– Lumisateella pöllöt eivät juuri ääntele. Tyyni ja kuulas sää on paras, silloin ääni kuuluu kauas, Matti Alasaarela opastaa pöllöretkeä suunnittelevaa.
Ja miltei samalla hetkellä alkaa sakea lumisade Alasaarelan mökin ikkunan takana Tyrnävällä. Suuntaamme kuitenkin retkelle, josko sade pian lakkaisi.
Kello lähestyy kuutta keskiviikkoiltana ja auringonlaskuun on varttitunti. Alasaarelan mukaan pöllöt alkavat huutelunsa usein juuri auringonlaskun aikaan.
– Ennen auringonlaskuakin voi pöllöjä kuulla, mutta iltahämärissä huutelevat muun muassa helmipöllö, huuhkaja ja varpuspöllö, Alasaarela kertoo, mutta lisää varpuspöllön voivan vihellellä päiväsaikaankin.
Keskiyö sen sijaan on huono hetki kuunnella pöllöjä, silloin hiljenevät kaikki lajit. Aamuyöllä soidin usein jatkuu.
– Hyvät pöllömaastot ovat vaihtelevia: on peltoja ja vanhoja metsiä, Alasaarela kuvailee otollisia retkikohteita.
Arka viirupöllökin suosii hakkuuaukkojen tai peltoaukeiden kirjomia maisemia, vaikka pesiikin syrjässä ihmisasutuksesta.
– Oulun seutu on erittäin hyvä alue pöllöjen kannalta. Kun on hyvä myyrävuosi, pöllöjä löytää paljon, Alasaarela vakuuttaa.
Alasaarela tietää, mistä puhuu. Hän on päätekijänä juuri ilmestyneessä kirjassa Pöllöt – Metsiemme hiljaiset saalistajat. Alasaarelan lisäksi kirjan tekijöitä ovat ammattiluontokuvaaja Jari Peltomäki ja Oulun yliopiston eläinfysiologian emeritusprofessori Esa Hohtola.
– Viime kesä oli huippuvuosi ja saman vuorokauden aikana pystyi näkemään kahdeksan Suomessa pesivistä kymmenestä pöllölajista, Alasaarela lisää.
Arkkitehtinä työskentelevä Alasaarela kertoo aloittaneensa kuvausharrastuksen jo keskikoulussa. Kuvaaminen jäi aikuisiällä vuosiksi, mutta digikameroiden yleistymisen myötä kiinnostus virisi uudelleen. Alasaarela kertoo kuvaavansa luontoa laajasti ja ajankohtainen kuvauskohde on ilves.
Ajatuksen pöllökirjasta Alasaarela sai tasan kaksi vuotta sitten. Vain tunturi- ja lehtopöllö ovat Suomessa pesivistä pöllöistä lajeja, joiden kuvaaminen ei onnistunut Oulun seudulla. Kirjan kuvat tunturipöllöstä ovat Peltomäen Lapissa ottamia ja lehtopöllöä Alasaarela kävi kuvaamassa kirjaa varten lopulta Englannissa asti, kun täsmäretket Etelä-Suomen lehtopöllöjen perässä eivät tuottaneet kuvia.
– Kaikki muut kuvat olen ottanut Tyrnävän, Limingan, Kiimingin ja Ylikiimingin seuduilla, Alasaarela kertoo.
– Pöllöt ovat mielenkiintoinen linturyhmä, joka poikkeaa muista monessa suhteessa, Alasaarela perustelee kiinnostustaan.
Hohtola onkin koonnut kirjan tietoiskuihin paljon asiaa pöllöjen erikoisuuksista.
Ängesleväjokivarressa on hiljaista. Alasaarela kertoo helmipöllön puputtaneen paikalla vain runsas viikko sitten. Varpuspöllökin voisi jokivarteen kuulua, sillä sen pesimäkolo on ihan lähellä.
Pöllöretkellä voi kuitenkin vetää vesiperän sellaisillakin paikoilla, missä aivan hiljattain on kuultu pöllöjä.
– Jos helmipöllökoiras löytää naaraan, puputus harvenee.
Koiras voi myös vaihtaa paikkaa, jos puputus ei tuota tulosta eli reviirille saapuvaa puolisoa.
Nyt kymmenen minuutin kuuntelun äänihavainto on vain vaatteiden päälle kahiseva lumi. Sade ei lakkaa.
Viimeinen neuvo konkretisoituu pikkupakkasellakin: pöllöretkelle kannattaa pukeutua lämpimästi, sillä retkeily on käytännössä paikallaan seisomista ja odottamista.
Viisi faktaa pöllöistä
- Pöllön pää kääntyy jopa 270 astetta eli yli kaksi kolmasosaa täydestä kierroksesta.
- Pöllöjen näköaisti on erikoistunut hämäränäköön. Pöllöjen silmät ovat erittäin suuret, keskimäärin 2,2 kertaa suuremmat kuin samankokoisilla muilla linnuilla.
- Pöllöillä on erinomainen suuntakuulo, jonka avulla ne paikantavat saaliinsa jopa lumen alta. Korvat ovat epäsymmetriset, mikä auttaa paikantamaan äänilähteen.
- Häiriötön ääniympäristö on tärkeä linnulle, joka saalistaa kuulon avulla. Pöllöjen lento onkin ihmiskorvin kuultuna äänetöntä. Pöllöjen siipisulkien rakenteet estävät ilman turbulenssia ja vaimentavat ääntä.
- Erityinen pöllöjen piirre on, että samalla alueella pöllölajilla voi olla kaksi värimuotoa. Suomessa lehtopöllöllä tavataan kahta värimuotoa: harmaata ja punaruskeaa.