Kui­vas­jär­ven uu­dis­asu­kas

Tuossahan se ui. Järvenselällä erottuu kuonon siluetti.

Ihanampaa alkusyksyn aamua on vaikea kuvitella. Auringonvalo nostaa huurua verkkaisesti lainehtivan veden pintaan.

Idyllisen hetken kruunaa yllättävä luontoelämys. Parinkymmenen metrin päässä rannasta todellakin ui majava – järvellä keskellä Oulun kaupunkiasutusta.

Ei pidä tömistellä kävellessään, ettei tarkkakuuloinen eläin säikähdä, neuvoo oppaaksi paikalle tullut Esa Väänänen.

– Majavan voi nähdä täällä, kun on aikaisin liikkeellä, hän kertoo.

Väänäsen neuvosta olemme sopineet tapaamisen kello 6.15 Kaijonharjuun, Kuivasjärven rantaan.

Kuin sopimuksesta myös majava on ilmaantunut tuttuun paikkaan Kuivasjärven itäiseen päähän Kaijonlahdelle, jonka etelärannasta on tehty hoidettu ulkoilualue. Hiekkapolkua pitkin kulkee koiran-ulkoiluttajia ja lenkkeilijöitä.

Väänänen on nimennyt majavan Eetvartiksi sosiaaliseen mediaan jakamissaan kuvissa. Ajatus on tehdä eläimestä inhimillisesti läheisempi, jotta se saisi varmemmin olla rauhassa.

– Että siitä tulisi meidän yhteinen majava.

Väänänen on seuraillut ja kuvannut majavaa juhannuksen tienoilta asti, mutta tiettävästi se on nähty Kaijonlahdella jo viime talvena.

Lahden vastarannalla on hoitamatonta ja kosteikkoista metsikköä. Sieltä majava kaatoi kesällä haapoja, mutta padosta ei tiettävästi ole merkkejä. Väänäsen mukaan majava on harventanut Kaijonlahden pinnalla näkyvää vesikasvistoa.

– Sille kelpaavat lumpeet ja ulpukat. Se varastoi kasveja talvea varten.

Eetvartti tekee kaarroksen ja jättää peräänsä laineiden auran. Sitten kuono katoaa ja pinnassa vilahtaa karvainen vartalo.

Kun majava sukeltaa, rannalta käsin voi vain arvailla, missä kuono voisi ilmaantua uudestaan esiin. Se voi olla missä vain, sillä majava pystyy sukeltamaan minuuttitolkulla.

Sitten vastapäisellä rannalla uiskentelevat sorsat pyrähtävät lentoon äänekkäästi kaakattaen.

– Pelkäävät majavaa, Väänänen päättelee.

Esa Väänänen on asunut ja kuvannut Kuivasjärvellä yli kolmekymmentä vuotta. Luontokuvaus vei eläkevuosia viettävän entisen sähköautomaatiosuunnittelijan toden teolla mukanaan vuonna 2009.

Ensimmäisenä Väänänen kiinnostui järvellä pesineestä silkkiuikusta, jota hän kuvasikin sitten ”yhden kameran loppuun”, jopa sata tuhatta ruutua.

Väänänen on nähnyt, miten luonto alueella vähenee asuntorakentamisen myötä. Rehevöityminen on vaivannut järveä vuosikymmeniä ja happipitoisuutta on yritetty parantaa viime vuosina esimerkiksi ilmastuksen avulla. Hän toivoisi, että rannan ulkoilualueen lyhyiksi siistittyjen penkereiden ja nurmikenttien annettaisiin kasvaa rauhassa niityksi, josta olisi suojaa loppukesän perhosille.

– Se olisi tärkeää myös linnuille.

Linturikkaudestaan tunnetulla Kuivasjärvellä pesii tänäkin kesänä laulujoutsenia. Kolme vuotta sitten jalohaikara aiheutti Kaijonlahden rannalle suoranaisen lintubongareiden ja luontokuvaajien ryntäyksen.

Oliko se jo täällä? Nyt se on tuolla!

Lintujen ääniin ja liikenteen hurinaan sekoittuu kameroiden laukaisimien nakutus. Rantatöyräälle on leiriytynyt toinenkin luontokuvaaja. Kamera on asetettu jalustalle.

Ranskalaissyntyinen Sylvain Eckhardt asuu ja työskentelee Oulussa melontakouluttajana, mutta koulutukseltaan hän on kasviekologiaan erikoistunut biologi Oulun yliopistosta.

– Mutta nyt kuvaan eläimiä, Eckhardt sanoo suomeksi ja naurahtaa.

Eckhardt on kiinnostunut nimenomaan nisäkkäistä. Hänelläkin on ollut kello viideltä herättämässä.

Majava on tuttu puheenaihe. Eckhardt kertoo löytäneensä sen kaatamia puita myös läheiseltä Pyykösjärveltä.

Kaijonlahden majava herättää paljon kysymyksiä. Mistä se on tullut? Ehkä mereltä päin Kuivasojaa pitkin?

– Se voi olla pitkän matkan reviiriä etsiessään vaeltanut nuori yksilö. Ehkä se ei siksi ole arka, Eckhardt miettii.

– Täällä on isoja haapoja ja kasvillisuutta sekä valmis lampi, jossa on vettä tasaisesti. Sen ei tarvitse tehdä patoa, Väänänen arvioi.

On myös mahdotonta tietää, onko Eetvartti uros vai naaras.

Eniten askarruttaa kuitenkin tarkka lajinmääritys. Voisiko Eetvartti olla euroopanmajava, siis Suomen alkuperäislaji?

Kun sukupuuttoon metsästettyä majavaa 1930-luvulla palautettiin Suomeen, ei tiedetty lajeja olevan kaksi. Tuontilaji kanadanmajava on reilusti yleisempi.

Lajinmääritys voisi tuoda Eetvartille luontokuvaajien toivomaa turvaa. Euroopanmajavalle ei myönnetä pyyntilupia Pohjois-Pohjanmaalla.

– Pitäisi lähettää lastuja Lukeen dna-tutkimukseen, että selviäisi, Eckhardt sanoo.

DNA-tutkimuksia majavan puremiin lastuihin jääneistä syljestä tekee Suomessa Luonnonvarakeskuksessa Jokioisissa työskentelevä erikoistutkija Terhi Iso-Touru. Hän vahvistaa, että maastossa majavalajien erottaminen toisistaan on tosiaan hyvin vaikeaa. Varmin tapa on dna-tunnistus.

Nykyisen levinneisyystiedon pohjalta todennäköisempi vaihtoehto on Iso-Tourun mukaan kanadanmajava. Oulua lähin dna-tutkimuksessa varmistettu euroopanmajava on havaittu Kemissä.

Luonnonvarakeskuksen kartoissa kanadanmajavan levinneisyys ulottuu Muhoksen ja Ylikiimingin seuduille. Myös Sylvain Eckhardt kertoo seurailleensa majavien elämää Oulun itäosassa.

Eetvartin sukupuoli on käytännössä mahdotonta selvittää. Majavilla ei ole ulkoisia sukupuolielimiä, eikä Luonnonvarakeskuksella ole resursseja tutkia dna:sta kuin laji.

Myös Iso-Touru arvioi, että kyseessä voisi olla nuori yksilö. Nuoret majavat lähtevät maailmalle tultuaan sukukypsiksi noin kahden vuoden iässä ja voivat liikkua vähintäänkin useita kilometrejä reviiriä etsiessään.

Iso-Tourun mukaan ei ole tavatonta, että majava elää ihmisen läheisyydessä. Tyypillisesti ne vain ovat arkoja ja liikkeellä yöllä tai hämärissä.

– Varsinkin nuoret yksilöt voivat olla melko huolettomia ja uteliaita.

Kuivasjärvi ja Pyykösjärvi ovat reheviä vesistöjä ja niiden välinen Laholaisoja lehtipuuvaltaista ja vaikeakulkuista ryteikkömaastoa. Iso-Tourun korviin se kuulostaa majavalle sopivalta asuinalueelta.

Suurien puiden kaataminen viittaa siihen, että tekeillä on talvivarasto.

– Padon puuttuminen saattaa johtua vedenkorkeuden säännöllisyydestä. Tai sitten rakentaja ei ole vielä selvillä, mitä kaikkea talvesta selviytyminen edellyttää.

Aamu alkaa valjeta päiväksi. Eckhartdin mukaan Kaijonlahden majavan voi nähdä liikkeellä jopa aamuyhdeksään saakka.

– Se tulee kohta kysymään meiltä, että mitä te täällä parveilette, Esa Väänänen sanoo.

Sitten vedenpinta alkaa väreillä pienistä ilmakuplista tähystyspaikkamme kohdalla. Pian vesirajassa kasvavat ruo’ot heilahtelevat.

Ruokojen välistä katseleekin majava, eikä vaikuta piittaavan kolmen–neljän metrin päässä supattavista ihmisistä.

Seuraa pitkä sukellus ja kuplajono kulkee pitkin rantaviivaa. Kun kuono nousee taas pintaan, mukaan on pohjasta tarttunut puunkappale. Sen kanssa majava kaartaa kohti vastarantaa.

Voisiko käydä niin, että Eetvartti löytää Kuivasjärveltä pysyvämmän asuinsijan?

– Alueelta on aika niukasti varmistettuja dna-havaintoja, mutta se ei tietysti vielä tarkoita, etteikö puolisoehdokkaita voisi löytyä, Terhi Iso-Touru toteaa.