamalla, mutta se ei ole enää yleistä.
Koskela muistaa aiemmilta Tornion työvuosilta saarien kulotuksen, mutta hän ei tiedä, miksi siitä tuli iso tehtävä Lapin palokunnille tällä kertaa.
– Voi olla, että joku ohikulkija soitti hätäkeskukseen. Hätäkeskuksessa on tehtävä arvioitu keskisuureksi paloksi. Rakentamattoman saaren kulotuksesta ei ollut ennakkotietoa, eikä sitä maastopalovaroituksen aikaan olisi saanut sytyttää.
Likasaaren palosta voi jälkikäteen miettiä, oliko se hallittu kulotus, jossa ei ollut leviämisvaaraa muihin saariin tai mantereelle.
Palomestari Koskela muistuttaa, että roskien polttamisesta tulee tehdä Lapin pelastuslaitokselle ennakkoilmoitus, ettei turhia hälytyksiä tule.
– Roskien poltossa voi olla laajemmalle alueelle merkittävät savuhaitat, joista voi pahimmillaan olla terveydellisiä ongelmia muille asukkaille. Erityisesti ylivuotinen heinä savuttaa, ja savuhaittaa tulisi miettiä tulta sytytettäessä.
Aiemmin kulotuksesta tuli Koskelan mukaan soittoja paloasemille, mutta nykyään verkkosivuilla on lomake täytettävänä.
– Jos verkkoon ei pääse, olisi hyvä soittaa paikalliselle paloasemalle. Tieto on tärkeä saada pelastusviranomaisille ennakolta.