Erän­kä­vi­jöis­tä tuttu pari herää aa­mu­nel­jäl­tä ja lähtee luon­toon – Lapsena Milla Ris­ton­maa häpesi ka­las­ta­mis­ta, mutta nyt hän on hou­ku­tel­lut met­säl­le myös puo­li­son­sa

Erästely on ollut heille molemmille aina tärkeä osa elämää.

– Aloitin kalastusharrastuksen heti kun opin kävelemään, Ristonmaa sanoo.

Hän varttui Jyväskylän Palokassa. Lapsuudenkodin läheisessä purossa on luonnonvarainen puronieriäkanta.

– Aloitin perhokalastuksen tietämättäni. Minulla oli pikkutyttönä keppi, pätkä siimaa ja ongenkoukku, jossa mato – sehän oli yksinkertaista larvastusta, Ristonmaa nauraa.

Myös Hämäläinen on kotoisin Jyväskylän seudulta.

– Kalastin jo pikkupoikana Kymijoen vesistöön kuuluvassa Tuomiojärvessä, johon istutettiin kirjolohta.

Luontoharrastusten pariin kaksikon opetti, kuten yleensäkin, harrastuneet sukulaiset ja ystävät. Ristonmaan koko perhe kalasti ja isoisä kuljetti häntä pilkkikisoissa ja metsästämässä. Kalastus jäi kuitenkin teini-iässä. Syynä oli sukupuoli.

– En minä löytänyt ikäistäni tyttöä kalakaveriksi. En kehdannut edes kertoa käyväni kalassa, vaan ilmoitin aina, että me menemme mökille. Siellä tietenkin kalastin.

Täysi-ikäisenä Ristonmaa uskalsi näyttää intohimonsa myös muille, jopa televisiossa.

– Asia on nyt noussut esille, kun olen ollut julkisuudessa. Monet ystäväni ja kaverini ihmettelevät, että olen alkanut kalastaa ja metsästää. Nyt voin kertoa heille, että itse asiassa olen tehnyt niin koko ajan, mutta en vain ole kehdannut kertoa, Ristonmaa avaa.

Myös Hämäläisellä kalastus jäi teini-iässä jonkin verran taka-alalle. Mopot ja tytöt kiinnostivat.

– On vain hyvä, että kalastus oli vähän aikaa tauolla. Muuten todennäköisesti eläisin jossakin metsässä resupekkana.

Milla Ristonmaa ja Samuli Hämäläinen tunsivat toisensa jo lapsena yhteisten tuttavien kautta, mutta romanttisessa mielessä polut eivät vielä kohdanneet. Ristonmaa opiskeli matkailualan perustutkintoa Rovaniemellä ja Hämäläinen etelässä talonrakentajaksi.

Lopulta he tapasivat Jämsässä työn merkeissä vuonna 2019. Kun heille selvisi jaettu intohimo kalastusta kohtaan, lempi roihahti. Hämäläinen seurasi Ristonmaata Rovaniemelle.

Perhokalastukseen Ristonmaa syventyi kunnolla vasta pohjoisessa.

– Joskus lapsena tutustuin jonkun mökkivieraan perhovapaan. Se oli aivan ihmeellinen kapistus ja sain siiman vain helvetinmoiseen sotkuun. Päätin pysyä virvelissä. Täällä innostuin opiskelemaan perhokalastusta, koska Lapissa on siihen niin upeat puitteet.

Hämäläinen oli pitkään intohimoinen virvelikalastaja ja kalasti pääosin jigillä.

– Kaverit alkoivat pikkuhiljaa hankkia perhovehkeitä, ja tutustuin lajiin tarkemmin poikien kalareissulla Kaldoaivilla kesällä 2018. Kyllä tähänkin hullutukseen Milla minut lopulta veti.

Se tapahtui parin ensimmäisellä yhteisellä reissulla, Norjan Ifjordilla kesällä 2019.

Metsästystä Milla Ristonmaa on harrastanut koko ikänsä. Samuli Hämäläinen kävi metsästyskortin eräopaskurssin yhteydessä vuonna 2018, jonka jälkeen hän lainasi isänsä haulikon. Kuten perhokalastuskin, myös intohimoinen metsästys alkoi vasta Ristonmaan myötä.

– Sekin, Ristonmaa nauraa.

Metsästystä varten pariskunnalla on vuoden ikäinen suomenpystykorva Yoda, joka kulkee reissuilla matkassa.

Eräharrastus on ympärivuotista. Avovesikalastuskausi päättyy käytännössä vesilinnunpyynnin aloitukseen elokuun lopulla. Metsästyskauden jälkeen alkaa pilkkikausi ja sen jälkeen taas seuraava avoveden kalastuskausi.

Pariskunnan rakkain laji on perhokalastus.

– Perhokalastus on luonnollisin tapa kalastaa. Siinä pitää olla hököllä kaikesta, esimerkiksi tuntea vesistön ekosysteemi. Perholla voi tavoittaa todella upeita luonnonkaloja ja usein sellaisen saamisen jälkeen on ihan roska silmässä liikutuksesta, Ristonmaa sanoo.

– Sitä tunnetta, kun kala on kiinni perhovavassa ei voi verrata oikein mihinkään, Hämäläinen komppaa.

Suosikkipaikat löytyvät Norjasta Finnmarkin alueelta.

Pariskunnan elämäntapa toimii vain, kun se on molemmille intohimo.

– Ei sellainen parisuhde voisi toimia, jossa vain toinen eläisi tällaista elämää. Me heräämme viikonloppuisin puoli neljältä ja lähdemme luontoon. Mehän menemme sitten viikolla töihin lepäämään, Ristonmaa nauraa.