Hai­luo­toon avautuu uusi museo, jolla ei ole seiniä – Luon­non­tai­teen museo kasvaa yhdellä teok­sel­la vuo­des­sa

Nimestä huolimatta kysymyksessä ei ole Anni Rapinojan museo, vastaava tuottaja Sanna Vainio kertoo.

– Erityistä on Annin suhde luontoon, miten hän tekee taidetta käsikkäin luonnon kanssa.

Luonnontaiteen museon taustalla on yhdistys, jonka hallituksen jäseniä ovat tällä hetkellä kirjailija Sanna Vainion lisäksi kirjailija Liisa Louhela, tietokirjailija Anne-Maria Haapala, tekstiilitaiteilija, sivistysjohtaja Kaija Sipilä, äänisuunnittelija Esa Mattila ja kuvataiteilija, opettaja Asko Heikura.

Vuodesta 2019 saakka kehitellyn Luonnontaiteen museon kokoelma kertyy kotimaisten ja kansainvälisten taiteilijoiden teoksista, joissa taide puhuu luonnon puolesta, luonnon ehdoilla.

– Meillä on ajatus, että kun teokset nousevat, ne elävät luonnon armoilla. Niiden elinkaari on se, minkä materiaali suo. Hiljalleen ne häviävät.

Kokoelma karttuu prosessimaisesti, hitaasti, yhdellä teoksella vuosittain.

– Haluamme tuoda esiin, että Hailuoto on taiteilijoiden saari, Vainio painottaa.

– Museo on syntynyt rakkaudesta Hailuodon luontoon ja taiteeseen.

Uuden museon lanseeraus ja avajaistapahtuma järjestetään Hailuodossa viikonloppuna 13.–14. kesäkuuta. Silloin Anni Rapinojan ateljeessa avautuu näyttely Luonto jää, jossa on sekä vanhoja että aivan uusia teoksia.

Rapinoja on maininnut työtovereikseen metsän eläimet, jänikset, hirvet ja kasvit.

Uudessa näyttelyssä työtoveruus juolukanlehtien ja papanoiden kanssa syvenee assistentin hommiksi hevonhierakalle, hanhenpajulle ja osmankäämille.

– Luonto on ollut minulla työtoverina 1990-luvulta asti. Taiteilijana olen kerännyt materiaalia luonnosta ja tehnyt teoksia luonnon kanssa. Yritän kauniisti ja varovaisesti lainata luonnolta, Rapinoja selittää.

Ensimmäisessä huoneessa on esillä teos Luonnon garderobi. Siinä työtovereiden joukko on mittava: juolukan ja puolukan lehdet, pajunkissat, pajunsiemenet, tupasvilla, naava, lepän kävyt, järviruoko, ampiaispesät.

– En koe, että minä vain otan, vaan haluan tarjota jotakin myös luonnolle.

Katso kuvia klikkaamalla, millaisia taiteilija Anni Rapinojan luonnon työtoverit ovat.

Kattolampun sijasta pään yläpuolella ateljeessa riippuu kattokruunun muotoinen teos sarjasta Luonnonvalot. Sen vitjoihin on pujotettu jäniksen ja hirven lahjoittamia papanoita.

Luonnonvalot-sarjan teoksia oli esillä myös Mäntän kesänäyttelyssä 2024. Silloin niiden alle saattoi levittää patjan ja paikalla järjestettiin rentouttavia joogahetkiä.

Rapinoja kiinnittää huomion seinällä olevaan pienempään teokseensa Kissojen kevät. Hän muistelee kippurahäntäisen teoksen olevan vuodelta 1998.

– Teoksessa olivat apuna pajunkissat. Muoto on oikeista kissoista. Siinä on kissojen hännät keväällä.

Siirtymä ateljeen ensimmäisestä huoneesta toiseen on merkittävä. Samalla tapahtuu taiteilijan ajattelussa heilahdus työtoverista luonnon assistentiksi.

Muutos konkretisoituu merileväpallukoista tehdyn liaanimaisen teoksen avulla.

Rapinojan teokselle antama nimi onkin Meren helmien johdatuksella työtoverista taiteilijaksi.

– Tässä huoneessa kaikki teokset ovat itse tehneet itsensä. Ne ovat luonnon teoksia. Minä vaan autan sitä, Rapinoja kertoo.

– Se on pikkuhiljaa lähtenyt liukumaan niin, että luonto ottaa koko ajan hallitsevampaa asemaa. Minä järjestelen asiat sillä tavalla esille ja näkyviin, että ne muuttuvat teoksiksi. Koen, että minä olen assistentti.

Rapinoja itse kuvaa tekemistään niin, että se on kulkemista, katselemista, tutkimista, kuuntelemista, keräämistä, kuvaamista, kuivattamista, prässäämistä, muodon etsimistä ja löytämistä.

Huoneessa on herkkiä teoksia, jotka pelkkä ilmavirta voi saada liikkeelle. Siksi näyttelyyn otetaan vain kahdeksan kävijää kerrallaan.

Hanhenpajun höytyvistä tehdyt pallot ovat niin kevyitä, ettei niiden paino tunnu kädenpohjassa lainkaan.

– Tervetuloa koskettelemaan taidetta, joka ei tunnu missään, Rapinoja naurahtaa.

Tumma työ kakkoshuoneen seinällä on nimeltään Hylkeitä Marjaniemestä. Siihen Rapinoja on useiden vuosien ajan kerännyt meressä lilluneita hyljevainajia. Taiteilijaksi on merkitty meri ja hylkeet.

– Luonto tekee nämä. En minä. Minä olen puhdistanut ne hiekasta, käsitellyt nahkaöljyllä ja osittain kenkälankilla ja antanut kuivua loppuun saakka.

Rapinojan mielestä ihmisten luontosuhteessa äärilaidat ovat kolmessakymmenessä vuodessa selvästi jyrkentyneet. Luonnon ymmärtäminen ja tieteellinen tietämys on lisääntynyt, mutta samalla on myös jyrkkä puoli.

– Onko se siitä johtuen, että minä olen menossa syvemmälle ja syvemmälle siihen, että haluan kertoa luonnon herkkyydestä ja sen ymmärtämisestä. Ei ihmisen hyödyn kannalta, vaan kaikkien kannalta. Unohdamme, että olemme olemassa luonnon ehdoilla, eikä luonto meidän ehdoillamme.

Luonnontaiteen museo ei rajaudu näyttelytiloihin, vaan museo on periaatteessa koko saari, tuottaja Sanna Vainio kertoo.

Hän on se, joka käy maankäytöstä neuvotteluja, jos on tarpeen.

– Jokaisen taideteoksen osalta määritellään paikka, mikä juuri sille teokselle sopii, mitä on toiveissa. Sitten teen tuottajana parhaani, että se saadaan sinne sijoitettua.

Millainen on Luonnontaiteen museon pidempi visio? Voiko museosta kehittyä luontomatkailijoita ja taideturisteja kiinnostava vierailukohde?

Tavoitteena ei Vainion mukaan ole houkutella massoja.

– Ei, suosimme ekologista patikointia. Teosten sijoituspaikat tulevat olemaan sellaisia, ettei sinne autolla helposti ajella. Ajatus on se, että ollaan luonnossa.

Yhden inspiraation kipinän Luonnontaiteen museolle antoi Italiassa sijaitseva suosittu luonnonpuisto Arte Sella, mistä löytyy patikointireittien varrelta valtavia ympäristötaiteen teoksia.

Vainion mukaan tärkeää ei ole pelkästään taide vaan myös luonnonsuojelu.

– Visiomme on, että Hailuodossa on pysyviä luonnontaiteen teoksia ympäri saarta ja yhdistyksellämme on omistuksessa myös suojeltua metsää. Luonnonsuojelukokonaisuuksia, jotka ovat osa kokoelmaa.

Ekologi Lauralotta Muurinen tekee Nessling-säätiön tuella kartoitusta Hailuodon luonnontilaisista metsistä sekä historiallisesti tai maisemallisesti arvokkaista puuryhmistä.

– Raportin valmistuttua olemme paljon viisaampia, onko meillä keinoja suojella Hailuodon luontoa. Se voi olla myös jotain hyvin pientä, esimerkiksi yksittäisiä tarrimäntyjä, ainutlaatuisia puuryhmiä.

Koneen säätiö puolestaan myönsi ArtAR Luonnontaiteen museo ry:lle 38 500 euron apurahan, johon sisältyy myös Hailuoto Karlö 27 -teoskokonaisuus. Ulla Taipaleen kuratoiman hankkeen teokset hakevat vastauksia siihen, millä tavoin pengertien avaaminen Hailuotoon muuttaa saaren luonnon monimuotoisuutta ja vaikuttaa yhteisöllisyyteen.

Hankkeen ensimmäinen taiteilija on Lotta Petronella, joka tulee Hailuotoon tekemään performanssin 27. syyskuuta. Hankkeen ensimmäinen pysyvä taideteos valmistuu vuonna 2027.

Hailuotoon tulee loppukesästä teos myös hailuotolais-helsinkiläiseltä taiteilijalta Inka Niemiseltä. Hänet on valittu mukaan Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan laajuiseen Northern Landscape -ympäristötaidenäyttelyn ohjelmaan. Sen toteuttavat Northern Air -residenssitoimijat ja sitä koordinoi Iin kunta.

Luonnontaiteen museo on osa Oulu 2026 -kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa.