Heikki Hent­to­nen sai puhelun Kil­pis­jär­ven jäällä juos­seis­ta so­pu­leis­ta – Siitä al­koi­vat jo 55 vuotta kes­tä­neet myy­rä­tut­ki­muk­set

– Pikkunisäkkäiden tutkimus on muuttunut ja kehittynyt 55 vuoden aikana, sillä kannanvaihtelujen seurannan rinnalle ovat tulleet lois-, tauti- ja lajitutkimus, Henttonen kertoo.

Jyrsijät olivat tärkeässä roolissa jo heti sotien jälkeen 1946, jolloin Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä museossa työskennellyt Olavi Kalela käynnisti alueella myyrätutkimukset.

Kalelan aloitteesta yliopisto teki päätöksen aseman perustamisesta Kilpisjärvelle ja virallisesti toiminta käynnistyi 60 vuotta sitten syksyllä 1964.

Henttonen tunsi Kalelan ja myyrätutkija Asko ”Kieku” Kaikusalon, jonka tutkimusapulaisena hän aloitti työt toukokuussa 1970. Henttoselle myönnettiin kesäkuussa erittäin arvostettu Amerikan nisäkästieteellisen seuran kunniajäsenyys.

– Harrastin myyriä jo koulupoikana ja olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi Norssista kun lauantai-iltana Kieku soitti ja kertoi, että sopuleita juoksee Kilpisjärven jäällä, joten nyt äkkiä tänne.

Lähtö oli vauhdikas ja linja-automatka Kemistä Muonion kautta Enontekiölle lumien sulamisen vuoksi haastava.

Tulva onnistui katkaisemaan tien viikoksi vain päivä Henttosen saapumisen jälkeen, mutta sopuleiden vaellusta hän pääsi seuraamaan.

Kesätyö venyi pitkälle syksyyn, sillä jyrsijöiden kärkijoukot painoivat Rovaniemelle ja Sallaan. Henttonen seurasi perässä mopolla keräten liiskaantuneita näytteitä.

– Olen työskennellyt Kilpisjärvellä joka vuosi 55 vuoden ajan, joten tunnen melko hyvin Saanan rinteessä olevan myyränkolot, hän nauraa.

Aseman merkittävyyttä ilmentävät hänen mukaansa erilaisilla menetelmillä mitatut pitkät aikasarjat luonnonilmiöistä. Muutoksien tutkimiseksi ja johtopäätösten tekemiseksi on oltava tarpeeksi vertailuaineistoa.

Helsingin yliopiston asemavastaava Hannu Autto kertoo kunnioittavansa alan pioneereja, joilla oli tarpeeksi pitkäjänteisyyttä aloittaa tutkimukset alkeellisissa olosuhteissa Kilpisjärven rannalla.

Ensimmäinen tutkijoiden käyttämä rakennus oli 1970-luvulla palanut Hiirimökki.

– Sähköjä ei ollut koko kylässä ja tie oli huono, mutta ensimmäisenä vuonna rakennettiin Eurola ja sauna.

Nykyään iso osa suomalaisista biologeista suorittaa pakolliset kenttäkurssinsa Kilpisjärvellä. Työpäiviä asemalla kertyy vuodessa noin 7 000.

– Meillä on työskentely- ja majoitustilojen lisäksi hyvin varusteltu kenttälaboratorio, joten olemme tutkijoille kädet ja silmät, koska pystymme toteuttamaan kenttätyön paikallisesti.

Autton mukaan arktisen alueen tutkimuksen verkosto on kasvanut viime vuosina ja kasvu näkyy yhteydenotoissa. Asemalla mitatut pitkät aikasarjat ja aineistot houkuttelevat myös lisää tutkimusta.

Kurssikausi yliopiston pohjoisimmalla kampuksella päättyi syyskuun alkupuolella.

Viikonlopun juhlallisuuksien jälkeen käynnistyvät talvikauden työpajat ja seminaarit. Asema työllistää kuusi henkilöä ympäri vuoden, mutta kesällä työntekijöitä tarvitaan enemmän.

Käyttäjät ovat Autton mukaan löytäneet vuosi sitten julkaistut neljä digitaalista tiedepolkua, joissa on tarjolla monitieteellistä sisältöä esimerkiksi geologiasta ja järviekosysteemistä.

Saanan, Saanajärven, Tsahkaljärven ja Salmivaaran aineistot pystyy lataamaan kännykkäänsä netistä.

Asemalla juhlittiin 60 toimintavuotta lauantaina 21. syyskuuta, jolloin luentojen, työpajojen ja aseman esittelyn lisäksi ohjelmassa oli Enontekiön koululaisten ympäristötaideteoksen paljastus.