Il­mas­to­pa­nee­li: Hak­kui­den li­sää­mis­tä ei voi pe­rus­tel­la il­mas­to­syil­lä, koska li­sä­hak­kuut joh­tai­si­vat hii­li­nie­lun me­ne­tyk­seen

Ilmastopaneeli vertaili nykyhakkuutasoa 72 miljoonaa kuutiota vuodessa vaihtoehtoon, jossa hakataan 81 miljoonaa kuutiota vuodessa. Hakkuiden aiheuttama hiilinielun menetys johtuu pitkälle siitä, että Suomen metsät ovat vielä keskimäärin nuoria ja metsien hakkuuintensiteetti on korkea suhteessa puuston kasvuun.

Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen korostaa, että raportti ei ehdota hakkuiden rajoittamista, vaan ottaa kantaa siihen, onko hakkuiden kasvattaminen ilmastollisesti perusteltua.

– On tärkeä ymmärtää, että ilmastosyyt eivät ole hakkuiden lisäämisen peruste, Ollikainen korostaa.

Hakkuiden lisääminen on mahdollista, jos hiilinielun menetys voidaan kompensoida muilla sektoreilla ja näin saavuttaa EU:n tavoite ja kansallisesti asetettu hiilineutraaliustavoite.

Vain pieni osa puusta päätyy pitkäikäisiin tuotteisiin

Raportin toinen oleellinen havainto liittyy puutuotteiden korvaushyötyihin. Puutuotteisiin pitemmäksi aikaan sitoutunut hiili aiheuttaa ilmastohyötyjä, samoin fossiilisten materiaalien korvaaminen puupohjaisilla polttoaineilla, mutta nämä hyödyt arvioitiin vähäisiksi.

Raportin mukaan fossiilisten materiaalien korvaamisella vältetyt päästöt ovat niin alhaiset, etteivät ne ja puutuotteiden hiilivarasto pysty kompensoimaan hakkuiden lisäämisen kautta aiheutettuja hiilinielumenetyksiä ainakaan 150 vuoden aikajänteellä, jos hakkuutaso jää pysyvästi nykyistä suuremmaksi.

– Alle 20 prosenttia ainespuusta päätyy pitkäikäisiin tuotteisiin ja tästäkin hiilisisällöstä puolet vapautuu ennen tuotteen 35 vuoden ikää, Seppälä laskee tämänhetkistä käyttöä.

Sellutuotteille puoliutumisaika on keskimäärin vain kaksi vuotta. Puoliutumisajalla tarkoitetaan aikaa, jonka kuluessa puolet tuotteiden hiilestä on vapautunut ilmakehään. Lisäksi sellutuotteiden valmistukseen käytetystä puusta vain 40 prosenttia päätyy tuotteisiin, ja loppuosa menee enimmäkseen teollisuuden omaan energiakäyttöön.

Seppälän mukaan korvaushyötyjen arviointiin liittyy epävarmuuksia, mutta hyötyjen pitäisi vähintään kolmin- tai nelinkertaistua nykyiseen tasoon nähden, jotta lisähakkuilla saatavan puun käytön ilmastohyödyt pystyisivät kompensoimaan lisääntyvien hakkuiden aiheuttaman nielun menetyksen.

– Hakkuiden lisäämistä ja ajoittamista tulisi tarkastella varovaisuusperiaatteen mukaisesti, Seppälä tähdentää.

– Olemme tulleet siihen tulokseen, että nykyhakkuumäärä 72 miljoonaa kuutiota vuodessa olisi hyvä balanssi tässä tilanteessa, Seppälä lisää.

Hiilivuotoa ulkomaille

Ilmastopaneeli muistuttaa myös, että hakkuumääriin vaikuttavat ilmastopolitiikan lisäksi monet muut seikat. Esimerkiksi puuntuonnin loppuminen Venäjältä nostaa hakkuupaineita Suomessa.

Toisaalta hakkuiden vähentäminen Suomessa saattaa aiheuttaa niin sanottua kansainvälistä hiilivuotoa. Tällä tarkoitetaan sitä, että jos hakkuita EU-maissa rajoitetaan, hakkuut voivat siirtyä maahan, jossa on löysemmät rajoitteet päästöille tai ei rajoitteita ollenkaan. Pahimmillaan tällainen hiilivuoto voi jopa kumota ilmastotoimien alkuperäiset tarkoitukset.

– Tutkimuskirjallisuuden valossa keskimääräinen vaikutus on noin 25 prosenttia, eli neljännes kansallisen suojelutoiminnan vaikutuksista vuotaa ulos, Seppälä kertoo.

Hiilivuoto ei kuitenkaan välttämättä johda suurempaan globaalin nielun menetykseen, jos hakkuut siirtyvät nopeammin metsää kasvaville lauhkeille alueille, joissa metsänhoito on kestävää.

EU:n nielupolitiikan vaikutusta puun hintaan, hakkuisiin ja hiilivuotoon ei kuitenkaan ole Ilmastopaneelin mukaan tutkittu markkinaehtoisesti.

Hakkuilla on vaikutusta myös metsäluonnon monimuotoisuuteen. EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on saada luonnon monimuotoisuus elpymään vuoteen 2030 mennessä.

Raportissa ei ole tarkasteltu hakkuutasojen ja luonnon monimuotoisuuden elpymisen välistä yhteyttä, mutta Ilmastopaneelin mukaan nykyhakkuutason säilyttämisellä pystytään helpommin vastaamaan metsien luonnon monimuotoisuuden elpymisen ja hiilinielujen riittävän tason turvaamisen haasteisiin lähitulevaisuudessa kuin jos hakkuita lisättäisiin selvästi.

Ilmastopaneeli on tieteellinen ja riippumaton asiantuntijaelin, johon kuuluu 15 ilmastopolitiikan kannalta keskeisten tieteenalojen huippututkijaa. Nyt julkaistussa selvityksessä on ollut mukana Ilmastopaneelin jäsenten lisäksi Itä-Suomen yliopiston, Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijoita.