Vedyn vauhti hiipuu

Ensimmäisen ison vetyhankkeen päälle vedetään ruksit Perämerenkaarella, sillä E-Tehdas lopettaa kehitystyönsä Simossa.

Yhtiö suunnitteli Karsikkoniemeen vedyntuotantoa, uusiutuvien polttoaineiden valmistusta, hukkalämmön hyödyntämistä ja sähkön akkuvarastointia.

Jos suunnitelmat olisivat toteutuneet, Simoon olisi tehty miljardi-investoinnit ja sinne olisi noussut valtakunnallisesti merkittävä teollisuuskeskittymä uusiutuvaa sähköä jalostamaan.

E-Tehtaan liiketoiminnan kehityksestä ja teknisestä suunnittelusta vastaava Antti Pohjoranta kertoo, että Simon Karsikossa ei sinänsä ollut mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa.

– Luulen, että muutaman vuoden sisällä siellä voi hyvinkin olla tällaista toimintaa. Meillä ei vain oma kehitysjänne riitä siihen, että pääsisimme tositoimiin, Pohjoranta sanoo.

Isoja vetyhankkeita on virinnyt pohjoisessa Simon lisäksi ainakin Ouluun, Raaheen, Utajärvelle, Kemiin, Tornioon ja Kemijärvelle. E-Tehtaan ratkaisu alleviivaa muihinkin suunnitelmiin liittyvää epävarmuutta.

Vetytalous alkoi kiihtyä muutama vuosi sitten, kun sen käyttövoima eli aurinko- ja tuulisähkö halventuivat. Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoitti, että vetytalous on myös turvallisuuskysymys, koska Eurooppa ei voi enää luottaa tuontienergiaan entiseen tapaan.

– Silloin oli vahva poliittinen myötätuuli, joka tarttui myös rahoitusmarkkinaan. Rahoituksen hinta oli tosi alhainen, kun korot olivat nollissa, Pohjoranta kuvailee.

Pohjorannan mukaan moni vetytalouden toimija sai järjestettyä suotuisassa tilanteessa itselleen hyvän rahoituspohjan, jonka turvin hankkeita on edistetty. Tämä joukko sai parin–kolmen vuoden etumatkan E-Tehtaaseen ja muihin seuraavan aallon toimijoihin.

E-Tehdas perustettiin vasta kaksi vuotta sitten tuuli- ja aurinkovoimaa kehittävän Myrsky Energian sisaryhtiöksi. Sen jälkeen suurin vauhti vetybuumista on hiipunut. Korot ovat nousseet, eikä sääntely näytä tukevan vetytaloutta ainakaan niin nopeasti, että kaikille hankkeille riittäisi kysyntää.

– Näin ollen meidän kaltaisten toimijoiden on vaikeaa saada enää rahoitusta, Pohjoranta taustoittaa.

Vetytalouden kehittyminen vaatii, että vedystä jalostettujen sähköpolttoaineiden kysyntä kasvaa voimakkaasti. Näin pitäisi käydä, koska ilmastonmuutoksen vuoksi fossiilisten polttoaineiden käyttö tulisi lopettaa nopeasti.

Vetyjalosteet eivät kuitenkaan kykene syrjäyttämään fossiilisia polttoaineita puhtaasti kaupalliselta pohjalta, vaan niille on luotava kasvumarkkina sääntelyn avulla.

Esimerkiksi Suomessa jakeluvelvoite takaa, että tieliikenteeseen tulee pieni määrä sähköpolttoaineita reilun kahden vuoden päästä. Tarvittava vetymäärä pystytään alkuvaiheessa tuottamaan 2–3 keskisuuressa vetylaitoksessa.

Isoja investointeja suunnittelevien yritysten pitäisi pystyä luottamaan siihen, että vetytaloudelle raivataan sääntelyllä tilaa tämän jälkeenkin. EU:ssa päästökauppa on laajentumassa liikenteeseen, mutta se alkaa purra aikaisintaan ensi vuosikymmenellä.

Viime vuosina on tullut selväksi, että poliitikot saattavat perääntyä entisistäkin linjauksista, jos ne suututtavat äänestäjiä.

Esimerkiksi Suomessa Marinin hallitus jäädytti jakeluvelvoitteen energiakriisin iskiessä. Orpon hallitus saattoi jakeluvelvoitteen takaisin nousu-uralle, mutta sillä tavoin hidastettuna ja vesitettynä, että polttoaineiden pumppuhinnat eivät ennätä nousta ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Maailmalla on tehty vastaavia päätöksiä ja niiden seurauksena esimerkiksi uusiutuviin polttoaineisiin nojanneen Nesteen taloustilanne on heikentynyt pahasti.

Talouskielellä sanottuna vetytalouteen kohdistuu poliittinen riski, joka on saanut investointeja suunnittelevat yritykset ja niiden rahoittajat varovaisiksi. Ilmiö näkyi Antti Pohjorannan mukaan myös Simon-hankkeessa.

– Puhuimme paljon poliittisten ja kaupallisten toimijoiden kanssa. Sellaista selkeää yhteen suuntaan etenemistä, että näin tämä menee ja kyllä me voimme luottaa toisiimme – sellaista ei oikein löytynyt, Pohjoranta kuvailee.

Pohjimmiltaan ongelma on siinä, että jotkut poliitikot ovat jatkossakin valmiita pysäyttämään puhtaampiin ratkaisuihin siirtymisen, jos sillä saa vaaleissa ääniä.

– Kun matopurkki on avattu, on hankalaa luottaa enää kannen pitävyyteen. Tämä on se poliittinen riski, joka uusiutuviin polttoaineisiin liittyy. Niihin ei ole riittävästi uskoa, Pohjoranta tiivistää.

Vedystä jalostettaviin sähköpolttoaineisiin tarvitaan hiilidioksidia. Luonteva lähde olisi metsäteollisuus, mutta sielläkin vasta tutkitaan talteenoton mahdollisuuksia. Pohjolainen uskoo, että vetytalouteen liittyvä poliittinen riski jarruttaa myös hiilidioksidin talteenoton kehittämistä.

– Ymmärrän metsäteollisuuden epäröintiä. Nyt ei ole takeita siitä, että talteen otetusta hiilidioksidista valmistetut tuotteet menisivät varmasti kaupaksi ja johonkin tiettyyn hintaan. Ei siis ole varmuutta hiilidioksidin arvosta ja tuleeko talteenotto kannattamaan.

Esimerkiksi Metsä Group tutkii hiilidioksidin talteenottoa Kemin biotuotetehtaan mittakaavassa. Talteenotto vaatisi isot investoinnit, joihin mikään ei metsäyhtiöitä pakota.

– Biogeenisen hiilidioksidin taivaalle päästämiseen ei ole mitään estettä, siitä ei tarvitse edes päästömaksuja maksaa, Pohjoranta toteaa.

Osittain vetytalouden hyytymisessä on kyse uusiin asioihin liittyvästä luonnollisesta aaltoilusta ja epävarmuudesta, joka voi kestää vuosia.

– Itse olen luottavainen, että tämä kaikki ottaa vain aikansa. Tänä vuonna varmaan tulee jokunen vetyinvestointi Suomeen, kun on tukimekanismitkin paikoillaan, Pohjoranta uskoo.

Simo oli E-Tehtaan tärkeimpiä hankkeita.

– Kehitimme sitä todella isolla mielenkiinnolla niillä resursseilla, joita meillä oli. Saimme tosi paljon apua alueellisesti. Kunta, ely-keskus ja aluekehitysyhtiöt kyllä tukevat sinne tulevia uusia toimijoita, Pohjoranta kiittää.

E-Tehdas aikoo nyt keskittyä edistämään Lappeenrantaan sijoittuvaa hankettaan. Suunnitelmat ovat siellä pienemmät kuin Simossa. Erona on myös maakaasuputki, jota pitkin tuotteet on mahdollista jaella Lappeenrannasta tehokkaasti asiakkaille.

– Lappeenrannassa toiminta olisi mahdollista hillitymmin ja hallitummin kuin Simossa. Karsikko on tosi iso alue ja suurin piirtein pystymetsää. Lähtökustannukset olisivat paljon isommat ja sinne pitäisi siksi rakentaa heti paljon isompi laitos, Pohjoranta vertailee.

E-Tehtaalla on aluevaraus myös Torniossa sekä muita hankkeita, joita ei ole esitelty julkisuudessa.

– Katsotaan nyt mitä niiden kanssa tehdään. Tilanne on tämä, ja on tehtävä paras mihin pystytään, Pohjoranta toteaa.