Lokakuussa 2015 Eija Kujansuu oli törmätä metsäjänikseen. Hän vietti aikaa Saariselällä Inarissa, ja oli palaamassa kävellen tukikohtaansa oltuaan lähimaastossa kuvaamassa riekkoja.
Lähes jalan alta, katajapensaasta, säntäsi nuori jänis kaartaen kohti ojanpenkkaa. Hetkeä ennen notkelmaa se äkkiä jarrutti ja pysähtyi vilkaistakseen taakseen. Kun kukaan ei seurannut, se jäi niille sijoilleen tuijottelemaan häiritsijäänsä. Alkusäikähdyksestä toivuttuaan se halusi myös nähdä lähempää kuka sen herätti kesken unien.
Tästä kohtaamisesta ja naapuruudesta sai alkunsa rutiini, jota Kujansuu noudattaa jo kuudetta vuotta: hän tarkkailee jäniksiä. Koska jänikset ovat valtaosan vuodesta aktiivisia öisin, niiden tarkkailijankin on valvottava yöaikaan.
Kujansuun tarkkailemat jänikset ovat pysyneet villeinä erämaajäniksinä, mutta ne ovat ilmeisesti todenneet tarkkailijansa harmittomaksi. Pitkäaikaisen luottamussuhteensa myötä Eija Kujansuu haluaa haluaa valottaa jänisten arkea ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta seurata niiden yöelämää. Havainnoista ja valokuvista syntyi tällä viikolla julkaistu kirja Metsäjänis – Utelias älykkö. Kirjassa Kujansuu kertoo jäniksistä kevyen kuvailevalla otteella, valokuvat havaintoja täydentäen.
Tieteellinen nimi on väärinkäsitystä
Lepus timidus.
Metsäjäniksen latinankielinen nimi viittaa ujouteen. Myös Suomen kielessä on arkuuden ja jäniksen yhdistävä sana: jänistää. Kujansuun esittelemät jänikset eivät vaikuta aroilta. Hän epäileekin, että lajin nimennyt on nähnyt jäniksiä vain päivisin.
– Jos nukkuvan jäniksen herättää, se väistää ensin ja katsoo vasta sitten mitä tapahtui. Varovaisuus ei kuitenkaan ole niiden pääominaisuus. Jänikset ovat rohkeita, uteliaita, päättäväisiä, ja erittäin vahvaluonteisia otuksia pienestä pitäen, Eija Kujansuu sanoo.
Hänen havaintojensa mukaan jänikset ovat myös äärimmäisen uteliaita.
– Tämä on ollut kaksipuolinen akvaario nämä vuodet: minä seuraan jäniksiä ja ne seuraavat minua ja muita ihmisiä, hän kuvailee.
Kaikki pupujen toiminta ei Kujansuun mukaan tähtää hengissä pysymiseen, vaan ne ovat myös leikkisiä ja tekevät asioita huvikseen. Hänen esimerkkinsä on vuodelta 2017. Kevät oli silloin pitkä ja lumi suli vasta kesäkuun alussa.
– Kolmen hellepäivän aika lumi vihdoin katosi ja kasvit alkoivat kasvaa. Jänikset olivat riemuissaan. Kuvasin yhtä jänistä, ja katselin kameran linssin läpi eteenpäin. Yksi hyväkäs tuli selkäni taakse ja hakkasi käpäliään maahan niin kuuluvasti että meinasin hypätä ilmaan. Siitä se livahti etupuolelle ja kun yksi sattui kuvaan jalat haarallaan seisoma-asennossa, toinen juoksi jalkojen välistä takakautta läpi.
Palkkatöitä pupujen ehdoilla
Valtaosan vuodesta jänikset viettävät päivän kukin omassa lepopaikassaan, ja lähtevät liikkeelle hämärän tultua. Nukkumaan ne menevät aamulla vähän ennen kuin päivä valkenee.
Pohjoisen valoisien kesäöiden aikaan voi seurata jänisten elämää myös päivällä.
– Sitten seuranta menee ympärivuorokautiseksi! Toki täytyy tehdä myös palkkatöitä ja nukkuakin, mutta olen yrittänyt tehdä aikatauluni jänisten ehdoilla.
Työnantajan ymmärrys on riippunut asiakasprojektista. Eija Kujansuu on it-konsultti, ja hän on voinut tehdä työtään öisin, silloin kun jäniksiä ei ole näkynyt. Jäniksen huomattuaan hän on jättänyt työtietokoneen ja mennyt ulos kuvaamaan.
– Viimeinen vuosi on ollut sellainen, että on täytynyt olla päivällä Teams-palavereissa, ja ihmisten kanssa läsnä, joten alkoi olla paikoitellen aika työlästä ja oli mietittävä että koska nukkuu.
Eri mieltä metsästysajankohdasta
Metsäjänistä saa metsästää Suomessa syyskuun alusta helmikuun loppuun.
Eija Kujansuu on vahvasti eri mieltä.
– Ajankohta on lyöty lukkoon 1800-luvun lopulla eli tsaarin vallan aikana. Ehkä sitä voisi jo harkita uudelleen, hän sanoo.
Kujansuun huoli liittyy siihen, että jäniksenpoikaset ovat metsästyskauden alkaessa vielä huollettavia.
– Siinä vaiheessa poikaset ovat neljä ja puoliviikkoisia karvapalloja. Niitä ei imetetä enää: se loppuu noin kolmen ja puolen viikon iässä. Ne yrittävät pestä mahaansa eivätkä vielä pysty, vaan ne kellahtavat kumoon kun painopiste ei ole kohdillaan. Ne ovat syövinään heinää, huojuvat heinien tahdissa ja ovat ihan niin pöljiä kuin mitkä tahansa nuoret eläimet.
Tarkkaillessaan Kujansuu oppi erottamaan jänisyksilöt toisistaan. Ulkonäön lisäksi hän tunnistaa nimeämänsä jänikset käyttäytymisen perusteella.
– Tunnistaminen on kokonaisuus. Varsinkin talvella ulkonäön piirteet eivät erotu kun jänikset ovat mustia korvankärkiä lukuun ottamatta kokonaan valkoisia. Silloin täytyy tarkemmin katsoa kuinka ne liikkuvat, pysähtelevät ja katselevat, ja suhtautuvat muihin jäniksiin.
Yksi Kujansuun tarkkailemista jäniksistä on nimeltään Muuni. Se tulee eläimen liikkumisesta, joka muistuttaa moonwalk-tanssityyliä. Muuni marssii hitaasti, eikä sitä voi kuulemma nauramatta katsella.
On selvää, että Eija Kujansuu ihailee tarkkailunsa kohteita.
– Jänikset elävät olosuhteissa, joissa kylmät, lumiset talvet ja valoisa lyhyt kesä määrittelevät vuodenkiertoa. Talvella voi olla yli 30 pakkasastetta, ja tuossa ne vain elelevät ilman pesää ja ruokavarastoja. Maailma hoitaa kun sen vain tarpeeksi hyvin tuntee.
Etätöiden edelläkävijä
Aivan ensimmäisen kerran Eija Kujansuu kävi Saariselällä vähän päälle parikymppisenä hiihtelemässä. Kipinä jäi, ja ihan kuin hän olisi vähitellen huomannut kulkevansa kameran kanssa alueen luonnossa ensin päiviä, viikkoja, kuukausia, ja lopulta ympäri vuoden.
Kujansuu kuvailee itseään etätöiden edelläkävijäksi: hän on tehnyt etätöitä Saariselällä vuodesta 2014 alkaen. It-konsulttina etätöiden tekeminen on ollut mahdollista pidempään, sillä asiakastyön tekemiseen on tarvinnut vain hyvät tietoliikenneyhteydet. Kujansuun työnantaja on Espoossa, ja pääasiakas on ruotsalainen yritys.
Aluksi Kujansuu vietti Saariselällä seitsemän–kahdeksan kuukautta vuodessa. Vakituisen asunnon hän löysi tammikuussa 2018 ja Lapissa olemisesta tuli ympärivuotista. Jänikset vaikuttivat siihen, että Kujansuu päätti jäädä.
Kirjaan mennessä Kujansuu ehti seurata metsäjäniksiä viiden vuoden ajan. Kirja on nyt julkaistu, mutta seuranta jatkuu edelleen. Joka yö.
– Mitä pidempään niitä seuraan, sitä enemmän niitä arvostan, Eija Kujansuu sanoo.
Eija Kujansuu: Metsäjänis – Utelias älykkö (Docendo 2021), sidottu, 180 sivua.
