Enteitä oli ilmassa jo illalla.
– Katselin käyriä, että ei hyvänen aika, en ole ikinä nähnyt sellaisia arvoja, kertaa ranualainen valokuvaaja Jari Romppainen eli jarcce, jonka revontulikuvat ja -videot pompsahtivat viime talvena sosiaalisessa mediassa sellaiseksi ilmiöksi, että kuvaaja on itsekin edelleen vähän ihmeissään.
Romppaisen aavistus siitä, että jossain vaiheessa yötä oli tulossa ”jotain ihan älytöntä”, osoittautui oikeaksi.
Väsymys unohtui, kun vihreä ilotulitus alkoi. Adrenaliini hyökyi vereen. Taivaan täyttäneet hehkuvat revontulet olivat käsittämättömän upeat.
– Hetki vei totaalisesti mennessään. Tilanne on jopa kaoottinen, kun sellaiset revontulet loimottavat.
Kirkas kuutamo, vanhat rakennukset ja lumi puissa täydensivät olosuhteista sellaisen kombon, joka harvoin tulee kohdalle. Kello 00.40 ei kuka tahansa lähde kaveriksi revontulia metsästämään, mutta koska Ilpo Leppänen lähti, sai Romppainen kuviinsa myös ihmisen.
Kun hän retken jälkeen purki saalistaan muistikortilta, vei viides videoklippi huomion.
– Tämän voisi jakaa, hän ajatteli, leikkasi päät kohdilleen ja pukkasi tuotoksen some-kanaviinsa.
Näin ne syntyivät: kuvat ja videot, joita on katsottu ja jaettu sosiaalisessa mediassa lukemattomia kertoja ja joista ovat kiinnostuneet muun muassa The Guardian, ABC News, Yahoo ja Sky News.
– Monena aamuna unihiekka karisi silmistä, kun 3–10 miljoonan seuraajat tilit jakoivat videota. Alussa katselin menoa aivan äimänä. Kun sama ralli vain jatkui, niin ajattelin, että ei auta kuin yrittää pysyä kärryillä ja antaa mennä vaan.
Aloitteleva kuvaaja luki internetit läpi
36-vuotias Jari Romppainen asuu ja pääasiassa kuvaa Ranualla, jossa valosaaste ei suuremmin häiritse. Vaikkei tuntureita maisemassa olekaan, niin kuvaajan sanoin huippuluontoa ja -paikkoja kyllä.
Kuvaamisesta ja kuviensa jakamisesta hän innostui vähän vahingossa reilut viisi vuotta sitten, kun kaveri puoliväkisin pukkasi käteen järjestelmäkameran sillä ajatuksella, että kokeilepa tuota.
Syksyllä 2017 sattui olemaan huikea ruska.
– Lähdin järvelle soutelemaan ja testailemaan kameraa. Instagramissa en ollut kauhean aktiivinen, mutta hetken mielijohteesta päätin jakaa kuvia siellä. Visit Finland jakoi niitä eteenpäin. Se oli merkittävää, Romppainen kertaa alkua.
Siitä eteenpäin hän kuvasikin sitten hurjan paljon.
– Iski älytön into. Tammikuussa löysin itseni hankkimasta parempaa välineistöä. Lueskelin internetit läpi ja kun suomeksi oli luettu kaikki, siirryin englanninkielisille sivuille. Rupesin laittamaan kuvia someen ja näkyvyyttä alkoi kertyä.
Jari Romppainen työskentelee opettajana ja koulunjohtajana pienessä Kuhan kyläkoulussa. Ainakin toistaiseksi kuvaaminen on vielä harrastus ja kakkostyö. Kimmokkeena toimivat kaikki ne hienot hetket, joihin harrastus on vienyt.
Romppaisen mukaan kaikkein hienoimmat valo-olosuhteet ovat talvella puolen yön aikaan.
Kuvaajaa huvittaa, miten hän on pitänyt itseään täysin antivisuaalisena. Nuorena urheilu ja erästely kiinnostivat enemmän. Kuvaamisen myötä hän on löytänyt aivan uusia ominaisuuksia itsestään.
Opettajana Romppainen kuvaa oppilaidensa kanssa jonkun verran joka vuosi. Joskus siitä syntyy buumi, joskus ei.
– Yhtenä jouluna aika monella oppilaallani oli lahjatoiveena järkkäri (järjestelmäkamera), opettaja naurahtaa.
Kuvankäsittely minimiin, olosuhteet tekevät luonnollisen kuvan
Romppainen on tarkka siitä, millaisia kuvia hän somevirtaansa päästää.
Se ei kuitenkaan ole päällimmäisenä mielessä, kun hän lähtee kuvausretkelle. Silloin on vain tarkoitus kuvata, ja paljon.
– Katselen säitä, kuun asemaa ja revontuliennusteita. Luonnossa fiilistelen, kuljen ja otan kuvia. Rutiini ja oma tyyli ovat hyvin takaraivossa.
Välillä saattaa kulua viikko tai parikin, ennen kuin kuvat päätyvät kameran muistikortilta koneelle. Useimmiten määrä on valtava ja vasta siinä vaiheessa kuvaajalle valkenee, mitä kaikkea tuli otettua.
Yleensä esiin pomppaa aina joku sellainen, jonka voisi laittaa esille.
Romppainen pyrkii luonnollisuuteen. Vuosien aikana oma tyyli on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Tietyt olosuhteet ja tietyt toimintatavat ovat sellaiset, että onnistunut osuma tulee lähes takuuvarmasti, mutta se ei tavoitteelliselle kuvaajalle riitä.
– Jotain uutta ja erilaista, jonka mieluiten haluaisin keksiä itse, hän on asettanut tavoitteekseen.
Kuviinsa Romppainen haluaa vangita tunnelman ja poikkeuksellisen kauniin valon. Viimeisen vuoden aikana häntä ovat alkaneet kiehtoa koko ajan yksinkertaisemmat kuvat ajatuksella, että mitä vähemmästä saa kaunista, sitä parempi.
Kuvankäsittelyn hän hoitaa minimilinjalla: vähän lisää kontrastia, pieniä säätöjä valon määrään.
– Luonnollinen tyyli luontokuvissa, markkinointikuvat ovat oma lukunsa, Romppainen linjaa.
Silloin tällöin olosuhteet ovat niin optimaaliset, että jo käsittelemättömät raakakuvat ovat huikeita.
– Joskus auringonnousun tai -laskun väri on ollut niin voimakas, ettei niitä kuvia ole voinut laittaa mihinkään, koska jengi ei uskoisi, että se on todellista.
Kuva, joka nousee ilmiöksi
Romppainen kertoo tehneensä somea rennolla mielellä ja otteella. Onni on ollut myöten, hän arvelee.
Jo alun pitäen hän huomasi, etteivät hiotun tyylikkäät ja kliinisen hienot kuvat ole hänen juttunsa. Sellainen on sen sijaan realistisempi ote ja vähän hölmötkin ideat, kuten se, että kaveri sytyttää revontulet tulitikuilla.
– Tarinoissa saatan höpötellä ihan mitä vain tavallisiakin juttuja huumoritwistillä. Olisikohan sillä ollut myötävaikutusta, että asiat ovat menneet niin hyvin?
Romppainen miettii, miten viraalihitiksi noussut kuva tai video syntyy innostuksen ja intohimon seurauksena – sitä ei tekemällä tehdä. Hänen päässään on ideoita, joissa on ainesta, mutta elementtien järjestelyyn hän ei lähde.
Rentous on avainsana. Fiilistely, hetket ja kamera mukana – silloin voi kehkeytyä hienoja juttuja.
– Ei tämä olisi mennyt näin, jos olisin ottanut enemmän tosissani, Romppainen arvelee.
Joskus hän analysoi, miksi joku kuvista erottuu joukosta ja lähtee leviämään, muttei sillä silmällä, että tekisi saman uudelleen.
Lupsakkuutensa hän aikoo säilyttää jatkossakin.
– Roolin vetäminen kävisi raskaaksi.
Se kuvaajan mielestä tuntuu mukavalta, että hänen tuotoksensa ovat buustanneet Ranuan ja Suomen matkailua. Talvisesta täysikuusta voisi tulla uudet revontulet Suomen matkailulle, hän miettii.
– Onhan se ihan huikeaa, että ihmisiä tulee Suomeen minun kuvieni ja videoideni ansiosta.
