Aluksi ajattelin, että joku oli hiihtänyt suon halki iso koira mukanaan. Eläimen jäljet kuitenkin erkanivat ladusta, nousivat mäen päälle ja katosivat.
Muutaman sadan metrin päässä ne menivät taas ladun poikki ja katosivat metsään. Oliko susi kulkenut suolla? Petoeläimen jäljet säväyttivät, kun hiihdimme autioiden soiden poikki pohjoiseen.
Paikka on Talaskankaan luonnonsuojelualue, Kainuun ja Pohjois-Savon rajamailla. Maaliskuinen kolmen päivän hiihtoretkemme alkoi pienessä pakkasessa.
Kaikki sukset toimivat kantohangilla
Kolmen hengen retkikuntamme lähti liikkeelle alueen eteläpuolelta. Talaskankaantien varressa Honkapirtin lähistöllä oli aurattu tienhaara, johon jätimme auton.
Varusteisiin kuuluivat sukset, ahkiot, tunneliteltat, makuupussit ja riittävästi makuualustoja yöpymistä varten. Suksivalinnoissa oli eroja: yhdellä oli pitkät metsäsukset, toisella tunturisukset ja kolmannella lyhyet karvapohjasukset eli liukulumikengät. Kaikki toimivat hyvin Talaskankaan tasaisessa maastossa, kun hanki kantoi sopivasti.
Alkumatkasta hiihdettiin auraamatonta tietä kohti luonnonsuojelualueen reunassa sijaitsevaa Pötkynsuota. Sen ja Joutensuon kautta jatkoimme pohjoiseen, kohti alueen keskiosien järviä, Isoa-Talasta ja Pikku-Talasta.
Tasaisilla soilla oli mukava hiihtää kaikessa rauhassa, kun aurinko paistoi. Tuntui kuin vanhat, hopeanharmaat kelot suon laidoilla tervehtisivät hiihtäjiä.
Laavuja ja autiotupa
Iso-Talaksen Talaksensaaressa sijaitsee kämppä. Pieni autiotupa on kunnostettu talkoilla paikallisten toimesta. Kesäaikaan saareen pääsy vaatisi veneen, mutta talvella autiotuvalle voi hiihtää, jos jäätilanne sallii.
Hiihtoretki jatkui metsäsaarekkeiden ja pienten soiden poikki Pikku-Talasjärvelle, jonka rannoille on rakennettu kaksi taukopaikkaa: länsirannalla on laavu ja järven koillispuolella puolikota.
Majoituimme kahdeksi yöksi telttoihin Pikku-Talaksen laavun ympäristöön. Laavu sijaitsee pienessä niemessä, jonka tyvessä on soinen alue – olimme siis lähestulkoon saaressa.
Järvivettä otimme kirveellä tehdystä avannosta. Liiterissä riitti polttopuita, ja nuotion ääressä oli mukava lämmitellä ja laitella ruokaa.
Retken toisena päivänä teimme päiväretken alueen pohjoisosiin. Aluksi poikkesimme Pikku-Talaksen puolikodalla ja sitten suunnistimme metsiköiden ja soiden poikki Patalammen laavulle, jossa pari laavulla yöpynyttä retkeilijää oli vielä aamutoimissa.
Päivä oli pilvinen ja sateli vähän räntää. Erämaista tunnelmaa hieman latistaa aluetta halkova sähkölinja sekä metsäautotie, jonka ylitimme kahteen kertaan. Takaisin Pikku-Talakselle kiersimme toista kautta ja pienen harhailun jälkeen oikea reitti löytyi.
Auringonpaistetta ja lumimyräkkää
Retken viimeisenä aamuna nautimme aamukahvit nuotion ääressä kauniissa auringonpaisteessa. Aamutoimien ja ahkioiden pakkaamisen jälkeen alkoi kuitenkin sataa lunta. Hiihtomatkan aikana pohjoistuuli yltyi kunnon lumimyräkäksi. Maisema muuttui harmaaksi, näkyvyys heikkeni ja jouduimme tarkistamaan suuntaa kompassista.
Avoimilla soilla ei ole tuulensuojaa, mutta onneksi puhuri oli meille myötäinen. Pidimme evästauon metsän suojissa ja matka jatkui myötätuulen siivittämänä.
Talaskankaalla oli rauhallista ja saimme nauttia luonnosta täysin siemauksin. Alueen erämainen luonto ja soiden ja metsien mosaiikki jäivät mieleen.
Erämainen metsä- ja suoalue Kajaanin, Vieremän ja Sonkajärven alueella.
Tuli 1980-luvun lopulla kuuluisaksi metsäsodasta, jossa luonnonsuojelijat vastustivat Metsähallituksen hakkuita.
Perustettu 1994.
12 kilometriä merkittyjä kesäreittejä. Huonokuntoisia pitkospuita on uusittu vuonna 2022, mutta pitkoksien uusiminen on vielä kesken.
Kaksi laavua ja puolikota, joita Metsähallitus ylläpitää.
Iso-Talaksen saaressa pieni autiotupa, jota on kunnostettu paikallisten toimesta.
Kuinka päästä Talaskankaalle?
Sulan maan aikaan Talaskankaalla on käytössä kaksi pysäköintipaikkaa: Jyleikönkangas alueen luoteispuolella ja Talaskankaan parkkipaikka, joka on lähempänä alueen keskustaa. Molemmilta parkkipaikoilta johtavat merkityt kesäreitit Pikku-Talaksen ja Patalammen taukopaikkojen suuntaan.
Talaskankaan erämaisuus korostuu talvella, kun alue on vaikeampi saavuttaa. Pohjoisesta Otanmäen suunnasta Talaskankaalle johtava tie aurataan yleensä vain Ryynäseen saakka, josta on tietä pitkin vielä viiden kilometrin matka Jyleikönkankaan lähtöpaikalle.
Alueen eteläpuolella kulkeva Talaskankaantie aurataan talvisin, mutta Pikku-Talakselle päin menevää Talaksentietä ei välttämättä aurata. Talaskankaantien varressa Honkapirtin lähistöllä on kuitenkin tienhaara, johon yleensä mahtuu muutama auto parkkiin.
Talaskankaan alueella ei ole valmiita talvireittejä. Tasainen alue soveltuu kuitenkin hyvin umpihankihiihtoon, jos retkeilyvarusteet ja -taidot ovat kunnossa.
Koko valtakunta seurasi Talaskankaan metsäsotaa
Talaskankaan suojelulla on mielenkiintoinen historia: 1980-luvun lopulla Talaskangas säästyi suurilta hakkuilta luonnonsuojelijoiden toiminnan ansiosta.
Lähialueiden asukkaille Talaskankaan ja Sopenmäen alueet ovat perinteisiä eränkäyntialueita ja marjametsiä. Talaskankaan metsiä oli hakattu vuosikymmenten saatossa, mutta avohakkuilta alue oli säästynyt osin syrjäisyytensä vuoksi.
1980-luvulla Metsähallitus alkoi suunnitella Talaskankaalle laajoja hakkuita ja rakensi alueelle metsätieverkoston. Paikalliset asukkaat vastustivat hakkuita ja saivat puolelleen mm. taideopiskelijoita ja nuoria luontoliittolaisia. Luonnonsuojelijat alkoivat pitää leirejä ja järjestää erilaista ohjelmaa Talaskankaalla.
Kettinkejä, performansseja ja Talaskangas rap
Kun Talaskankaan hakkuita aloitettiin vuodenvaihteessa 1989, luonnonsuojelijat olivat paikalla hakkuita estämässä. Osa aktivisteista kytki itsensä kettingeillä traktoreihin, toiset kiipesivät kaadettaviin puihin. Poliisi joutui poistamaan aktivisteja paikalta.
– Valtakunnan media seurasi, kun poliisit hiihtivät korpimetsässä aktivistien perässä ja köyttivät kiinnijääneitä ahkioihin, Ylen tapausta muisteleva juttu kiteyttää.
Talaskankaan metsäkiista nousi uutisten pääaiheeksi. Päivälehdissä julkaistiin uutisia ja pilapiirroksia.
Artistit avohakkuita vastaan eli joukko suosittuja muusikoita levytti Talaskangas rapin, joka oli varhaisia suomalaisia rap-levytyksiä. Mukana levyä tekemässä olivat esimerkiksi J. Karjalainen, Ismo Alanko, Tuomari Nurmio, Pelle Miljoona, Hector ja Martti Syrjä.
Talaskangas ja aarniometsät suojeluun
Aktivismilla ja julkisuudella oli kauaskantoiset vaikutukset. Ensimmäiset hakkuut toteutuivat, mutta kesäksi 1989 Talaskangas määrättiin toimenpidekieltoon. Ympäristöministeriö asetti työryhmän valmistelemaan Etelä-Suomen jäljellä olevien luonnonmetsien suojelua.
Talaskankaan luonnonsuojelualue perustettiin 1994 ja työryhmän esityksestä perustettiin myös useita muita vanhojen metsien suojelualueita.
Yli kolmenkymmenen vuoden takaisissa Talaskankaan tapahtumissa voi nähdä monia yhtymäkohtia tämän talven tapahtumiin Aalistunturin alueella. Talaskankaan tapauksessa luonnonsuojelijat voittivat lopulta kiistan. Siitä lähtien ihmisen vaikutus Talaskankaan luontoon on ollut vähäinen, alueella on tehty lähinnä ennallistamistoimia.