Reitti-ilmoitus jäi tekemättä, koska perinteistä vihkoa ei enää löytynyt. Sami Kaikkonen oli lähdössä tammikuun alussa usean päivän vaellukselle Urho Kekkosen kansallispuistoon, ja olisi aiempaan tapaansa jättänyt reittisuunnitelmansa Suomen Latu Kiilopään vastaanottoon.
Vihkoon hän olisi kirjoittanut tarkan kuvauksen reitistään, suunnitellusta aikataulusta ja yhteystietonsa. Vastaanotosta Kaikkoselle kuitenkin kerrottiin, että vihko oli poistettu tietosuojasyistä.
Täysin ilmoittamatta Kaikkonen ei maastoon lähtenyt: Reittisuunnitelmasta oli tieto kotiväellä, ja lisäksi hänellä on tapana ilmoittaa vaelluksistaan kavereiden Whatsapp-ryhmässä.
– Se vihko on kuitenkin ollut viimeinen takaportti, jos kukaan muu ei ala kyselemään.
Osa lähtee kotimatkalle kertomatta palanneensa tunturista
Kiilopään hotellipäällikkö Anne Tuovila vahvistaa, että yleisesti esillä ollut vihko on poistettu vastaanotosta. Ensisijaiseksi syyksi Tuovila kertoo koventuneen henkilötietosuojan: Hotelli ei saa välittää asiakkaiden tietoja eteenpäin ulkopuolisille.
Toiseksi syyksi hän kertoo sen, että hotellin henkilökunta ei voi vastata vihkon seurannasta eli siitä, missä ilmoituksen tehneet retkeilijät menevät. Tuovilan mukaan suunnitelman jättänyt henkilö on voinut esimerkiksi lähteä kotimatkalle ilmoittamatta vastaanottoon, että on tullut pois maastosta.
Tuovilan mukaan periaate onkin, että jokainen kulkija vastaa itse omista liikkeistään. Lisäksi hänen mielestään reitti-ilmoitusten vastaanoton ja seurannan pitäisi olla viranomaisten tarjoama palvelu.
Kiilopäällä asiakas voi kuitenkin edelleen jättää reitti-ilmoituksen vastaanottoon. Ilmoitus ei kuitenkaan ole yleisesti kaikkien luettavissa, vaan ainoastaan viranomaisten käytössä tarvittaessa.
Todella harva jättää ilmoituksen luontokeskukseen
Hotellien lisäksi Metsähallituksen luontokeskukset ovat perinteinen reitti-ilmoitusten jättöpaikka. Lapin luontokeskuksiin ilmoituksia tehdään kuitenkin huomattavan vähän kansallispuistojen kävijämääriin nähden. Tunturi-Lapin asiakaspalvelupäällikkö Timo Karinen kertoo, että vuosittainen ilmoitusten määrä on luokkaa 10–20 per luontokeskus.
– Aika harva sitä tekee. Tosin se ei ole meidän erityisesti mainostama palvelu, Karinen sanoo.
Hän arvelee, että suurin osa erämaavaeltajista jättää reittisuunnitelmansa ensisijaisesti omille läheisilleen. Sen lisäksi erilaiset harrastajien Whatsapp-ryhmät ovat yleistyneet.
– Esimerkiksi täällä Ylläksen alueella on laskuporukoita, mihin ilmoitetaan, että nyt menen tuonne ja tuonne, ja nyt tulin takaisin. Se kuuluu kulttuuriin.
Ilmoitus saattaa jäädä tekemättä myös siksi, että retkeilijät luottavat siihen, että älypuhelin toimii nykyään tunturissakin. Karisen mukaan todellisuus on kuitenkin se, että Lapin tuntureilla analogiset välineet ovat edelleen välttämättömät. Se tarkoittaa paitsi kompassia ja karttaa, myös reitti-ilmoituksen tekemistä vähintään omille läheisille.
Reitti-ilmoituksista on hyötyä tositilanteessa
Myös Lapin poliisissa reitti-ilmoituksia pidetään edelleen tärkeinä. Vanhempi konstaapeli Risto Mertala muistuttaa, että sen lisäksi että hyvä reittisuunnitelma auttaa etsijöitä hätätilanteessa, se auttaa myös vaeltajaa valmistautumaan retkeen: Kun pitää miettiä reitti ja realistinen aikataulu, matkan varrella tulee vähemmän yllätyksiä.
Kadonneen etsinnän pääkouluttajana poliisissa toimivan Mertalan mukaan reitti-ilmoituksia on hyödynnetty myös tositilanteissa. Hän mainitsee esimerkiksi tapauksen Urho Kekkosen kansallispuistossa, jossa vaeltaja oli jättänyt suunnitelmansa luontokeskuksen henkilöstölle.
– He pystyivät kertomaan myös alueen varaustupia käyttävien yhteystiedot, ja keitä oli liikkunut samaan aikaan samoilla alueella.
Murtolan mukaan vaeltajaan saatiin yhteys muiden alueella liikkuvien avulla. Selvisi että matka oli pitkittynyt säiden vuoksi, ja vaeltajan puhelimesta oli loppunut akku.
Vieraskirjaan muutakin kuin retkifiiliksiä
Reitti-ilmoitusten lisäksi vieraskirjat ovat tärkeä turvallisuusväline. Mertalan mukaan kadonnutta etsittäessä viranomaiset tutkivat myös alueen vieraskirjat.
Kirjoitusten perusteella etsinnät on voitu keskittää tietylle alueelle, tai sitten vieraskirjasta on löytynyt tieto, siitä, että vaeltaja on kunnossa, mutta matkanteko on viivästynyt.
Mertala painottaakin, että pelkkä vieraskirjamerkintä ei riitä, jos siitä ei saa selville kuka sen on kirjoittanut. Selvä käsiala ja riittävän selkeä nimikirjoitus ovat siis tärkeitä.
Myös Sami Kaikkonen pitää vieraskirjamerkintöjä suuressa arvossa, varsinkin jos vaeltaja liikkuu yksin.
Hän on huomannut, että vieraskirjamerkinnöissä on kahta tyylisuuntaa: Osa kuvailee tarkkaan vaelluksen etenemistä, olosuhteita ja mihin matka jatkuu, osa kirjoittaa päivityksiä sen hetken fiiliksistä.
–Näkee myös heitä, jotka käyvät tuvan pihassa ja jatkavat matkaa merkkaamatta mitään.
Yhdessä asiassa vihko voittaa sähköiset kanavat
Voisiko paperisten reitti-ilmoitusvihkojen tilalle luoda sovelluksen, johon vaeltaja kirjaisi suunnitelmansa mistä tahansa tietoverkkojen ääreltä? Sekä Metsähallituksen Karinen että Sami Kaikkonen pitävät ajatusta sähköisestä reitti-ilmoituksesta mielekkäänä, mutta esimerkiksi Karinen miettii löytyisikö sille lopulta käyttäjiä, kun varsinaisen reitti-ilmoituksen tekijöitä on ennestäänkin vähän.
Kaikkonen nostaa esille yhden seikan, jossa perinteinen vihko on parempi kuin mikään sähköinen applikaatio: Vihkosta voi tarkistaa, onko samalla reitillä muita kulkijoita. Talvella tieto auttaa seurailemaan toisten tekemiä latuja.
– Kekkospuistossa ei ole merkattuja reittejä tai tehtyjä uria. Silloin kun ei ole hankikantoa, on kullan arvoinen tieto, että mihin porukkaa on mennyt, ja mihin he aikovat.
Tekstiviesti voi toimia, vaikka muuten ei saa yhteyttä
Ilmoita vaellusreitistäsi ja aikataulusta vähintään läheisillesi, mahdollisesti kavereille ja esimerkiksi luontokeskukseen tai majoituspaikkaan.
Jos liikut alueella, jossa matkapuhelin toimii, kannattaa matkan etenemisestä lähettää säännöllinen päivitysviesti läheisille.
Tee myös selkeitä vieraskirjamerkintöjä matkan varrelta: Mihin jatkat matkaa ja milloin. Kirjoita myös oma nimesi ymmärrettävällä tavalla.
Muista ilmoittaa myös, kun olet päässyt perille.
Jos et saa yhteyttä puhelimella tai Whatsappilla, kokeile tekstiviestiä. Perinteinen SMS-viesti voi mennä läpi, vaikka yhteyttä ei muuten saada.
Muita yhteydenpidossa hyödyllisiä laitteita ovat esimerkiksi varavirtalähde puhelimen lataukseen sekä satelliittiviestin, jolla voi lähettää ja vastaanottaa viestejä esimerkiksi läheisiltä, tai lähettää hätäviestin.
Jos olet huolissasi vaellukselle lähteneestä omaisestasi, johon ei saa suunnitellusti yhteyttä, ei kynnystä ilmoittaa poliisille tarvitse pitää korkeana. Poliisi arvioi saamiensa tietojen perusteella, onko syytä aloittaa etsinnät, vai odotetaanko vielä.
