Kuluvan talven lumikertymä on jäänyt monella Lapin paikkakunnalla selvästi tavanomaista pienemmäksi. Poikkeuksen tekee Kilpisjärvi, jossa lunta on kertynyt selvästi keskimääräistä enemmän.
Vähälumisilla alueilla on kuitenkin koettu kireitä pakkasia, joita edelsi lämpötilan heittely plusasteiden ja pakkasten välillä.
Turisteja lumen vähäisyys on harmittanut, mutta miten luonto reagoi siihen?
Metsäjänis, kärppä, lumikko ja naali kasvattavat talvella valkoisen turkin, joka on kesäturkkia lämpimämpi. Metsäkanalinnuista riekko ja kiiruna vaihtavat talvisin valkoisen höyhenpeitteen.
Valkoinen väri suojaa eläimiä lumisessa maastossa saalistajilta ja toisaalta auttaa joitakin niistä saalistamisessa.
Jos lunta ei ole tarpeeksi, valkoiset eläimet joutuvat helpommin saaliiksi.
– Nehän näkyvät maastossa kuin mitkäkin huutomerkit. Se on niille takuulla epäedullista, sanoo erikoistutkija Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta.
Lumi suojaa eläimiä myös kylmyydeltä, sillä se toimii hyvänä lämmöneristäjänä. Jotkin metsäkanalinnut kaivautuvat lumikieppiin. Kieppiin meneminen säästää lintujen energiaa ja suojaa niitä pedoilta.
Vaihtelevissa sääoloissa kieppiin menemiseen liittyy kuitenkin riski. Jos linnun kaivauduttua lumeen tulee ensin suojasää ja sen jälkeen kova pakkanen, kiepin päälle muodostuu jääkansi. Tällöin lintu voi pahimmassa tapauksessa jäädä kieppiin loukkuun ja kuolla sinne.
– Nämä lajit ovat evoluution mittaan sopeutuneet talveen, mutta eivät välttämättä talvisään äärimmäiseen heittelemiseen, kertoo Lindén.
Pienjyrsijät rakentavat lumen alle käytäviä, joita ne käyttävät pitkin talvea. Niillä on siellä lämmin ja ne ovat suojassa pedoilta.
Pienjyrsijöiden kannat saattavat heikentyä, jos lumikerrosta ei juuri ole ja on kovin kylmä. Eläimet harvoin paleltuvat suoraan kuoliaaksi, mutta ne tarvitsevat kylmässä enemmän energiaa.
– Nälkiintyminen ja paleltuminen menevät usein käsikädessä. Jos ruokaa on hyvin tarjolla, niin lämpöä pystyy tuottamaan liikkumalla.
Myyräkannoilla on väliä, koska monet pohjoisen pedot syövät niitä. Lindénin mukaan peltomyyrä on yksi niin sanotuista avainlajeista. Ne ovat lajeja, jolla on suuri merkitys koko ekosysteemin kannalta.
Myyrillä on varisinkin pohjoisella havumetsävyöhykkeellä säännöllinen kannanvaihtelusykli. Kolmen tai neljän vuoden välein tulee yleensä voimakas myyrävuosi.
Lindénin mukaan Etelä-Suomessa sykli on takkuillut, eikä isoja myyrähuippuja ei ole tullut aikoihin.
Se tarkoittaa sitä, että monilla pöllöillä ei ole ollut pitkään aikaan hyviä lisääntymisvuosia. Esimerkiksi helmipöllö on vähentynyt monin paikoin.
– Tämä myyräsyklien muuttuminen on ehkä yksi syy metsän rakenteen muuttumisen lisäksi.
Kasveille, ja erityisesti aluskasveille, voi tulla vaurioita kylmästä ja kuivasta ilmasta ilman lumen suojaa. Esimerkiksi mustikka tarvitsee lunta suojakseen, kertoo professori Anne Tolvanen Luonnonvarakeskuksesta.
– Vesi on paikoin jäätynyt kerrokseksi kasvien päälle. Se voi aiheuttaa jääpoltetta ja kuivumista, hän havainnollistaa.
Vaikutuksia mustikkasatoon on kuitenkin vaikea arvioida, sillä sadot vaihtelevat muutenkin paljon paikallisesti.
Mustikka kuuluu peltomyyrän tavoin avainlajeihin. Se on tärkeää ravintoa ihmisen lisäksi monille muillekin lajeille.
Puolukka ei ole yhtä herkkä pakkaselle ja lumettomuudelle kuin mustikka. Sillä on vahapeitteiset lehdet, mikä estää kuivumista. Puolukka on kuivempien ja karumpien paikkojen kasvi.
Lisäksi kovat pakkaset ilman lunta aiheuttavat sen, että routa etenee maassa syvemmälle. Tämä viivästyttää keväällä kasvien kasvun alkamista.
– Kyllä lumi kuuluu pakkasen yhteyteen. Se aiheuttaa hankaluuksia, jos on kova pakkanen ilman lunta, toteaa Tolvanen.