Alma Aikio, Ante Autio, Joonas Junttila ja Inga-Maria Yli-Tepsa ovat valmiina lähtöön – tosin hetkeä ennen starttia he tahtovat vielä tietää, kisataanko tänään nopeudesta vai mistä.
– Tämä on taitokilpailu. Joka rastilla mitataan taitoja, kertoo luokanopettaja Auli Näsi.
– Siellä on tehtäviä, joista annetaan pisteet. Lopuksi pisteet lasketaan yhteen, selventää kilpailun järjestäjä Juha Karppinen.
Alkamassa ovat sodankyläläisen Tähtikunnan koulun viidesluokkalaisten erätaitokilpailut. Kisat järjestetään Viiankiaavan luontopolulla parisenkymmentä kilometriä Sodankylän keskustasta pohjoiseen. Mukana on oppilaita myös Torvisen koulusta.
Aikio, Autio, Junttila ja Yli-Tepsa edustavat kilpailussa omaa luokkaansa 5A:ta.
– Sattasen penikat on meidän joukkueen nimi, koska me ollaan kaikki Sattasesta, Ante Autio kertoo.
Mihin suuntaan nyt pitäisi mennä?
Sattasen penikat seisoo polkujen risteyskohdassa. Heille on annettu ohjeeksi kiertää rengasreitti myötäpäivään, mutta he eivät ole aivan varmoja, kumpaa suuntaa se tarkoittaa.
Kirjurintehtäviä hoitava opettaja Auli Näsi muistuttaa, että myötäpäivään on samaan suuntaan kuin kellon viisarit liikkuvat. Minne siis lähdetään?
– Tuonne, osoittaa Inga-Maria Tepsa ja suuntaa vasemmalle.
Sieltä löytyy rasti, jota pitää Viljo Pesonen Sodankylän riistanhoitoyhdistyksestä. Rastilla pitää tunnistaa kuvista lintu- ja eläinlajeja.
– Lapasorsa – se on varma tieto, vastaa Joona Junttila yhteen kysymyksistä.
Oppilailla on lajintuntemus hyvin hallussa. Vain valkoposkihanki, merihanhi ja harmaalokki jäävät tunnistamatta – ne eivät kuulu tuttuihin lintuihin.
– Se meni tosi hyvin, kannustaa opettaja.
Sitten jatketaan matkaa.
Erätaitokilpailut on oppilaiden retkipäivä, johon osallistuvat kaikki koulun viidesluokkalaiset. He ovat valinneet keskuudestaan nelihenkiset kilpajoukkueet, jotka kisaavat kuudella rastilla. Joukkueita on viisi.
Muut oppilaat toimivat yleisönä. Hekin kiertävät luontopolun ja osallistuvat kolmelle yleisörastille. Viiankijärven kodalla he pitävät evästauon.
Opettajista on hienoa, että oppilaille järjestetään tällainen retkipäivä. Vaikka lapset asuvat Sodankylässä, ei ole mitenkään itsestään selvää, että heillä olisi erä- ja retkeilytaidot hallussa – eikä iso osa oppilaista ole koskaan edes käynyt Viiankiaavalla.
– He kysyivät, missä se Viiankiaapa oikein on, Näsi kertoo.
Kilpailuja organisoi neljännen kerran Juha Karppinen. Hän asuu Viiankiaavan naapurissa Kersilössä ja on saanut mukaan Sodankylän kunnan lisäksi yhdistyksiä, jotka vastaavat rastipisteistä: mukana ovat Sodankylän Ampujat, riistanhoitoyhdistys, 4H-yhdistys ja VPK sekä Lapin vapaa-ajankalastajat ja Lapin lintutieteellinen yhdistys.
– Sodankylän kunnassahan on aika paljon erämaata. Täällä lapset saavat tuntumaa, millaista on liikkua luonnossa, Karppinen perustelee tapahtuman järjestämistä.
Kilpailu huipentuu tulentekotehtävään. Joukkueiden pitää tehdä tulet ja saada pakissa oleva vesi kiehumaan. Tunnelma on kuin Selviytyjät-kisassa.
– Pussissa on tulitikut, tuohet ja puut, ja pakissa on vesi valmiina. Kaikilla on saman verran puita, Juha Karppinen ohjeistaa.
Kun lähtölaukaus annetaan, kilpailijat syöksyvät toimeen. Eikä aikaakaan, kun joka joukkueella on jo nuotiossa tuli.
Koko kisan voittaa lopulta 5B-luokan joukkue. 5A-luokan Sattasen penikat nappaa pronssia.
Päivä on ollut antoisa – myös järjestäjille, jotka ovat suurelta osin mukana vapaaehtoisvoimin. He ovat mukana lasten tähden.
– Tämä on kuin panisi rahaa pankkiin, toteaa Sodankylän VPK:n Markku Lehtinen.