Raahen Pitkänkarin metsässä punkee maasta erikoisennäköisiä sieniä – niin erikoisia, että oli pakko soittaa asiantuntijalle ja kysyä tarkemmin mitä nämä suut ammollaan nousevat tyypit oikein ovat. Ja niitä on paljon.
Vinkin antanut mökkiläinen uumoili hytymaljakasesiintymän olevan yksi Suomen suurimmista, ellei peräti suurin.
Vinkin perusteella toimittaja ja kuvaaja suunnistivat kohti annettua osoitetta. Hetken haahuilun jälkeen löytyi ensimmäinen hytymaljakas. Kun yhden oli löytänyt, alkoi helposti löytyä lisää. Kuusten juurien vaiheilta niitä oli osa vasta nousemassa näkyviin, osa oli jo hyvinkin 6–7 sentin levyisiä halkaisijaltaan.
Erikoisen näköisiä sieniä kerta kaikkiaan. Hytymaljakas muistuttaa etäisesti vähän pyöreitä mustikkapiirakoita, ruskea röpelöinen reunus ja tumma, hyytelömäinen keskus.
Soitto Tampereen Sieniseuran puheenjohtaja Lasse Kososelle vahvistaa esiintymän ainutlaatuisuuden.
– Hytymaljakas on suojelunarvoinen laji. Henkilökohtaisesti säästäisin sen paikan. Olen ilman muuta paikan suojelun kannalla ja teettäisin siellä vaikka luontoselvityksen, Kosonen sanoo.
Hytymaljakasta on pidetty harvinaisena sienenä viime aikoihin asti, eikä se aivan perusteeton luonnehdinta ole. Havaintojen määrä on lisääntynyt, kun ihmiset ovat alkaneet kiinnittää sieneen huomiota.
Kosonen asuu itse Pirkanmaalla, jossa hän tietää parikymmentä hytymaljakasesiintymää.
– Hytymaljakasta kasvaa Kuusamoon asti. Jossain vaiheessa sieni oli uhanalaisten listalla. Sääksmäen Rapolanharjulla olen yhdestä paikasta laskenut 600 yksilöä, siellä on vanha esiintymispaikka, josta ensimmäiset havainnot ovat jo 1910-luvulta.
Kun hytymaljakkaan historiaa kelataan taaksepäin, tullaan 1800-luvulle. Ruotsissa vaikutti sienitieteen isänä pidetty Elias Fries, joka nimesi hytymaljakkaan pommisieneksi.
– Friesin muistiinpanoista löytyy merkintä, miten lapset tykkäsivät heitellä näillä sienillä toisiaan. Sienen sisältöhän on hyytelöä, se hajoaa.
Sellainenkin kummallisuus on tapahtunut, että hytymaljakkaita on kaupiteltu Kuopiossa korvasieninä. Etäistä samankaltaisuutta hytymaljakkaalla on korvasienen kanssa vain ruskeissa, röpelöisissä ”reunoissa”, mutta muuten se ei muistuta ulkonäöltään oikein mitään muuta sientä.
Hytymaljakas ei ole syötävä sieni, pikemminkin juotava, koska suurin osa sienestä on hyvin vesipitoista hyytelömassaa. Myrkyllinenkään sieni ei toisaalta ole.
– Hyytelömassa ilmeisesti auttaa sientä säilymään kuivien kausien yli. Myöhemmin kesäkuussa sieni latistuu aivan lätyksi ja silloin sen vesivarasto on hävinnyt.
Sienen elinkaari on lyhyt, mutta toisaalta ensimmäiset saattavat ilmestyä maan alta jo joulun lähellä.
Kosonen toteaa hytymaljakkaan olevan lahottaja, mutta ei samalla tavalla kuin käävät. Se lahottaa hiljalleen maaperän kariketta.
– Hytymaljakas on ainoa lajiaan ja ihan oman sukunsa laji. Maljasieniä eli maljakkaita on paljon, mutta niissä ei ole samaa hyytelömäistä massaa.