Ihmisiä ja eläimiä kiusaavia hirvikärpäsiä on tavattu Lapissa jo napapiirin korkeudella asti. Kärpäsistä on Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkijan Juho Matalan mukaan luotettavia havaintoja pohjoisesta.
– Niiden nousu pohjoiseen on ollut nopeaa. Vielä viisi vuotta sitten niitä oli Kemin seudulla, nyt jo napapiirillä, hän sanoo.
Hirvikärpästen runsaudesta ei ole olemassa aineistoja, mutta niiden määrä on sidoksissa hirvien määrään. Hirvikärpäsen leviäminen pohjoiseen näyttäisi tutkijan mukaan jatkuvan.
– Kun hirviä on riittävästi, kärpäset runsastuvat samalla, Matala sanoo.
Hirven loinen
Hirvikärpänen on hirven loinen. Ne lisääntyvät hirvien turkeissa ja kärpästen koteloita tippuu sinne, missä hirvet ovat kulkeneet.
Hirvikärpäsiä on seuraavana syksynä runsaasti alueilla, joissa hirviä on ollut paljon.
– Hirvikärpänen pyrkii löytämään isäntäeläimekseen hirven ja imemään sen verta. Ihminen on sille vikatikki, Matala sanoo.
Vaikka hirvikärpänen asuu hirven turkissa pitkään, ihmisen riesana se ei Matalan mukaan pysty pidempiä aikoja olemaan.
– Hirvikärpänen saattaa purra ihmistä. Puremasta on joillekin tullut kroonistuvaa ihottumaa. Harvinaisissa tapauksissa purema on aiheuttanut allergisen reaktion, sanoo Matala.
Puremasta huolimatta hirvikärpänen ei ime ihmisestä verta. Se ei myöskään pysty lisääntymään ihmisen karvoituksen seassa.
Paras tapa suojautua hirvikärpäsiltä on pukeutua vaaleisiin vaatteisiin ja suojata hiukset. Päähän voi laittaa huivin ja verkkohatun.
Lintu- vai hirvikärpänen?
Matalalle ei ole tullut tietoa, että hirvikärpäsiä olisi havaittu vielä napapiiriä pohjoisempana. Jos pohjoisempana törmää hirvikärpäsen näköiseen kärpäseen, on mahdollista, että kyseessä on lintukärpänen.
– Näiden kahden sotkeminen on mahdollista. Lintukärpäsiä voi tavata napapiiriä pohjoisempanakin, Matala sanoo.
Hänellä on helppo vinkki, miten kärpäset erottaa toisistaan: Jos ihmisessä liikkuvalla kärpäsellä ei ole siipiä, kyse on hirvikärpäsestä. Se pudottaa siipensä, kun laskeutuu isäntäeläimeksi luulemansa ihmisen päälle.
– Tästä syystä hirvikärpänen ei pääse etsimään uutta, oikeaa isäntäeläintä, sanoo Matala.
Lintukärpänen puolestaan ei pudota siipiään. Se on ihmiselle harmiton.
Hirvikärpäset ovat liikkeellä syyskesällä, lintukärpänen aiemmin kesällä.
Pakkanenkaan ei haittaa
Hirvikärpäsen leviäminen on Matalan mukaan tapahtunut vähitellen 1960-luvulta asti. Leviäminen alkoi kaakosta.
Pohjoiseen tuloa ei estä edes talven pakkaset ja lumi.
– Hirvikärpänen on sillä tavalla erikoinen, että talven olosuhteet eivät sitä haittaa. Kuoriutumisajankohtaan vaikuttaa kesän lämpötila, Matala sanoo.
Hirvikärpästen esiintymisaika pitenee lämpiminä syksyinä, koska sen elintoimintojen vilkkaus ja aktiivisuus säilyvät pidempään.
Aikuinen hirvikärpänen kestää jopa 15 asteen pakkasta. Pakkasella ne eivät kykene lentämään, mutta selviytyvät hirvien turkkien suojissa.
Hirvikärpästen määrää Lapissa hillitsee hieman se, että ne kuoriutuvat melko myöhään syksyllä. Pakkaset tulevat Lapissa etelämpää aiemmin, joten isäntäeläimen löytymiseen jää niille vähemmän aikaa.