Ympärillä on paljon metsää ja muutamia avohakkuualueita. Viereisen lammen pintaa rikkovat vesipisarat.
Vapaaehtoinen luontokartoittaja Heidi Niemi on kartoitusreissulla Sallassa, lähellä Naruskan kylää.
Harrastus alkoi kesällä 2021. Silloin Niemi perehtyi toimintaan Länsi-Lapin metsissä.
Nyt hän aikoo olla reissun päällä kolmisen viikkoa.
– Tämä on melkoista intohimoa lajiin, Niemi kertoo.
Vanhan metsän indikaattoreita ja uhanalaisia lajeja
Luontokartoitusta tehdään pääasiassa julkisomisteisissa sekä seurakuntien ja metsäyhtiöiden omistamissa metsissä.
Siihen kuuluu metsärakenteen havainnointia ja lajikartoitusta.
– Katson, onko metsä kehittynyt luontaisesti, ovatko kaikki puusukupolvet nähtävissä, onko metsässä lahopuujatkumoa ja löytyykö hakkuukantoja, Niemi kertoo.
Hänen mukaansa lajeista etsitään vanhan metsän indikaattorilajeja.
– Lisäksi yritän löytää uhanalaisia lajeja, joita on tarve suojella.
Sekä metsätyypin että sen lajiston kartoittaminen ovat Niemen mukaan yhtä olennaisia kartoituksen osia.
Uhanalaisuus ei koske ainoastaan lajeja vaan myös metsätyyppejä.
– Löysin yhtenä päivänä metsäkosteikon, jossa oli tyypillisiä korpilajeja, kuten tähtitalvikkia ja korpisammalia. Havaintojen perusteella voisi olettaa, että kyseessä on korpi, Niemi arvelee.
Niemen mukaan luonnontilaiset korvet ovat uhanalaisia.
– Meidän pitää suojella erilaisia metsätyyppejä, koska jokaisessa on omat lajinsa.
Huolellisuutta vaativaa työtä
Heidi Niemi päätyi tämänkesäiseen kartoituskohteeseen Metsäliikkeen listaamien kohteiden perusteella.
Metsäliikkeessä on mukana kolme ympäristöjärjestöä: Greenpeace, Elokapina ja Luontoliitto.
Niemi kartoittaa nyt erilaisia leimikoita eli suunniteltuja hakkuualueita.
Keskeinen osa luontokartoittamista on löytöjen raportointi. Niemi raportoi kartoitustuloksistaan Greenpeacelle. Lajilöydöt merkitään gps:ään ja metsistä täytyy ottaa kuvia.
– Silloin metsän rakenteen arviointi ei jää pelkästään vapaaehtoisen vastuulle.
Lajien paikkamerkinnät tulee hoitaa huolellisesti, jotta havaintoja voidaan käydä tarkistamassa.
Niemen mukaan vapaaehtoisesta luontokartoittamisesta kiinnostuneen kannattaa ottaa yhteyttä Luontoliittoon.
– Kannattaa lähteä kokeneempien mukaan harjoittelemaan ja käydä vapaaehtoisille suunnattuja koulutuksia.
Hän muistuttaa, ettei aloittelijana voi tunnistaa heti kaikkia lajeja. Siksi asiantuntijoiden ja konkareiden apu on tärkeää.
– Olen vielä aloittelija, mutta tekemällä oppii.
Luonto sanelee ehdot
Ennen kartoitusharrastusta Niemi oli jo pitkään halunnut tehdä jotain konkreettista luonnonsuojelun eteen.
Luontoaktivismi vie hänen vapaa-ajastaan suurimman osan. Niemi on mukana myös esimerkiksi Elokapina Oulun toiminnassa. Hänellä luontokartoittamisen taustalla on huoli luonnonmetsistä.
Niemeä ihmetyttävät luonnonmetsien hakkuut, koska hänen mukaansa kyse on pienistä alueista.
– Suuressa kuvassa niiden suojelulla ei ole taloudellista merkitystä.
Hän haluaisi luontokeskustelun kehittyvän avoimeen ja suojelumyönteiseen suuntaan.
Niemen mielestä luonnonsuojelua ei voi raamittaa talouden reunaehdoilla.
– Sen ulkopuolella on todellisuus, jossa lainoja ei enää lopulta myönnetä. Meidän on sopeuduttava luonnontalouteen.
Vapaaehtoisten tekemää luontokartoitusta ja alueiden suojeluehdotuksia on myös kritisoitu.
– Täytyy sanoa, että ihmettelen itse samaa. Miten tähän tilanteeseen on päädytty?
Niemen mielestä kyse on viime kädessä myös Suomen antamista sitoumuksista suojella vanhat metsät ja tietty pinta-alamäärä.
– Jos tietoa ei esimerkiksi metsähallitukselta heltiä, niin miten muuten suojeluun tarvittava tieto tuotetaan, kun tällaiseen ei ole julkisia määrärahoja myönnetty?
Luonnonsuojelusta ammatti
Niemi opiskelee tällä hetkellä Oulun yliopistossa biologiaa ja haluaisi toimia työurallaan vielä luonnonsuojelun parissa.
Hän työskenteli pitkään lähihoitajana ja on tehnyt myös biologian opettajan sijaisuuksia.
Kaupungissa asuva Niemi haaveilee maalle muutosta jossain vaiheessa elämää.
– Siellä voisi harjoittaa pientä omavaraisuutta ja pitää vaikka paria lammasta.
Metsän hiljaisuus tarjoaa tulevaisuuden pohdinnalle rauhaa.
– Katson, mitä elämä tarjoaa. Yleensä joitakin ovia aukeaa ja oivalluksia tapahtuu.
Luontoliiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta kertoo, että vapaaehtoisilla luontokartoittajilla on tärkeä rooli metsien säilymisen kannalta.
– Luontoliiton metsäryhmä tekee kartoituksia, joiden perusteella voi tehdä suojeluesityksiä metsistä.
Ryhmässä on mukana vapaaehtoisia.
Metsäryhmä kouluttaa vapaaehtoisia kartoittajia muutaman kerran vuodessa järjestettävillä kursseilla.
Säynevirran mukaan vuosittain koulutetaan useita kymmeniä henkilöitä.
– He pystyvät tunnistamaan indikaattorilajeja, joista voidaan päätellä metsän olevan suojelemisen arvoinen.
Kiinnostus luontoa ja ympäristöä kohtaan riittää mukaan lähtemiseksi.
Kartoitusta opetellaan aina kokeneempien kanssa yhdessä.
Säynevirran mukaan olisi toivottavaa, että luontokartoitusta tehtäisiin enemmän myös valtion toimesta, ettei se kaatuisi vain vapaaehtoisten harteille.
Metsähallituksen luontopalvelujen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Anna Tammilehdon mukaan vapaaehtoista luontokartoitusta järjestävien toimijoiden kanssa tehdään jonkin verran yhteistyötä.
– Näen, että yhteistyö on kannatettavaa.
Luontotyyppien osalta ei ole olemassa kaikille avointa järjestelmää, johon luontotyyppitietoa voisi tallentaa.
Tammilehto toivoo, että sellainen saataisiin tulevaisuudessa käyttöön.
– Kaikki tieto on yleensä tervetullutta, vaikka tietenkin se täytyy pystyä validoimaan.
Tammilehdon mukaan on hyödyllistä saada tietoa myös muiden kuin Metsähallituksen luontopalvelujen tekemistä kartoituksista.
– Tiedon hyödynnettävyyden vuoksi olisi tärkeää, että tieto olisi helposti löydettävissä ja käytettävissä, mieluiten sähköisesti paikkatietomuodossa.