– Sellainen pyörä on paras, jolla on kiva ajaa, ja jolla pääsee paikasta toiseen. Kunhan se kulkee eteenpäin, ja jarru toimii, aloittaa Pekka Tahkola. Monipuolisena pyöräilijänä tunnettu Tahkola on työskennellyt uransa varrella pyöräilyn edistämisen parissa Oulussa.
Tahkolan mukaan yleisesti polkupyörät voi jakaa moniin eri ryhmiin, mutta selkeä jaottelu voisi olla citypyörät, hybridipyörät, cyclocrosspyörät ja gravelpyörät. Paljon muitakin kategorioita tosin on, kuten maantie- ja erilaiset maastopyörät.
Citypyörä on ehkä kaikkein rennoimman oloinen vaihtoehto. Siinä on pysty ajoasento, ja polkijalle tulee hieman mummopyörämäinen fiilis. Se on hyvä melko lyhyille matkoille, eli sillä on kiva ajella kauppaan, terassille tai jäätelölle ja viedä lapsi päiväkotiin.
– Usein se on myös edullinen, eli ei niin helposti kuumota jättää sitä terassin viereen kaupungilla.
Monet citypyörät ovat retropyöriä tai jäljittelevät sellaista. Myös sana tyylikäs tulee varmasti monelle mieleen citypyörästä. Malliesimerkki voisi olla Jopo.
Hybridipyörä taas on tarkoitettu hieman pidemmille matkoille kuin citypyörä. Se menee ehkä edelleen ”peruspyörän” kategoriaan mutta on virtaviivaisempi kuin citypyörä. Usein siinä on valmiina lokasuojat, vaihteet ja tarakka, tai ne voi ainakin lisätä siihen.
– Cyclocrosspyörä sen sijaan on näistä vaihtoehdoista kaikkein kisakirein, ja sillä pääsee lujaa, Tahkola sanoo.
Ensinnäkin pyörällä voi osallistua cyclocrosskisaan, jota varten se on tarkoitettukin. Kisailussa on tärkeää, että pyörä on kevyt. Toisaalta cyclocross sopii myös tavalliseen ajeluun. Jos haluaa todella tehokasta työmatkapyöräilyä, niin cyclocrossilla saattaa säästää varsinkin pidemmillä matkoilla melko lailla aikaa.
Tämän hetken suosittu ja kysytty uutuus on gravelpyörä. Pekka Tahkola kuvailisi sitä eniten seikkailupyöräksi.
Siihen mahtuu leveämpi rengas kuin cyclocrossiin, joten sillä pärjää kivasti vähän epätasaisemmallakin alustalla, kuten hiekkatiellä.
Ajoasento myös on hieman rennompi. Eli jos haluaa ajaa tuhatta ja sataa työmatkansa, gravelilla se onnistuu, mutta pyörä on silti hieman monipuolisempi kuin cyclocross.
Gravelpyörä on kaikenikäisille ja -kuntoisille sopiva pyörä, jossa on kevyt alumiinirunko ja ikuinen runkotakuu.
Yksi gravelpyörän hyvä ominaisuus on se, että sitä voi varustaa aika paljon. Siinä on usein kiinnikkeitä, joihin voi laittaa tavaratelineet, eli voi pakata tavaroita mukaan ja lähteä pidemmällekin reissulle.
– Suomessa on 400 000 kilometriä metsäteitä, sorateitä ja muita pikkuteitä, joilla kruisailla. Se on mukavaa.
Kaikkia näitä pyöriä saa myös sähköavusteisina tarvittaessa.
Tahkola lisää, että liikaa ei kannata jumittua miettimään, mikä pyörä sopii mihinkin tarkoitukseen. Kyllä cyclocrossilla voi mennä terassille tai citypyörällä ajella mökille, jos haluaa. Itse hän ajelee 70 vuotta vanhalla mummopyörällä, joka on laadukas aarre.
– Siinä 1930–50-lukujen tietämillä tehtiin aina laatua, Tahkola sanoo.
Jos omistat mummiskan, pidä siitä hyvää huolta: öljyä kettingit välillä. Ja jos pyörää pitää korjata, kannattaa pyytää liikkeestä oikeita varaosia eikä korvata osia uustuotannolla.
Lisäksi Tahkola haluaisi nähdä liikenteessä enemmän tavarapyöriä. Niissä on yleensä edessä tietynlainen kuormatila.
– Ne ovat todella käteviä, ja varsinkin sähköavustettuina ne käyvät jopa autonkorvikkeeksi tai kakkosauton korvikkeeksi. Niihin voi saada vaikka kahdeksan lasta kyytiin, jos haluaa, Tahkola sanoo.
Tavarapyörällä pystyy myös helposti kuskaamaan pyykkikoneen tai vaikkapa sohvan.
– Itse olen kuskannut tavarapyörällä 300 kilon muuttokuormaa ja myös sellaisen sohvan, joka ei olisi mitenkään mahtunut autoon ilman erillistä peräkärryä, Tahkola sanoo.