Il­mas­to­vai­kut­ta­ja: Tu­ris­tien pidempi viipymä puo­lit­tai­si päästöt – Vä­hä­pääs­töi­sin reitti Eu­roo­pas­ta kulkee rai­teil­la

Yrittäjä ja ilmastoaktivisti Niklas Kaskeala esitti äskettäin Linkedin-palvelussa ajatuksen, että pidentämällä turistien viipymää Lapin matkailun päästöt voitaisiin puolittaa ilman, että alueen talous romahtaa.

Kaskeala on toiminut ilmastoasioiden parissa yli 15 vuotta. Hän on yritysten vastuullisuuteen keskittyvän viestintätoimisto The Activict Agencyn perustajaosakas ja toimii myös vaikuttamistyötä tekevän Compensate-säätiön hallituksen puheenjohtajana.

Ulkomaalaiset matkailijat viipyvät Suomessa talviaikaan keskimäärin neljä päivää, Lapissa noin kolme päivää.

Ajatus viipymän pidentämisestä ei ole uusi. Myös tutkijat ovat nostaneet sen esille mahdollisuutena vähentää päästöjä.

Grafiikoiden päästöluvuissa ei ole huomioitu RFI-kerrointa.

Karkeasti ottaen logiikka on, että jos kohteessa viivytään kaksi kertaa pidempään, niin pienempi määrä ihmisiä riittää täyttämään matkailukapasiteetin – vähemmillä lennoilla.

– Pikamatkoilla joulupukkia kättelemään ei ehditä myydä niin paljon kaikkea muuta. Häviäjiä tässä olisivat lentoyhtiöt, mutta paikallisia toimijoita tämä voisi jopa hyödyttää, Kaskeala sanoo.

Pidempi viipymä yhdessä paikassa voi myös lisätä ymmärrystä kohteesta, kertoo yliopistotutkija  Kaarina Tervo-Kankare Lapin yliopistosta.

– Kun kerkeää tekemään ja näkemään enemmän, paikkaan syntyy tunnesidettä. Se voi lisätä matkailijan kestävyyskäyttäytymistä.

Tervo-Kankare muistuttaa, että päästöt vähenevät kuitenkin vain, jos tehtävien matkojen kokonaismäärä vähenee.

– Eli sen sijaan, että ihminen tekee lentämällä kolme viikonloppureissua tekisikin yhden pidemmän matkan vuodessa.

Auttaisiko tiedon lisääminen?

Matkailijoiden viipymään vaikuttavia asioita tunnetaan huonosti, Tervo-Kankare kertoo.

Lapin luontomatkailussa saattaa kuitenkin piillä mahdollisuus. Tervo-Kankare viitaa Etelä-Norjassa tehtyyn tutkimukseen, jossa havaittiin, että luontoaktiviteeteista kiinnostuneet matkailijat viipyvät kohteessa pidempään kuin kulttuurikohteista kiinnostuneet.

Tervo-Kankare kertoo, että tutkimusten mukaan tietoisuus omien valintojen hyvistä vaikutuksista voi saada tekemään kestävämpiä valintoja kuin uhkailu maailman tuholla. Arvoihin perustuvalla houkuttelulla voi siis olla enemmän vaikutusta kun faktoihin perustuvalla suostuttelulla.

Niklas Kaskeala uskoo markkinoinnin ja brändityön voimaan. Hänen mielestä matkailutoimijat voisivat ottaa kantaa asiaan ja tuoda esiin, että he toivovat pidempään viipyviä kävijöitä yhden tai kahden päivän lentoturistien sijaan.

– Tämän sanominen ääneen ja suoraan voisi olla keino erottua joukosta ja houkutella valveutuneita ja vastuullisia matkailijoita.

Kaskeala arvelee, ettei monikaan turisti tiedosta matkansa saastuttavuutta. Hän ajattelee, että jos tietoa tuotaisiin julki, osa ihmisistä saattaisi havahtua asiaan.

– Lentojen tai matkailun markkinoinnissa ei ole minkäänlaista velvoitetta kertoa lentojen päästöistä. Kun taas esimerkiksi uusissa autoissa pitää kertoa, kuinka paljon ne kuluttavat ja aiheuttavat päästöjä, hän vertaa.

Lentäminen on harvojen huvia

Ympäristön kestävyyteen liittyvissä asioissa vapaaehtoisuus ei kuitenkaan yleensä tuota riittäviä tuloksia, toteaa Tervo-Kankare.

Myös Kaskeala ajattelee, että houkuttelun lisäksi jonkinlainen sääntely voisi olla tarpeen.

– Voitaisiinko vain lyhyen aikaa viipyviä turisteja esimerkiksi verottaa enemmän, hän pohtii.

Yksi keino vähentää lentämistä olisi tehdä siitä kalliimpaa. Lentämisessä käytettävät fossiiliset polttoaineet ovat edelleen verovapaita, kansainvälisissä lennoissa ei ole arvonlisäveroa ja harvoissa maissa on lentoveroja.

– Lentämisellä on muihin matkustusmuotoihin nähden epäreilu kilpailuasema. Lentämisen ilmastolle haitallisia vaikutuksia ei ole pahemmin hinnoiteltu lippuihin, toteaa Kaskeala.

Mutta onko se reilua, jos vain kaikkein varakkaimmat saavat matkustaa?

Kaskeala muistuttaa, että lentomatkustaminen on jo nyt varakkaiden matkustusmuoto. Yksi prosentti maailman väestöstä aiheuttaa puolet lentämisen globaaleista päästöistä, eikä valtaosa suomalaisista lennä kertaakaan vuodessa.

– Voi kysyä, että elävätkö he jotenkin todella huonoa elämää lentämättömyyden takia. Väittäisin, että eivät.

Panostusta lähimatkailuun

Matkailun tuottamia elämyksiä ei välttämättä tarvitse hakea kovin kaukaa. Kaskeala puhuu kotimaan matkailun puolesta ja ehdottaa, että koulujen hiihtolomat voisi porrastaa pidemmälle aikavälille.

– Tällä hetkellä hiihtolomien aikaan hiihtokeskuksiin pakkautuu kotimaan matkailijoita. Jos lomat porrastaisi kolmen sijaan vaikka kuudelle, kotimaan turisteja riittäisi pidemmälle ajalle täyttämään kapasiteettia.

Myös Tervo-Kankare toteaa, että ilmasto- ja ympäristöhaittoihin voidaan vaikuttaa sillä, mistä matkailijoita haetaan, eli mille alueille kohdetta myydään ja mikä on päämarkkina-alue.

– Lapin matkailussa Yhdysvallat ja Aasian maat ovat suuressa kasvussa. Sieltä tulevien päästöt ovat moninkertaiset Euroopasta tulevien päästöihin nähden.

Kompensaatiot epävarmoja

Teknologian kehityksen varaan lasketaan paljon myös matkailussa. Tervo-Kankareen mukaan ihmiskunnalla ei kuitenkaan ole aikaa odottaa edistysaskeleita montaa vuosikymmentä.

– Pienet edistysaskeleet, joita on saavutettu, eivät kompensoi matkustajamäärissä tapahtunutta kasvua. Eli koko keinopaletti pitää ottaa käyttöön.

Monet lentoyhtiöt tarjoavat asiakkailleen mahdollisuutta kompensoida päästöjä. Kompensaation parissa vuosia työskennelleen Kaskealan mukaan valtaosa kompensaatiohankkeista ei tuota varmuudella aitoja ilmastovaikutuksia.

– Kompensaatioiden ilmastovaikutukset ovat hyvin epävarmoja. Silti niitä myydään ajatuksella, että jos ostat tämän, niin olet kumonnut päästösi.

Kaskeala näkee, että lentämisen vähentäminen tavalla tai toisella on ensisijainen ratkaisu. Lentojen vähentyessä ei-fossiilinen polttoaine voisi kattaa suuremman osan tarpeesta, ja lopusta voitaisiin kantaa vastuu tukemalla aidosti vaikuttavia ilmastohankkeita.