Pak­ka­nen toi jäiden kon­ser­tin ja re­von­tu­let

Viikko ennen joulua Inarijärvi vonkuu ja ulisee.

Torstaina illansuussa pakkanen kiristyi tämän talven ennätykseen (–23). Se sai nuoren jääkannen laajenemaan ja halkeilemaan kumisten ja parahdellen.

Onnelan erämaatilalla ensimmäistä talveaan asuva Petri Kokkonen kuunteli jäätyvää järveä yöhön asti.

– Mahtava konsertti.

Edellisenä päivänä hän oli uittanut verkot jään alle Hämähäkkivuopajaan. Sitä peittää pian parikymmensenttinen jää.

Samaan aikaan Sammakkoselällä, näkömatkan päässä Kokkosen kotirannasta, velloo sula vesi, joka puskee harmaata häkärää pakkaspäivään.

Kantava jää ja sulat selät kohtaavat Inarilla lähes joka vuosi.

Järven suurimpien selkien jäätymisestä on tilastotietoa jopa 95 vuoden takaa. Selvä suuntaus on, että viime vuosikymmeninä selkävedet ovat jäätyneet myöhemmin kuin ennen.

Ennätys on talvelta 2006–2007, jolloin selkävedet jäätyivät vasta 7. tammikuuta. Silloin järven reunoilla oli huristeltu moottorikelkalla jo viikkoja.

Varhaisimmillaan isot selät ovat jäätyneet marraskuun alussa – keskimäärin joulukuun puolella.

Nyt pakkanen jatkui torstaista perjantaihin ja ehti jäädyttää ainakin osan Sammakkoselästä.

– Myös tähtitaivas oli komea. Revontuliakin sytytteli.

Torstain ja perjantain välisenä yönä taivas loimusi kaikissa väreissä. Kokkonen istuskeli nuotiolla puolilleöin.

Miinusasteita Kokkonen ottaisi ilomielin lisää.

– Olisi niin paljon raikkaampaa ja valoisampaa. Tässä on ollut ihan kylliksi sumeita kelejä, jolloin on tuntunut siltä, tuleeko valoisaa ollenkaan.

Kaamos alkoi Inarilla 1. joulukuuta. Aurinko kapuaa horisontin takaa näkyviin seuraavan kerran 10. tammikuuta.

– Pimeä on pitkänlainen. Ulkona näkee silti muutaman keskipäivän tunnin hyvin ilman otsalamppua.

Kokkosella on vielä yksi erityinen syy toivoa pakkasia.

Onnela on tiettömien taipaleiden takana, noin 20 kilometrin päässä Nellimin kylästä. Järvi olisi helpoin ja nopein kulkuväylä – kunhan jäätyisi ensin kunnolla.

Marras-joulukuussa Kokkonen oli useamman viikon pois Onnelasta.

– Vain hyvistä syistä, hän sanoo tarkoittaen linnun- ja hirvenpyyntiä.

Kun linnustuskausi oli päättynyt Inarissa ennen marraskuun puoliväliä, Kokkonen suuntasi pystykorvineen Sodankylän ja Rovaniemen metsiin. Samalla hän kävi hirvijahdissa Itä-Lapissa.

– Välissä suunnittelin yrityshommia.

Nuorella matkailuyrittäjällä on tarkoitus tuoda tilalleen asiakkaita elämään Onnelan arkea, kunhan jää- ja koronatilanne sen sallivat.

Vielä kelkkakelejä ei ole. Lunta on vasta kymmenkunta senttiä.

Siksi Kokkonen palasi "etelänreissultaan" tuvalleen hiihtäen ja välillä suksia kantaen, ahkio perässään. Auto on parkissa viiden kilometrin päässä, metsäautotien reunassa.

Samanlainen taival on edessä ensi viikolla, jolloin hän lähtee noin viikoksi joulunviettoon vanhempien ja lähisukulaisten luo Rovaniemelle.

– Sitä ennen pitäisi pyytää joulukaloja ja rakennella uusia pönttöjä näädänrautojen suojaksi. Muutamia on jo viritetty, mutta toistaiseksi tuloksetta.

Kokkonen miettii, pitäisikö raudat laukaista pois pyynnistä ennen lähtöä kaupunkiin.

– Ihan joulurauhan kunniaksi.

Onnela on vanha lapintila, jota Sarren suku asui pitkään. Vaihtokuva näyttää näkymän rannasta 1900-luvun alussa ja nyt.