Veden vartija, Suomi / Saksa / Viro / Norja 2022. Ohjaus: Saara Saarela. Käsikirjoitus: Ilja Rautsi perustuen Emmi Itärannan romaaniin Teemestarin kirja. Kuvaus: Kjell Lagerroos. Pääosissa: Saga Sarkola, Mimosa Willamo, Lauri Tilkanen.
Tieteiselokuvat ovat olleet pidetty lajityyppi läpi elokuvan historian, mutta Suomessa scifiä on tehty harvakseltaan. Osittain Lapissa kuvattu George Freedlandin Avaruusraketilla rakkauteen (1958) oli saksalais-suomalainen yhteistuotanto, kun taas Risto Jarvan Ruusujen aika (1969) oli ensimmäinen suomalainen koko illan scifi-elokuva.
Sittemmin genren tunnetuimpia suomalaisteoksia ovat olleet Mika Kaurismäen The Last Border – viimeisellä rajalla (1993) ja Timo Vuorensolan tuoreemmat tieteiskomediat. Viime vuosina on nähty myös muutamia harrastelijavoimin toteutettuja pienen budjetin tuotoksia.
Saara Saarelan ohjaama Veden vartija on meikäläisittäin massiivinen liki 4,2 miljoonan euron monikansallinen tuotanto. Elokuva perustuu Emmi Itärannan kymmenen vuoden takaiseen dystooppiseen esikoisromaaniin Teemestarin kirjaan, joka on käännetty yli 20 kielelle.
Elokuvaversion käsikirjoittanut Ilja Rautsi muistetaan niin ikään Suomessa harvinaisen genre-elokuvan Pahanhautoja-kauhuelokuvan (2022) käsikirjoittajana. Kunnianhimoinen ja kansainvälistä huomiota saanut teos sekin.
Veden vartija on kuvattu Virossa, Norjassa ja Saksassa, mutta sen tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Suomen alueelle ekokatastrofin rampauttamaan tulevaisuuteen. Vedestä on pulaa, ja sotilashallinto kontrolloi vähiä vesiä.
Nuori Noria (Saga Sarkola) haluaa jatkaa suvun perintöä ja toimia vastikään menehtyneen isänsä (Tommi Eronen) tavoin teemestarina kotikylässä, vaikka yliopistossa tutkijana työskentelevä äiti (Minna Haapkylä) yrittää houkutella häntä kaupunkiin.
Isän Norialle jättämä kartta antaa vihiä puhtaan juomanveden olemassaolosta, mutta Noria ei oikein tiedä, mitä salaisuutensa kanssa tohtii tehdä. Kertoako siitä parhaalle ystävälle Sanjalle (Mimosa Willamo) tai armeijan puolelta vesiasiaa selvittelevälle Tarolle (Lauri Tilkanen).
Vaikka visuaalisesti tyylikäs elokuva vyöryttää valkokankaalle dystopioille tuttua karua kuvastoa, maailma itsessään on omanlaisensa, ja sen luomiseen on nähty vaivaa. Mikään ei näytä suoraan tältä päivältä ellei nimenomaan viitata tämän päivän teknologiaan.
Ajoitus veden tärkeyden nostamiselle on mitä osuvin.
Elokuvassa viitataan aiemmin käytyihin vesisotiin. Todellisuudessakin kuivuus on aiheuttanut konflikteja muun muassa Afrikassa, ja tuoreen tutkimuksen mukaan sadevesi ei ole juomakelpoista missään maapallolla. Ilmastonmuutoksen vakavimpia seurauksia voi vain arvailla. Myös veden omistaminen puhuttaa.
Yhtä lailla tarina resonoi Kiinassa ja Venäjällä päätään nostaneen totalitarismin suuntaan.
Kaiken keskiössä on hienovaraisesti kerrottu ihmisen kokoinen kasvutarina, joka ei ylitsevuotavaa tunteellisuutta tai hengästyttävää toimintaa edes kaipaa.
Joku katsoja sellaista toki saattaa odottaa.
Kriitikko kiteyttää
Plussaa: Hillitty ja tyylikäs dystopiaelokuva hurmaa moniulotteisilla roolihahmoillaan ja pieteetillä rakennetulla maailmallaan.
Miinusta: Jos rauhallinen rytmi antaa alussa aikaa sulatella nähtyä, on loppusuoralla vauhtia jo liikaakin. Myös keskeinen ihmissuhde kehittyy kovin nopeasti.