Raja maastossa näkyy selvästi ja tunnistettavasti: tiheällä rämeellä kasvaa hillaa runsaasti lähes joka mättäällä, mutta avosuon puolella mättäät ovat tyhjiä.
– Täällä ei näy mitään, Jouni Siirtola sanoo.
Sodankylän Puolakkavaarassa asuva Siirtola on tullut katsomaan, miltä hillatilanne lähimaastossa näyttää. Hänen arvionsa on, että avosuolla kukinta epäonnistui myrskytuulien ja raekuurojen takia. Tiheällä rämeellä hillankukat pysyivät turvassa.
– Kyllä täältä komeita hilloja löytyy, hän sanoo ja osoittelee rämeellä ympärilleen.
Hillat ovat kuitenkin vielä pääosin raakileita. Intohimoiseksi hillastajaksi osoittautuva Siirtola ei aio vielä ampaista hillakontin kanssa tutuille apajille Itäkairaan.
– Eipä näiden takia viitsi kumartua. Varmaan viikon kuluttua alkaa olemaan hyvin hillaa, hän pohtii.
Hillahysteria valtaa pian Lapin
Tuleeko hillaa vai eikö tule? Joko marjat ovat kypsiä?
Hillahysteria on parhaillaan valtaamassa Lapin, ja moni poimija suuntaa nyt sangon kanssa hillasuolle.
– Eteläisessä Lapissa poimitaan jo täyttä häkää, kertoo erikoistutkija Rainer Peltola Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
Alueelliset ja paikalliset erot ovat kuitenkin suuria, ja hillat kypsyvät jopa pienellä alueella eri tahtia.
– On kypsää, raakiletta ja suppua – kaikkea löytyy, Peltola sanoo.
– Samalla suolla voi ja pitääkin käydä monta kertaa.
Peltola ei osaa sanoa varmasti, milloin Keski- ja Pohjois-Lapissa päästään poimimaan kunnolla hillaa. Se riippuu säästä.
– Helteellä hillat voivat kypsyä nopeastikin, mutta varmaan 1–2 viikkoa vielä menee.
Mustikalla tienaa paremmin
Eläkkeellä oleva 67-vuotias Jouni Siirtola on poiminut hilloja ikänsä. Hillahulluuden hän peri vanhemmiltaan. Vanhemmat olivat maanviljelijöitä, ja hillaan lähdettiin yleensä illalla heinänteon jälkeen.
Hillat olivat kahdeksanlapsisessa lappilaisessa maanviljelijäperheessä tärkeä tulonlähde.
– Isä tiesi paikkoja. Venheellä mentiin, Siirtola muistelee.
Lihanleikkaajana työskennelleelle Siirtolalle marjanpoiminta on nykyään rakas harrastus, josta saa hieman rahaa. Hillojen lisäksi Siirtola poimii mustikoita ja puolukoita.
– Mustikalla tienaa paremmin kuin hillalla, hän kertoo.
Kun Siirtola lähtee Itäkairaan hillastamaan, hän pakkaa mukaansa sääskihatun ja viiden litran hillasangon sekä 20 litran hillakontin. Hillat hän poimii sankoon ja siirtää sieltä sitten konttiin.
Vasempaan käteen hän pistää hanskan – sääskisuojaksi. Mukana kulkee aina myös pullo hyttysmyrkkyä.
– Vanhan kansan Offia, Siirtola sanoo ja näyttää pulloa.
Siirtola poimii hilloja yksin tai veljensä kanssa. Kaija-vaimo lähtee matkaan vain harvoin.
– Viime vuonna kävimme yhdessä Lokassa. Yövyimme teltassa. Rouva istui teltan vieressä ja huusi, että tule jo pois sieltä, Siirtola kertoo ja virnistää.
Siirtola poimii hillaa noin sata kiloa kaudessa. Siitä 10–20 kiloa jää kotikäyttöön, loput hän myy.
Hillastukseen liittyy jonkinlaista hulluutta.
– On siinä jotain hysteriaa, kun odottaa hillaa.
Hillakuume leviää nyt myös sosiaalisessa mediassa, kun hillastajat jakavat kuvia saaliistaan esimerkiksi Instagramissa.
Yksi hurahtaneista on Sallatunturiin Nummelasta kesäkuussa muuttanut Annika Myllykoski, joka teki ensimmäiset hillalöydöt kotinsa läheltä keskiviikkona.
– Uskomaton hillahulluus on iskemässä, hän kertoo puhelimitse Sallasta.
– Olen aikuisiällä Lapissa ensimmäistä kertaa hilla-aikaan.
Myllykosken mukaan hillat ovat kypsymässä Sallassa näillä näppäimillä. Hän uskoo sadosta tulevan hyvä, sillä marjat näyttävät isoilta.
– Suurin osa antaa vielä odottaa kypsymistä, mutta aurinkoisilla paikoilla alkaa jo olla kypsiä marjoja.
Myllykoski viihtyy jängällä, eivätkä edes sääsket saa häntä pysymään pois sieltä. Lähimmälle hillajängälle on hänen kotioveltaan matkaa vain 100–200 metriä.
– Minuun vetoaa suon kauneus ja rauha, hän kertoo.
Rovaniemeläinen Anssi Stålnacke löysi tämän kesän ensimmäiset hillansa torstaina Rovaniemen Vennivaarasta.
– Tein äkäsen reissun lähimetsässä, Stålnacke kertoo.
Hänen mukaansa iso osa rovaniemeläisistä hilloista on vielä raakileita tai vasta nupulla.
– Siinä missä mie kävin, murto-osa oli vasta kypsynyt. Eiköhän sitä tule ensi viikolla käytyä siellä uudelleen.
Sodankyläläisen Jouni Siirtolan mukaan hillasato yleensä vain paranee hillojen kypsyessä. Siksi hän povaa tälle vuodelle hyvää hillasaalista.
– Olen huomannut monta kertaa, että kun hillat kypsyvät, niiden määrä tuplaantuu.